West Wing on kaikkien aikojen lempisarjani (ohittaen täpärästi Villi Pohjolan).
Miten mikään sarja, joka pyörii politiikan ympärilla, voikaan olla niin kiinnostava? Itse olen tuntemistani ihmisistä varmasti kaikkein epäpoliittisin, siis jos tuo sana tarkoittaa ei-vois-pätkääkään-kiinnostaa!
Sarja alkoi Jed Bartletin toisena Presidentti-vuonna, esitellen äkkipikaisen älykön, joka luikersi sydämeeni ensimmäiselle sijalle kaikkien aikojen lempi-fiktio-presidenttinä. Mitä pidemälle sarja eteni, sitä enemmän toivoin, että Bartlet olisi oikeasti Yhdýsvaltojen todellinen ylipäällikkö, yrjö-puskan sijasta. Tämä siitäkin huolimatta, ettei Bartlet ollut virheetön, kaukana siitä!
West Wing ei kuitenkaan ole pelkkää Bartletin ylistystä, sillä sarjan muut hahmot eivät todellakaan jää ylipäällikön varjoon. Aaron Sorkin loi sarjan, joka teki politiikasta mielenkiintoista ja avasi monimutkaisen poliittisen järjestelmän tavalliselle katsojalle. Mieletön rapid-fire dialogi sai minut ensin koukkuun ja heti perään mielenkiintoiset juonet, niin koomiset kuin dramaattisetkin. Kun sarja tuli päätökseen seitsemän kauden jälkeen, oli vaikeaa päästää irti. Näin hyviä sarjoja tulee kohdalle harvoin.
Toisella kanavalla pyöri Big Brother... *huokaus*.
