Aloitin tämän editointityön jo ennen maaliskuista New Yorkin matkaamme, mutta muu elämä tuli tielle. Ennen matkaamme minulla oli tietynlainen mielikuva New Yorkista. Sen jälkeen on kuva kaupungista muuttunut ja nyt se perustuu todelliseen kaupunkiin, ei vain mielikuviin jotka ovat syntyneet elokuvien ja television välityksellä. Siltikin tai ehkä juuri sen vuoksi New York on yksi maailman upeimmista kaupungeista.
Tässä rakastava tribuuttini New Yorkille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste new york. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste new york. Näytä kaikki tekstit
9.5.2011
New York osa 4
Jos matkustat New Yorkiin on lähes rikollista jättää väliin mahdollisuus nauttia Broadwayn upeista musikaaleista. TKTS -alennuslipunmyynti kioskit ovat piellä budjetilla matkaajan pelastus sillä liput maksavat mansikoita. Huom! näistä kioskeista voi ostaa lippuja ainoastaan saman päivän näytöksiin, mutta alennukset voivat olla jopa 50%!.
Tunnetuin TKTS -kioski sijaitsee keskellä Times Squarea, mutta siellä jonot ovat naurettavan pitkät ja kun lopulta pääset luukulle asti, saattavat liput haluamaasi näytökseen olla lopussa. Me suuntasimme lippujen metsästysreissulle South Street Seaportin luukulle, joka sijaitsee lähellä Wall Streetia. Edellämme oli yksi ainoa ihminen (!!) ja saimme parissa minuutissa haluamamme liput Mamma Mia -musikaaliin. Illalla kävellessämme hotellille ABBA musikaalin jälkeen, viihdytimme new yorkilaisia tarjoamalla live-esityksen parhaista kappaleista.
Upeimman maiseman New Yorkin ylitse saa aivan varmasti Rockefeller tornin huipulta. Top Of The Rock vierailu keventää kukkaroa 15 dollaria. Upea hissimatka huipulle saa korvat poksumaan inhottavasti, mutta sitä ei muista, kun jää ihailemaan hissin kattoon heijastettua videota tornin historiasta. Huipulla todellakin tuulee ja näkölat ovat mahtavat. Toisella puolella avautuu näkymä Central Parkiin ja toisella puolella sinua tervehtii mm. Empire State building koko komeudessaan.
Matkan hauskin yllätys oli se, että saimme kuljetuksen takaisin JFK:n kentälle limusiinilla. Kun kävimme viimeisenä päivänä noutamassa hotellin tavarasäilytyksestä matkalaukkumme, tippasin portieeria ja kysyin mistä kannattaisi napata taksi lentokentälle. Mies kertoi, että voisimme saada käyttöömme hotellin auton. Kun epäilin hinnan olevan korkeampi kuin taksilla, hän totesi sen olevan vakio 50 $, joka on yleinen taksa JFK:n ja Cityn välillä. Kannoimme matkalaukut kadulle ja huomasin kadun varteen pysäköidyn valkoisen limusiinin. Vasta kun portieeri alkoi pakata matkalaukkujamme autoon, tajusimme sen oikeasti olevan kyytimme. Portieeri näytti nauttivan suuresti ällistyksestämme kun kipusimme päät pyörällä autoon.
New York on upea kaupunki, jossa haluan ehdottomasti käydä toistekin. Kaupunki, joka ei koskaan nuku jätti tämän matkaajan vielä nälkäiseksi.
 | |
| South Street Seaport satama, jonka läheisyydessä TKTS kioski sijaitsee. |
Tunnetuin TKTS -kioski sijaitsee keskellä Times Squarea, mutta siellä jonot ovat naurettavan pitkät ja kun lopulta pääset luukulle asti, saattavat liput haluamaasi näytökseen olla lopussa. Me suuntasimme lippujen metsästysreissulle South Street Seaportin luukulle, joka sijaitsee lähellä Wall Streetia. Edellämme oli yksi ainoa ihminen (!!) ja saimme parissa minuutissa haluamamme liput Mamma Mia -musikaaliin. Illalla kävellessämme hotellille ABBA musikaalin jälkeen, viihdytimme new yorkilaisia tarjoamalla live-esityksen parhaista kappaleista.
 |
| Mamma Mia, here I go again, my, my how can I resist you... |
Upeimman maiseman New Yorkin ylitse saa aivan varmasti Rockefeller tornin huipulta. Top Of The Rock vierailu keventää kukkaroa 15 dollaria. Upea hissimatka huipulle saa korvat poksumaan inhottavasti, mutta sitä ei muista, kun jää ihailemaan hissin kattoon heijastettua videota tornin historiasta. Huipulla todellakin tuulee ja näkölat ovat mahtavat. Toisella puolella avautuu näkymä Central Parkiin ja toisella puolella sinua tervehtii mm. Empire State building koko komeudessaan.
Matkan hauskin yllätys oli se, että saimme kuljetuksen takaisin JFK:n kentälle limusiinilla. Kun kävimme viimeisenä päivänä noutamassa hotellin tavarasäilytyksestä matkalaukkumme, tippasin portieeria ja kysyin mistä kannattaisi napata taksi lentokentälle. Mies kertoi, että voisimme saada käyttöömme hotellin auton. Kun epäilin hinnan olevan korkeampi kuin taksilla, hän totesi sen olevan vakio 50 $, joka on yleinen taksa JFK:n ja Cityn välillä. Kannoimme matkalaukut kadulle ja huomasin kadun varteen pysäköidyn valkoisen limusiinin. Vasta kun portieeri alkoi pakata matkalaukkujamme autoon, tajusimme sen oikeasti olevan kyytimme. Portieeri näytti nauttivan suuresti ällistyksestämme kun kipusimme päät pyörällä autoon.
 | |||
| Näinhän me tosin aina matkustetaan... |
New York on upea kaupunki, jossa haluan ehdottomasti käydä toistekin. Kaupunki, joka ei koskaan nuku jätti tämän matkaajan vielä nälkäiseksi.
24.3.2011
New York, osa 3
Paikalliset säätiedotukset pitivät yleensä yllättävän hyvin paikkaansa ja koska sunnuntaille oli luvattu sadetta, päätimme viettää sen sisätiloissa. Kohteeksemme valitsimme METin (Metropolitan Museum of Art), joka sijaitsee Central Parkin reunalla. Kävimme ostamassa sateenvarjot lähimmästä ruokakaupasta, jotka olivat ihan 4 dollarinsa veroiset, eli niillä olisi kannattanut heittää vesilintua.
 |
| Kuvassa esiintyvä sateenvarjo ei liity ylläolevaan juttuun. Kuva taltioitu matkan myöhemmässä vaiheessa. |
Kengät ja sukat märkinä kuljimme pitkin Fifth avenueta tuulen yrittäessa repi sateenvarjoa käsistä. Alue muistutti minua Helsingistä ja meni hetki, kun tajusin mistä se johtui. Siunattu hiljaisuus. Keskustassa autojen jatkuva tööttäily, sireenien ulvonta ja amerikkalaisille ominainen tapa puhua ERITTÄIN KOVAÄÄNISESTI (luultavasti siksi, että saisivat äänensä kuulumaan liikenteen metelin ylitse) oli alkanut raastaa hermoja varsinkin siinä vaiheessa, kun koko päivän talsimisien jälkeen pohjelihakset ovat lukossa ja jalat hiertymillä (hyvät kävelykengät on a ja o).
 |
| Metropolitan Museum of Art |
Lopulta tämä kulttuurien ja historian kirjo vei voiton meistä ja päätimme katsastaa pohjakartasta, kuinka valtavat etäisyydet olimme museossa jo taittaneet. Naamat venähtivät, kun tajusimme nähneemme vasta murto-osan METin tarjonnasta ja kriisipalaverin jälkeen päätimme kiiruhtaa museon toiseen kerrokseen katsastamaan eurooppalaisen maalaustaiteen helmet. Alun "uuh" ja "aah" ihailujen jälkeen tahti alkoi kummasti kiristyä ja useat huoneet kävelimme turhia vilkuilematta suoraan lävitse. Niin ihana paikka, kun MET onkin, on se mielestäni museo New Yorkilaisille, eli ihmisille, joilla on mahdollisuus tutustua museon valikoimaan pitkällä aikavälillä.
Museokierroksen jälkeen oli sellainen tunne, että siinä oli tehty päivän työt, mutta olimme lupautuneet lähtemään siskoni New Yorkissa asuvan tuttavan kanssa illalliselle. Times Squarella, Marriot hotellissa oleva The View on 48 kerroksessa sijaitseva ravintola, joka pyörähtää akselinsa ympäri kerran tunnissa. Näin ruokailijat tai drinkillä pistäytyjät voivat ihailla kaunista näköalaa. Mekin olisimme voineet, jos ilma ei olisi ollut sateesta harmaa, mutta kokemuksena hauska paikka.
---- ---- -- -- ---- ---- -- -- ----- ----- -- -- ----- -----
 |
| Amerikkalaisia pitää erikseen informoida, että heidän juomansa kahvi on suurella todennäköisyydellä kuumaa. |
Minä, kahvia juomaton teenlitkijä hurahdin matkan aikana muuten täysin Starbucksiin. Olen käynyt muissakin maissa kyseisen ketjun kahviloissa, mutta en koskaan tajunnut miksi niistä vouhotetaan. Vasta kun seisot Empire State Buildingin viereisessä kahvilassa ja tilaat ihan nonchalantisti "Tall, skinny, caramel macchiato please", tajuat mikä jutun juju on. Plussaa on myös se, että keskustassa liikkuessa näitä väsyneen-jalan keitaita on lähes joka toisessa kulmassa.
---- ---- -- -- ---- ---- -- -- ----- ----- -- -- ----- -----
The Grand Central Terminal on itsessään nähtävyys. Siskoa rupesi naurattamaan, kun minä ja viereinen nainen otimme synkronisoidusti yläkenotusasennon ja ryhdyimme räpsimään.
 |
| Aseman katosta löytyvät myös tähtimerkit. |
Jatkoa seuraa...
18.3.2011
New York, osa 2
Lauantaina lähdimme isäntämme kanssa kuljeksimaan Chelseaan, jossa pistäydyimme mm. Chelsea Marketissa. Kauppahallimainen kompleksi, jonka sisäänkäynti vaati hieman etsimistä oli hurmaava, joskin tungos alkoi lopulta käymään hermoille. Hallista löytyi ravintoloita ja kahviloita, leipomoita ja ihania myymälöitä.
Jatkoimme päätöntä vaeletelua ja kuljimme mm. High Linen lävitse. Se on puisto, joka on rakennettu vanhan korotetun rahtijunalinjan päälle(!). Kasvuston lisäksi sille oli aseteltu hauskoja puisia kahden istuttavia lepotuoleja, joilla ihmiset paistattelivat päivää.
Käväisimme syömässä lounaan, johon kuului kahvi tai tee ja cocktail (?!?)... siis puolen päivän aikaan (?!?). Tilasimme ruokamme ja siskoni kanssa valitsimme ruoka cocktailiksi Mimosat. Annoskoot olivat lähes aina valtavia ja lautasia tuli harvoin tyhjennettyä kokonaan, joka aiheutti pieniä tunnon tuskia.
Meille eurooppalaisille harvinaisempi tippaaminen vaati hieman tilanneopettelua. Helpoimmalla pääsi, kun ravintolassa jätti pöytään 20 % laskun loppusummasta. Ensimmäisenä aamuna kun olimme liikenteessä, kävimme syömässä aamiaiset dainerin tyyppisessä paikassa sillä erolla, että tilattiin ruoat tiskiltä ja veimme ne itse pöytään, ei siis pöytiin tarjoilua. Paikka ei kuitenkaan ollut mikään "mäkkäri", joten pään raaputtelua aiheutti se tipatako vaiko ei. Lopulta päätimme, että tippiä ei jätetä.
Yleensä tipataan taksissa: muutama dollari, hotellissa laukun kantajalle: dollari per laukku on ok, baarissa: dollari per drinkki ja ravintolassa: joko kaksi kertaa alvi tai se 20 % laskun loppusummasta. Viimeisimmässä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä yhden kerran laskun loppusummaan oli lisätty jo tippi, mutta alle oli vielä kirjattu ehdotettu tippi (!!). Yhdessä ravintolassa oli laskussa ehdotetut tippisummat helpottamaan onnetonta turistia. Ok palvelusta oli laskuun laitettu ehdotukseksi 8%, hyvästä palvelusta 12% ja erinomaisesta 18% laskun loppusummasta.
Masut täysinä lähdimme kävelemään West ja Greenwich Villageen, joka oli mielestämme kaupungin kauneimpia alueita. Pieniä kortteleita, joissa söpöjä taloja, pieniä liikkeitä, ravintoloita ja kahviloita. Väkeä oli lauantaina liikkeellä tuhottomasti ja tunnelma iloinen lämpimässä aurinkoisessa säässä, kun korkeat pilvenpiirtäjät eivät olleet estämässä sen pääsyä katutasoon.
Jatkoimme matkaa alemmas Manhattania NoHoon ja SoHoon, josta bongasin Best Buy -elektroniikkaliikkeen ja tajusin, että uusi iPad tulisi sopivasti markkinoille tulevalla viikolla. Pyyhin mielessäni yli usean kenkäparin ja käsilaukun oston ja päätin laittaa ison osan matkabudjetistani sen ostamiseen... tästä seikkailusta sitten myöhemmin...
Kun viimein raahustimme takaisin isäntämme asunnolle tuntui ajatus hotellille siirtymisestä aivan ylivoimaiselta. Yhdet oluet nautittumme lähdimme kuitenkin metsästämään taksia ja siirryimme The Pod hotellille. Koska huoneissa makaaminen ei ollut meille prioriteettina, valitsimme tämän hotellin sen sijainnin, hinnan ja Hotels.com sivustolla olleiden käyttäjien arvioiden perusteella. Otimme kerrossänky-huoneen, joka muistutti hieman laivan hyttiä sillä erotuksella, että vuoteet olivat leveämmät ja mukavammat ja molemmilla oli oma pikku televisio vuodeseinällä, jolta saattoi aamuisin katsella vaikka Angel -sarjaa yrittäessään pitää silmiään auki.
Näissä huoneissa ei ollut pientä lavuaaria lukuunottamatta omia pesutiloja vaan käytävältä löytyi neljä suihku/WC yhdistelmää, jotka olivat positiiviseksi yllätyksekseni erittäin siistit. Hotellista löytyy myös huoneita joissa omat kylpyhuoneet ja parisängyillä. Ainoa miinus oikeastaan tulee äänieristyksestä, tai siis sen puutteesta. Pe-la ja la-su välisinä öinä nuoriso oli liikenteessä ja käytävältä kuuli nuorten kikattelun ja kälätyksen yön pimeinä tunteina. Pelkäsin tämän jatkuvan joka yö, mutta muina öinä käytävät pysyivät kiitettävän äänettöminä.
Jatkoa seuraa...
Käväisimme syömässä lounaan, johon kuului kahvi tai tee ja cocktail (?!?)... siis puolen päivän aikaan (?!?). Tilasimme ruokamme ja siskoni kanssa valitsimme ruoka cocktailiksi Mimosat. Annoskoot olivat lähes aina valtavia ja lautasia tuli harvoin tyhjennettyä kokonaan, joka aiheutti pieniä tunnon tuskia.
 |
| Tässä siis juomasi tulevalle aterialle... luultavasti et jää janoisaksi. |
Meille eurooppalaisille harvinaisempi tippaaminen vaati hieman tilanneopettelua. Helpoimmalla pääsi, kun ravintolassa jätti pöytään 20 % laskun loppusummasta. Ensimmäisenä aamuna kun olimme liikenteessä, kävimme syömässä aamiaiset dainerin tyyppisessä paikassa sillä erolla, että tilattiin ruoat tiskiltä ja veimme ne itse pöytään, ei siis pöytiin tarjoilua. Paikka ei kuitenkaan ollut mikään "mäkkäri", joten pään raaputtelua aiheutti se tipatako vaiko ei. Lopulta päätimme, että tippiä ei jätetä.
Yleensä tipataan taksissa: muutama dollari, hotellissa laukun kantajalle: dollari per laukku on ok, baarissa: dollari per drinkki ja ravintolassa: joko kaksi kertaa alvi tai se 20 % laskun loppusummasta. Viimeisimmässä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä yhden kerran laskun loppusummaan oli lisätty jo tippi, mutta alle oli vielä kirjattu ehdotettu tippi (!!). Yhdessä ravintolassa oli laskussa ehdotetut tippisummat helpottamaan onnetonta turistia. Ok palvelusta oli laskuun laitettu ehdotukseksi 8%, hyvästä palvelusta 12% ja erinomaisesta 18% laskun loppusummasta.
Masut täysinä lähdimme kävelemään West ja Greenwich Villageen, joka oli mielestämme kaupungin kauneimpia alueita. Pieniä kortteleita, joissa söpöjä taloja, pieniä liikkeitä, ravintoloita ja kahviloita. Väkeä oli lauantaina liikkeellä tuhottomasti ja tunnelma iloinen lämpimässä aurinkoisessa säässä, kun korkeat pilvenpiirtäjät eivät olleet estämässä sen pääsyä katutasoon.
 |
| Minulla oli tunne, että joku yritti kertoa minulle jotakin... |
Jatkoimme matkaa alemmas Manhattania NoHoon ja SoHoon, josta bongasin Best Buy -elektroniikkaliikkeen ja tajusin, että uusi iPad tulisi sopivasti markkinoille tulevalla viikolla. Pyyhin mielessäni yli usean kenkäparin ja käsilaukun oston ja päätin laittaa ison osan matkabudjetistani sen ostamiseen... tästä seikkailusta sitten myöhemmin...
 |
| Marimekko oli kivasti edustettuna SoHossa! |
 |
| Flatiron buildingissa asustelevilla on mieletön näköala. |
Kun viimein raahustimme takaisin isäntämme asunnolle tuntui ajatus hotellille siirtymisestä aivan ylivoimaiselta. Yhdet oluet nautittumme lähdimme kuitenkin metsästämään taksia ja siirryimme The Pod hotellille. Koska huoneissa makaaminen ei ollut meille prioriteettina, valitsimme tämän hotellin sen sijainnin, hinnan ja Hotels.com sivustolla olleiden käyttäjien arvioiden perusteella. Otimme kerrossänky-huoneen, joka muistutti hieman laivan hyttiä sillä erotuksella, että vuoteet olivat leveämmät ja mukavammat ja molemmilla oli oma pikku televisio vuodeseinällä, jolta saattoi aamuisin katsella vaikka Angel -sarjaa yrittäessään pitää silmiään auki.
Näissä huoneissa ei ollut pientä lavuaaria lukuunottamatta omia pesutiloja vaan käytävältä löytyi neljä suihku/WC yhdistelmää, jotka olivat positiiviseksi yllätyksekseni erittäin siistit. Hotellista löytyy myös huoneita joissa omat kylpyhuoneet ja parisängyillä. Ainoa miinus oikeastaan tulee äänieristyksestä, tai siis sen puutteesta. Pe-la ja la-su välisinä öinä nuoriso oli liikenteessä ja käytävältä kuuli nuorten kikattelun ja kälätyksen yön pimeinä tunteina. Pelkäsin tämän jatkuvan joka yö, mutta muina öinä käytävät pysyivät kiitettävän äänettöminä.
 |
| The Pod hotel sijaitsi ydinkeskustassa, lähellä mm. Rockefeller Centeriä ja MoMaa. |
Jatkoa seuraa...
17.3.2011
New York, osa 1
New York oli upea kokemus. Opin kuitenkin sen, ettei se ole elokuvien tai tv-sarjojen New York, eivätkä niistä opitut säännöt myöskään aina päde Isossa Omenassa.
Ensimmäinen seikka joka hämmästytti matkaajia oli se, että turvatarkastukset maahan tultaessa tuntuivat kovin löyhiltä. Jonottaa sai kyllä sinne tänne tarkastuspisteille ja ilmeisesti JFK -lentokentän strategiana oli väsyttää kaikki vaaralliset matkaajat jonottamalla, jotta nämä niistä päästäkseen antautuisivat epätoivoissaan. Maasta poistuessa oli sitten vuorossa se tunnetumpi, riisu kengät ja vyöt ja kulje kaiken paljastavan skannerin lävitse -rutiini.
Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään kohti Central Parkia pitkin Fifth Avenueta. Vähän väliä piti pysähtyä napsimaan kuvia, eikä ollut varmaan kenellekään epäselvää että turisteja tässä oltiin. Siskolla meinasi lopulta mennä hermot, kun pysähdyin jatkuvasti napsimaan kuvia iän ikuisista takseista. Tästä huolimatta muut turistit tulivat kysymään meiltä kolmesti tietä ja metroasemia.
Central Park ei ollut kaikkein kauneimmillaan, koska puut olivat vielä paljaina. Vaikka New Yorkin kadut olivat täysin lumettomat, löytyi puiston portailta vielä lumipallon verran lunta ja pienet lammet olivat vielä jään peitossa. Söimme todella masentavat hodarit (2 $), pikkunen sämpylä ja nakki. Rip -off! Jos satutte siellä suunnalla pyörimään, älkää ostako noilta puiston vendoreilta hodaria! Tulee vaan vihaiseksi ja jää nälkäiseksi.
Puistokierroksen jälkeen lähdimme etsimään Broadwayta, joka kulkee puiston eteläosista alkaen läpi Manhattanin, aina sen kärkeen saakka. Kuljimme lävitse Times Squaren, ihmispaljoutta ihmetellen, kohti Macy's kauppakeskusta. Tässä vinkki Nykiin menijöille, joista muutamia tunnenkin. Macy'sin Visitors Centeristä saa passia vastaan kortin, jolla saa suurelta osin ostoksista -10% alennusta. Kannattaa kysäistä joltain henkilökunnasta sen sijaintia, sillä tiskiä ei välttämättä bongaa kovin helposti.
Haettuamme omat ale-kortit, totesimme että kello on kuuden pintaan eikä siinä vaiheessa Jet lagin ja koko päivän talsimisen jälkeen jaksanut ajatellakaan ostosten tekemistä. Päädyimme majapaikkaamme, missä ehtoinen isäntämme hankki meille kiinalaista takeawayta ihan aitojen onnenkeksien kera. Keksien lupaukset olivat erittäin kryptisiä (kuten ennustusten kuuluukin). Petiin kaaduin jo kymmenen pintaan ja aamulla sitten heräsikin kukonlaulun aikaan.
Jatkoa seuraa...
 |
| Tämä juliste tuli vastaan seisoessamme taksijonossa JFK:n lentokentällä. Kodack moment! |
 |
| Parin ensimmäisen päivän majoituspaikan ikkunasta aukeava näkymä. |
Pari ensimmäistä päivää punkkasimme siskoni tuttavan luona, joka jakoi avuliaasti hyviä vinkkejä vierailumme ajaksi. Hänen neuvojensa seurauksena päätimme hyljätä alkuperäisen idean viikon pituisen metropassin hankkimisesta. New Yorkissa pitää kävellä, muuten itse kaupunki jää näkemättä.
 | |||
| Keltaiset taksit betoniviidakon keskellä olivat niin herkullisia, että niitä oli pakko pysähtyä kuvaamaan vähän väliä. |
Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään kohti Central Parkia pitkin Fifth Avenueta. Vähän väliä piti pysähtyä napsimaan kuvia, eikä ollut varmaan kenellekään epäselvää että turisteja tässä oltiin. Siskolla meinasi lopulta mennä hermot, kun pysähdyin jatkuvasti napsimaan kuvia iän ikuisista takseista. Tästä huolimatta muut turistit tulivat kysymään meiltä kolmesti tietä ja metroasemia.
Central Park ei ollut kaikkein kauneimmillaan, koska puut olivat vielä paljaina. Vaikka New Yorkin kadut olivat täysin lumettomat, löytyi puiston portailta vielä lumipallon verran lunta ja pienet lammet olivat vielä jään peitossa. Söimme todella masentavat hodarit (2 $), pikkunen sämpylä ja nakki. Rip -off! Jos satutte siellä suunnalla pyörimään, älkää ostako noilta puiston vendoreilta hodaria! Tulee vaan vihaiseksi ja jää nälkäiseksi.
 |
| Muualla kuin Central Parkissa ei lumesta ollut tietoakaan. |
 |
| Puistoa ympäröiviin taloihin olisi ihan kiva muuttaa asumaan... heti kun lotossa onnistaa... |
 |
| Puiston lenkkireitti ympäri isoimman "lammen". Tuttu monista elokuvista ja tv-sarjoista. |
Haettuamme omat ale-kortit, totesimme että kello on kuuden pintaan eikä siinä vaiheessa Jet lagin ja koko päivän talsimisen jälkeen jaksanut ajatellakaan ostosten tekemistä. Päädyimme majapaikkaamme, missä ehtoinen isäntämme hankki meille kiinalaista takeawayta ihan aitojen onnenkeksien kera. Keksien lupaukset olivat erittäin kryptisiä (kuten ennustusten kuuluukin). Petiin kaaduin jo kymmenen pintaan ja aamulla sitten heräsikin kukonlaulun aikaan.
Jatkoa seuraa...
3.3.2011
I Wanna go there, where the city never sleeps
Start spreading the news
I am leaving today
I want to be a part of it
New York, New York
Vuosia kestänyt odotus on pian päättymässä ja pääsen viimein kokemaan Ison Omenan, Kaupungin joka ei koskaan nuku, New Yorkin. Tämän vuoksi blogi hiljenee joksikin aikaa. New York, Imma comin'!
Tilaa:
Kommentit (Atom)
LinkWithin
