Philippen lähipiiri karsastaa aggressiivista ja räiskähtelevää Drissiä ja kyseenalaistaa Philippen motiiveja palkata "vääristä piireistä" oleva mies, jolla on kaiken lisäksi epämääräinen tausta. Philippe ei kaipaa ympärilleen enää yhtäkään paapovaa, voivottelevaa ihmistä ja tämän vuoksi Driss onkin täydellinen valinta. Hän ei säälittele Philippeä ja on itse asiassa tasa-arvoisen töykeä kaikille.
Drissin ja Philippen välille alkaa muotoutua orastava ystävyys, kun molemmat alkavat avautua toisilleen, paljastaen kipeitä tapahtumia menneisyyksistään. Drissin avulla Philippe saa takaisin elämänhalunsa, jopa elämänriemunsa ja Driss oppii Philippen avulla näkemään oman potentiaalinsa. Philippe ei ole siis ainoa, joka on vastaanottavassa asemassa tässä työsuhteessa.
Driss, joka ennen uutta elämäänsä oli tuuliajolla, herää myös näkemään vanhat virheensä ja kuinka hänen kasvattiveljensä on ajautumassa samaan, jollei jopa pahempaan tilanteeseen jossa Driss oli aiemmin. Philippen kanssa työskentely on opettanut hänet ottamaan vastuun niin itsestään, kuin läheisistäänkin. Paluuta vanhaan ei ole kun on herännyt näkemään omat mahdollisuutensa. Myös Philippe on tajunnut, että halvaantunut ruumis ei tarkoita elämän loppua.
Olivier Nakachen ja Eric Toledanon käsikirjoittama ja ohjaama elokuvahelmi lipsahtaa paikoitellen siirappisuuden puolelle, mutta sillä on iso sydän. Sy on saanut maailmalla kiitosta roolistaan ja on totta että räväkkä, agressiivinen ja suorasanainen Driss on hauskaa katsottavaa mutta Cluzetin, roolinsa vuoksi vähäeleinen näyttelijäsuoritus kosketti minua enemmän.
Koskemattomat jätti sydänalaani ihanan lämpimän tunteen ja siksi se on helppo kirjata Hyvän tuulen elokuvia -kategorian alle.
| ★★★★ | ||
| Vuosi: | 2011 | |
| Ohjaus: | Olivier Nakache, Eric Toledano | |
| Pääosissa: | François Cluzet, Omar Sy, Anne Le Ny | |
 |  |  |
