Trailer trash - Thor

Comic-Con festareilla julkaistiin traileri Marvelin (The Avengers ryhmäänkin kuuluvan hahmon) Thor -elokuvasta. Huikeat viisi minuuttia pitkä pätkä on nyt vuotanut (vuodettu tahallaan?) nettiin. Katsokaa se tästä vielä kun ehtii jos studio päättää sen nippaista pois verkosta jossain vaiheessa. Kenneth -Mister Shakespeare- Branaghin ohjaaman elokuvan nimikkoroolia esitää J.J. Abramin Star Trek elokuvassa James Kirkin isää (viisi minuuttia) näytellyt Chris Hemsworth. Tämä elokuva on kyllä osunut silmään leffasaiteilla, mutta ennen tätä se ei ole kiinnostusmittariani heilauttanut. Tämän nähtyä voi vaan sanoa että... BADASS!

EDIT: No niinhän siinä kävi, että materiaali on poistettu netistä. Jos video vielä jostain pulpahtaa esiin, lisään sen tänne.

Odotusarvo:

Suomen ensi-iltaa ei ole vielä ilmoitettu. Yhdysvaltojen ensi-ilta 6.5.2011.

Podcast pick - Filmspotting

Jos minun pitäisi valita lempi elokuva aiheinen podcast olisi se ehdottomasti Filmspotting. Ehdottomasti! Chicagolaiset Adam Kempenaar ja Matty Robinson tekevät viikottaista ohjelmaansa ihastuttavan ei-ryppyotsaisesti.
Elokuvaarvostelujen lisäksi ohjelmassa on viikottainen top 5 -lista jonka aiheina on ollut perinteisten vuoden paras elokuva tyylisten listojen lisäksi myös top 5 lista elokuvista, joiden nimissä on väri tai huonoin deitti-elokuva. Lempiosuuteni ohjelmassa on kuitenkin Massacre Theater. Tässä osiossa Matty ja Adam esittävät kohtauksen jostakin elokuvasta ja kuulijoiden tulee arvata mistä elokuvasta ja kohtauksesta on kyse.
Jos Podcast käsite ei ole tuttu, suosittelen tätä varsinkin niille jotka nauttivat kiinnostavista ja hauskoista elokuva-aiheisista keskusteluista. Filmspotting oli minun ensimmäinen Podcast-ihastukseni ja en voi olla jakelematta sille liiaksi ylistyssanoja.

Viisi... miksi kypsät naiset rulaa

Huom! Tälle listalle ei kelpuuteta neli- tai viisikymppisiä. He ovat mielestäni vielä nuoria kanasia. Vau! Katsokaa näitä upeita naisia.

Helen Mirren (26.7.1945)
Dame Helen Mirren on niin elokuva, televisio kuin teatterinäyttelijäkin ja mielestäni yksi upeammista naisnäyttelijöistä niin työnsä kuin ulkonäkönsäkin puolesta... ja hän vain kaunistuu ikääntyessään. Mirren loistaa sekä draama- (The Queen, Gosford Park) että komediarooleissakin (Calendar Girls) ja on niitä harvoja kypsempiä naisnäyttelijöitä jolle yhä riittää rooleja.




Judi Dench (9.12.1934)
Kuten Helen Mirren, myös Dame Judi on luonut uransa niin teatterissa, televisiossa kuin elokuvissakin. Tunnetuin hänen elokuvarooleistaan on luultavastikin agenttien ylipäällikkö M Bond elokuvista. Roolin jälkeen hän näytteli mm. elokuvissa Mrs. Brown ja Rakastunut Shakespeare josta hän voitti mm. sivuosa Oscarin. Yksi lemppareistani on hänen roolinsä piikikkäänä Armandena elokuvassa Pieni suklaapuoti.




Meryl Streep (22.6.1949)
Kun puhutaan Meryl Streepistä tuntuu siltä että ylistävät adjektiivit loppuvat keskeken. Tässä on nainen jota ei voi kategorioida tietyn genren näyttelijäksi sillä hän on tehnyt lähes kaiken, draamaa, komediaa, draamaa, animaatiota, draamaa... kauhua, jos She-Devil voidaan laskea siksi. Streepin muistettavien roolien määrä on niin pitkä, että ihan hengästyttää. Ei ihme että hän on ollut Oscar ehdokkaana jo 16 kertaa. Huh!



Susan Sarandon (4.10.1946)
Susan Sarandon on varmasti tunnetuin roolistaan elokuvassa Thelma & Louise. Toinen tunnettu elokuvarooli hänellä oli kulttiklassikkomusikaalissa The Rocky Horror Picture Show. Sarandon on myös tunnettu poliittisesta aktiiviudestaan eikä hän pelkää olla etualalla ja kovaääninen uskomiensa asioidensa puolesta. Omiin Sarandonin lempi elokuviin kuuluu Thelman & Louisen lisäksi myös The Client ja Dead Man Walking



Sigourney Weaver (8.10.1949)
Jos ketä tahansa pyydetään mainitsemaan yksi Weaverin rooleista, hyvin luultavasti vastaus olisi Ellen Ripley Alien -elokuvasta. Weaver on näyttelijä jonka tarvitsee vain katsoa sinua kylmästi ja tuntuu kuin lämpötila putoaisi useita asteita (Working Girl). Hän on kuitenkin näytellyt lukuisten draamaelokuvien (Sumuisten Vuorten Gorillat, Jäämyrsky) lisäksi myös komediarooleissa joista lempparini on yksi guilty pleasure -listallani oleva Galaxy Quest, jossa Weaverin roolisuoritus parasta koko elokuvassa.

Arvostelussa: Inception (2010)

Huom! En näköjään osaa kirjoittaa mitään kovin tiivistetysti. Kirjoitus mahdollisimman spoiler-vapaa.

Viimeiset pari viikkoa olen saanut paniikkikohtauksia kun silmiini on sattunut nettiarvosteluita Inceptionista ja hakkasin hysteerisenä läppärini näppäimistöjä välttyäkseni näkemästä mitään paljastavia juoniselityksiä. Jouduin laittamaan sormet korviini ja lallallallattelemaan kun joku elokuvan nähneistä halusia avautua minulle sen loppuratkaisusta joten päätin että elokuva on nähtävä niin nopeasti kuin mahdollista. Tällainen itsesensuuri on kovin uuvuttavaa. Elokuvateatteriinkin saavuimme viime minuuteilla jotta välttyisimme vahingossakaan kuulemasta edellisestä näytöksestä poistuvien katsojien kommentteja. Sanon, että kannatti! Hot DAMN!

Elokuvan kolme kulmakiveä, aivoja kutkuttava tarina, mieletön näyttelijäkaarti ja silmiähivelevät erikoisefektit... kaikki ovat kohdallaan. Vihje niille, jotka ovat vasta menossa katsomaan Inceptionia. Ottakaa mukaanne sudoku-sanaristikko-shakki aivonne. Niitä tarvitaan kun pyritte pysymään mukana juonessa, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään heitä-aivot-narikkaan -elokuva. Christopher Nolan työsti elokuvan käsikirjoitusta vuosikymmenen ajan ja se näkyy. Inceptionin kaltaista monisyistä juonta tuskin tulisi keksittyä aamukahvin ääressä.

Dom Cobbin (DiCaprio) työnä on tunkeutua "kohteidensa" alitajuntaan ja varastaa sieltä tarvittavia tietoja. Avukseen hän tarvitsee "arkkitehdin" joka luo unen maiseman, jonka sisään uhri tuodaan narkoosin avulla ilman että hän tajuaa uneksivansa. Cobbin ongelmana on kuitenkin hänen kuollut vaimonsa Mal (Marion Cotillard) joka ei tahdo pysyä poissa miehen alitajunnasta, vaarantaen usein Cobbin ja hänen kumppaniensa työskentelyn. Unista poistuminen tapahtuu äänimerkin avulla, joka on tässä tapauksessa Edith Piafin musiikki... wink, wink jonka varmasti moni tajuaa, sillä Cotillardhan näytteli Piafia laulajan elämänkertaelokuvassa Pariisin Varpunen. Subtle, not!

Jos elokuvaa haluaa kuvailla lyhyesti, sanoisin sen olevan ryöstökeikka -elokuva à la Italian Job ja Ocean's 11 sekoitettuna Matrixilla. Keikalla mukana ovat Arthur (Joseph Gordon-Levitt - Kolmas Kivi Auringosta, (500) Days of Summer) joka vastaa keikkojen taustatietojen selvityksestä, Adriane (Ellen Page - Juno) joka on ryhmän uusi "arkkitehti", Eames (Tom Hardy - Elizabeth), imitoitsija, joka kykenee omaksumaan unitilassa kenen tahansa hahmon, Yusuf (Dileep Rao - Avatar), kemisti joka vastaa uneen vaivuttavien ainesten luomisesta ja keikan toimeksiantaja Saito (Ken Watanabe - Viimeinen Samurai). Kohteena on Robert Fischer (Cillian Murphy - Sunshine) valtavan yritysimperiumin herkkäsieluinen perijä jonka alitajuntaan Sato haluaa istuttaa ajatuksen siitä että Fischer haluaa hajoittaa yhtiönsä voidakseen seisoa omilla jaloillaan ja samalla sopivasti eliminoiden Saton pahimman kilpailijan.

Moista ajatuksen istutusta ei ole aiemmin onnistuneesti yritetty ja tämän vuoksi uhrin alitajuntaan täytyy tunkeutua syvemmälle kuin koskaan aiemmin on tehty. Mitä tästä seuraa on todellinen mielen labyrintti jonka läpi luovimiseen vaaditaan katsojan täysi keskittyminen. Meno on niin vauhdikasta että pari kertaa huomasin pidätteleväni hengitystä ja vasta hapen puute muistutti asiasta.
Elokuvan lopusta on ollut paljon keskustelua (jota olen vältellyt kaikin tavoin) joka onkin kunnon twist. Toisaalta en ymmärrä puhetta siitä, että elokuva pitäisi nähdä kahdesti, jotta sen ymmärtäisi. Olen joko niin yksinkertainen, että en tajunnut etten tajunnut elokuvaa tai sitten olen vain välkympi kuin ... tajusinkaan. Itse näen että on kaksi mahdollista loppuratkaisua ja katsoja itse päättää kumpaan haluaa uskoa... tai tekee kuten minä ja ystäväni, jotka aloimme puhua kuin viimeistä päivää teorioistamme heti kun lopputekstit alkoivat rullata valkokankaalla.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset olivat kunnioitettavat. DiCaprio on loistava, kuten tavallista, ja tekee roolinsa vaivattomasti. Jotkut ovat kritisoineet, että hän tekee sen liiankin vaivattomasti joka on mielestäni hevonkukkua. Kuinka paljon tuskaisemmin rooli muka pitäisi näytellä jotta hän olisi uskottava? DiCaprio on omassa mielessäni kuin Gary Grant, joka ei koskaan "näytellyt" vaan oli näyttelemänsä hahmo.
Ellen Page on vakuuttava roolissaan, toimien samalla tasolla katsojan kanssa kokiessaan "unimaailman" ensimmäistä kertaa. Uudeksi näyttelijäihastuksekseni nousee Gordon-Levitt (IIHOOKUU!) joka on kaikista muista dramaattisista roolisuorituksistaan huolimatta ollut minulle aina Tommy Solomon Kolmas Kivi Auringosta -sarjasta. Hän on Mister Cool with a capital C!. Cobbin vaimoa Malia näyttelevä Cotillard on samanaikaisesti koskettava ja kauhistuttava hahmo. Roolisuoritus on ehdottomasti palkinnon jos toisenkin arvoinen. Koomisena elementtinä toimii Tom Hardyn näyttelemä Eames, joka on kuin helpotava henkäys välillä hyvinkin intensiivisten kohtausten keskellä. Watanaben Sato on ristiriitainen hahmo, josta ei oikein saa selvää onko hän lintu vaiko kala. Sato on kuitenkin mies josta on helppo pitää, motiiveistaan huolimatta.

Inception on ehdottomasti omalla listallani vuoden paras elokuva ja muut perässä tulijat saavat tehdä kovasti töitä päästäkseen edes lähelle samaa tasoa. Katsokaa Inception ja kertokaa näytittekö tekin sen jälkeen Hangon keksiltä. Omalla naamalla on näköjään vieläkin hölmistyneen onnellinen ilme.

★★★★
Vuosi:	2010
Ohjaus:	Christopher Nolan
Pääosissa:	Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon-Levitt, Ellen Page

Trailer trash - Tron Legacy

Alkuperäinen Tron -elokuva (1982) ei ole minulle tuttu, mutta IMDB kertoo, että elokuvassa Jeff Bridgesin näyttelemä hakkeri Kevin Flynn siepataan tietokonemaailmaan, jossa hänet pakotetaan osallistumaan Gladiaattoripeleihin. Aha. .. .
Nyt lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin Flynnin poika Sam (Garrett Hedlund) alkaa selvittää 20 vuotta aiemmin kadonneen isänsä tapausta ja joutuu sen seurauksena saman tietokonemaailman vangiksi, kuin isänsä. Luvassa on taisteluita hohtavissa haarniskoissa ja ajeluita mageilla valopyörillä. Sam kohtaa myös hahmon jolla on hänen isänsä (erittäin tönköltä näyttävät) nuoret kasvot. Onneksi Bridges esiintyy elokuvassa myös omalla vuosien ahavoimalla kasvoillaan. Ookkei. Vaikuttaa ihan ... kiintoisalta.

Odotusarvo:

Suomen ensi-ilta: 17.12.2010

Trailer trash - Buried Haudattu

Buried on Ryan Reynoldsin tähdittämä elokuva jonka lavastusbudjetti on varmaan elokuvahistorian pienin. Koko elokuva nimittäin tapahtuu arkussa. Elokuvassa Paul (Reynolds) toimii Irakissa kuljettajana joka elokuvan alkaessa herää arkkuun haudattuna. Ainoa kontakti ulkomaailmaan on miehen kännykkä. Vaikka ajatus siitä että elokuva joka keskittyy pieneen suljettuun tilaan on aika vaikea pitää yllä katsojan mielenkiintoa, on Buried saanut erittäin positiivisia arvioita. Jos kykenen voittamaan ahtaan paikan kammoni, saatan uskaltautua katsastamaan Reynoldsin uusimman. Ehkä.

Odotusarvo:

Suomen ensi-ilta: 24.9.2010

Harry Potter ja kuoleman varjelukset - behind the scenes

Warner Brothers on julkaisuut kolme Kuoleman Varjelukset -elokuviin liittyvää featurette -klippiä. Ne antavat vain hyvin lyhyet vilkaisut elokuvaan, mutta odotuksen nälkäisenä minulle kelpaavat mitkä tahansa muruset jotka tuotantoyhtiö minulle ja muille Potter-nälkäisille viitsii heittää.

Don Rosa

Minä, kuten varmaan tuhannet muutkin olen ollut lapsena Aku Ankka -lehden tilaaja. Iän karttuessa muut mielenkiinnon kohteet ajoivat Ankka-lehden ohi ja postiluukusta löytyi Akun sijaan Suosikki ja Cosmopolitan. Don Rosan ankkakertomukset olivat kuitenkin seikka jota jäin kaipaamaan kun lopetin Akun tilauksen.

Keno Don Rosan, amerikkalaisen sarjakuvataiteilijan ankkakertomukset ovat aivan eri luokkaa kuin Ankka -lehden tai -pokkareiden tusinatarinat. Rosa tekee tarinoitaan varten ahkeraa taustatyötä kuin kuka tahansa kirjailija ja kertomukset ovat usein kuin viihdyttävään sarjakuvakertomukseen pakattuja tarinoita historiallisista tapahtumista.

Rosan omaperäinen piirrostyyli vilisee hauskoja yksityiskohtia joka myös jakaa lukijakuntaa. Pidän itse miehen "käsialasta" ja Rosan piirtämien hahmojen ilmeikkyys on joskus jopa parempaa kuin kertomusten terävä dialogi. Rosan Ankka-tarinat voivat olla myös koskettavia, siitä hyvänä esimerkkinä oikealla oleva sivu (kuvan klikkaus vie alkuperäiseen lähteeseen) kohtauksesta jossa Roope sisarineen lähtee Skotlannista kohti Amerikkaa, heidän edesmenneiden vanhempien jättäessä heille hyvästejään.

Rosan suururakka, Roopen Ankan Elämä ja Teot on kokoelma ankkakertomuksia jotka alkavat Roopen lapsuudesta Glasgowssa ja kertovat hänen menestyksen etsinnästään Amerikassa, Yukonissa, Afrikassa, Australiassa ja lopulta kuinka tuleva miljardööri päätyi Ankkalinnaan joka hänen sinne saapuessa oli vain kahden tönön kyläpahanen. Rosa on kirjottanut useita hauskoja yksittäisiä tarinoita Roopen ja ankanpoikien seikkailuista, mutta omia suosikkejani ovat hänen historialliset tai mytologioihin perustuvat tarinanasa, kuten esimerkiksi Kalevalaan perustuva tarina Sammon salaisuus.

Monien lukijoiden suruksi Rosa ilmoitti vuonna 2008 vetäytyvänsä eläkkeelle eikä hän ole julkaissut uutta materiaalia vuoden 2005 jälkeen. Huonontunut näkö ja kiistat kustantajan kanssa saivat Ankkataiteilijan päätymään ratkaisuunsa. Onneksi Rosa on uransa aikana kirjoittanut ja piirtänyt runsaasti upeita ankkatarinoita joita jaksaa lukea yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.....

L.O.M.A.

Oman loman alkamisen kunniaksi lista pitämistäni loma-aiheisista elokuvista.

Kaupunkicowboyt (City Slickers) on Kun Harry tapasi Sallyn lisäksi niitä harvoja Billy Crystalin elokuvarooleja jotka ovat jääneet mieleeni. Masentunut, keski-iän kriisiä poteva Mitch (Crystal) on jälleen täyttänyt vuosia. Hänen vaimonsa mukaan Mitch on kadottanut hymynsä ja kun miehen ystävät antavat hänelle lahjaksi kahden viikon karjanajoreissun, Mitchin vaimon kehottaa häntä lähtemään ja löytämään hymynsä. Ranchilla miehet kohtaavat Curlyn (Jack Palance), vanhan parkkiintuneen Cowboyn, joka yrittää opettaa kaupunkilaispehmoille karjanajon saloja. Matkalta ystävykset löytävät itsekunnioitusta, itseluottamusta ja Mitch löytää hymynsä ... ja adoptiovasikan.

Ranskalainen suudelma (French kiss) on Meg Ryanin ja Kevin Klinen tähdittämä romanttinen komedia, jossa Kate (Ryan) matkustaa Ranskaan etsimaan ex-sulhastaan joka dumppasi Katen puhelimitse kesken työmatkansa. Kate on päättänyt löytää exänsä ja vakuuttaa miehen siitä että hän rakastaa yhä Katea. Luc (Kline) on ranskalainen pikkuhuijari, joka salakuljettaa amerikasta viiniköynnöksen taimenta, unelmanaan perustaa viinitarha. Saadakseen köynnöksen läpi tullin, Luc sujauttaa kasvin Katen reppuun mutta sen takaisin saaminen onkin vaikeampi juttu. Luc lyöttäytyy Katen seuraan tämän metsästäessä sulhoaan ympäri Ranskaa ja vähitellen parin välillä alkaa kipinöidä eikä kumpikaan ole varma mitä loppujen lopuksi haluavat.

Kuuma tanssi (Dirty dancing) on lähes jokaisen, ainakin yli 25 vuotiaan naisen suosikkilistalla (IIHOOKUU!). Frances 'Baby' (Jennifer Grey) matkaa perheineen lomaviettoon Kellerman lomakylään jossa ohjelmassa on tuntikausia mieltä tylsyttäviä aktiviteetteja. Baby löytää Kellermanien asiallisen (tylsän) kulissin takaa Johnnyn (Patrick Swayze) Hot-hot-hotin tanssinopettajan, joka ei todellakaan ole sopivaa seuraa kunniallisen perheen nuorimmaiselle. Jos et ole jo tätä nähnyt... mikä sinua oikein vaivaa?!?

Loma Roomassa (Roman holiday). Ah Audrey Hepburn! Hän näyttelee elokuvassa nimeltä mainitsemattoman maan kruununperillistä Annea, joka saapuu Roomaan edustustusmatkalle. Asemansa vuoksi hänen rajoitettu elämänsä käy viimein kestämättömäksi ja Ann pakenee asunnostaan kaupungille. Koska hän on aiemmin saanut rauhoittavan lääkityksen, Ann hoipertelee kaupungilla lääkehuuruisena päätyen lopulta Gregory Peckin esittämän amerikkalaisen lehtimiehen asuntoon nukkumaan.

Joe (Peck) tunnistaa prinsessan ja päättää hyötyä tilanteesta. Hän houkuttelee Annen viettämään päivää Roomassa aikeenan tehdä lehtijutun prinsessan karkumatkasta. Päivän aikana parin tunteet syvenevät vaikka molemmat tietävät, ettei heillä voi olla yhteistä tulevaisuutta. Surullisen kaunis loppu aiheuttaa edelleen vesiputouksen.

Vanhemmat vaihtoon (Parent Trap) on aikaa ennen Linday Lohanin sekoiluja ja linnatuomioita. Tämä hupsun hauska perhe-elokuvahan kertoo identtisistä kaksosista (Lohan&Lohan), joista toinen asuu Englannissa äitinsä (Natasha Richardson) ja toinen Yhdyvalloissa isänsä (Dennis Quaid) kanssa. Kumpikaan ei ole tietoinen toisistaan ja kun he kohtaavat yllättäen kesäleirillä ja tajuavat olevansa sisaruksia päättävät he vaihtaa paikkoja jolloin he pääsevät tutustumaan toiseen vanhempaansa. Tietysti tarkoituksena on myös saattaa yhteen molemmat vanhemmat, joilla on selvästi vielä tunteita toisiaan kohtaan.

In a galaxy not so far, far away...

Amerikkalainen Improv Everywhere ryhmän slogan on We Cause Scenes ja heidän tarkoituksensa on omien sanojensa mukaan luoda kaaosta ja iloa yleisillä paikoilla. Ryhmä on viime aikoina ollut pinnalla luotuaan uudelleen Ghosbusters ja Star Wars elokuvien kohtauksia yleisillä paikoilla tavallisten kaduntallaajien riemuksi. Kuka Suomessa loisi uudelleen vaikkapa hääkohtauksen Kulkurin valssista Fasulla? Anyone?

Viisi... syytä tykätä brittisarjoista

My name is Poirot, Hercule Poirot

David Suchet on yhtä kuin Hercule Poirot. Nykyään on mahdotonta lukea Agatha Christien Poirot -romaaneja ettei pikku belgialaisetsivä saisi mielessäni Suchetin piirteitä. Poirot sarjan teossa ei olla säästelty ja kaikki puvustuksista kuvauspaikkoihin on ajateltu viimeisen päälle. Jaksot ovat tarinallisesti erinomaisia josta tosin voi kiittää Christietä, mutta ne on siirretty hienosti televisioon kunnioittamalla alkuperäistä tekstiä. Harmi vain, että alkuperäis-materiaali alkaa huolestuttavasti huveta ja jaksoja tuotetaan nykyään enää muutama kappale vuosittain. Olisi jännittävä ajatus, jos britit tuottaisivat myös viimeisen Poirot romaanin, Esirippu laskeutui televisioon.

What's up doc? 

 Doctor Who oli minulle ihan uusi tuttavuus kun sarja "uudelleen buutattiin" briteissä vuonna 2005. Sarja on kuitenkin todellinen instituutio ja alkujaan sarjaa tehtiin 26 vuotta vuosina 1963 – 1989. Tohtoreita oli siis ollut minulle ensimmäistä tohtoria Christopher Ecclestonia ennen jo kahdeksan muuta! Sarja kertoo viimeisestä aikaherrasta (timelord), joka matkaa ajassa ja universumissa sinistä poliisipuhelinkoppia (police box) muistuttavalla Tardis -aluksellaan joka on ISOMPI SISÄLTÄ, KUIN ULKOA! Doctor Who on kuulema oikeastaan lasten sarja, mutta en tiedä olisiko minulla ollut rahkeita katsoa sarjaa lapsi-ikäisenä. Nykyäänkin piilottelen jännempien kohtausten aikana tyynyn takana.

Olen tykännyt kaikista Tohtori reinkarnaatioista vaikka muistankin sen järkytyksen, kun Eccleston muuttui David Tennantiksi. Päätin inhota miestä sydämeni pohjasta, mutta ei kestänyt kuin puoli jaksoa ja olin taas myyty. Aivan samoin kävi myös uusimman tohtorin kohdalla ja Matt Smith on hauskin näkemäni tohtori tähän mennessä.


Aye, *something in scottish accent*

Ylämaan kettu, alkuperäisnimeltään Hamish Macbeth on ikävä kyllä jo menneen talven lumia. Sarja perustuu ERITTÄIN löyhästi M. C. Beatonin romaaneihin. Itse asiassa luin yhden näistä kirjoista enkä tunnistanut siitä lainkaan sarjan hahmoja. Siitäkin huolimatta sarja itsessään on todella hyvä ja muistuttaa hieman Villiä Pohjolaa tai Twin Peaksia erikoisine tapahtumineen.  Robert Carlylen näyttelemä Hamish MacBeth on pienen, erikoisen Lochdubh nimisen Skotlantilaiskylän poliisi joka pyrkii kaikin keinoin välttämään ylennystä jotta ei joutuisi jättämään leppoisaa työtään. Sarjan keskiössä on mm. Hamishin, paikallistoimittaja Isobelin ja aristokraatti Alexandran välinen kolmiodraama ja erikoiset kyläläiset, joista mielenkiintoisin on selvännäkijä kyvyn omaava TV John. 


Get Lewis!

En koskaan päässyt kiinni Komisario Morse -sarjaan, mutta sen päätyttyä Morsen kuolemaan aloin seurata Lewisista (Kevin Whately), Morsen entisestä työparista kertovaa nimikkosarjaa Komisario Lewis. 

Oikeastaan sarjan kiinnostavin hahmo on Levisin työpari, konstaapeli James Hathaway (Laurence Fox), joka ennen poliisiksi ryhtymistään opiskeli teologiaa ja harkitsi papin ammattia. Älykkö Jamesin historiasta ilmestyy mielenkiintoisia koukeroita sarjan edetessä.  

The freedom french

Lista on kovin draamapainotteinen, joten sille täytyy nostaa edes yksi komediasarja. Maanalainen armeija iskee jälleen sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen ranskalaiskylään, jossa päähenkilö Renén (Gorden Kaye) kahvila toimii vastarintaliikkeen kokoontumispaikkana mutta joka on myös saksalaisupseerien suosima illanviettopaikka. Kaiken lisäksi René piilottelee vaimonsa Edithin (Carmen Silvera) kanssa kahvilan yläpuolella sijaitsevassa asunnossa kahta kielitaidotonta brittisotilasta. Tilanne on siis melko palonarka. Sarjan muita koomisia hahmoja ovat Renén anoppi, ranskan kieltä murhaava britti agentti Crabtree joka esiintyy kylän poliisina ja koko joukko naikkosia jotka pitävät Renétä jostain syystä täysin vastustamattomana.

Elämään ovat jääneet lausahdukset kuten "Listen very carefully, I will say this only once", "Shut up you stupid woman" ja suosikkini "Gyyd möyning". Niille jotka eivät ole sarjaa nähneet, nämä tuskin sanovat teille yhtään mitään.

Kun listalle pääsee vain viisi mainintaa jää pakostakin monta muuta hyvää ehdokasta ulkopuolelle. Absolutely Fabulous, Foylen sota, Torchwood, Etelästä Pohjoiseen, Ylpeys ja Ennakkoluulo, Pokka Pitää, Puutarhaetsivät, Hetty ratkaisee, Pitkän Jussin majatalo, Laakson kuningas jne, jne. Britit todellakin osaavat tehdä laatusarjoja. Kunpa vain niiden kaudet olisivat pidempiä. Yleensä kauden pituus on korkeintaan 12 jaksoa, mutta toisaalta laatutaso pysyy korkeana kun ei tarvitse hutiloida. Laatudraamaa ja komediaa suoraan Britanniasta. God save the BBC!

My name is Poirot, Hercule Poirot

David Suchet on yhtä kuin Hercule Poirot. Nykyään on mahdotonta lukea Agatha Christien Poirot -romaaneja ettei pikku belgialaisetsivä saisi mielessäni Suchetin piirteitä. Poirot sarjan teossa ei olla säästelty ja kaikki puvustuksista kuvauspaikkoihin on ajateltu viimeisen päälle. Jaksot ovat tarinallisesti erinomaisia josta tosin voi kiittää Christietä, mutta ne on siirretty hienosti televisioon kunnioittamalla alkuperäistä tekstiä. Harmi vain, että alkuperäis-materiaali alkaa huolestuttavasti huveta ja jaksoja tuotetaan nykyään enää muutama kappale vuosittain. Olisi jännittävä ajatus, jos britit tuottaisivat myös viimeisen Poirot romaanin, Esirippu laskeutui televisioon.

What's up doc? 

 Doctor Who oli minulle ihan uusi tuttavuus kun sarja "uudelleen buutattiin" briteissä vuonna 2005. Sarja on kuitenkin todellinen instituutio ja alkujaan sarjaa tehtiin 26 vuotta vuosina 1963 – 1989. Tohtoreita oli siis ollut minulle ensimmäistä tohtoria Christopher Ecclestonia ennen jo kahdeksan muuta! Sarja kertoo viimeisestä aikaherrasta (timelord), joka matkaa ajassa ja universumissa sinistä poliisipuhelinkoppia (police box) muistuttavalla Tardis -aluksellaan joka on ISOMPI SISÄLTÄ, KUIN ULKOA! Doctor Who on kuulema oikeastaan lasten sarja, mutta en tiedä olisiko minulla ollut rahkeita katsoa sarjaa lapsi-ikäisenä. Nykyäänkin piilottelen jännempien kohtausten aikana tyynyn takana.

Olen tykännyt kaikista Tohtori reinkarnaatioista vaikka muistankin sen järkytyksen, kun Eccleston muuttui David Tennantiksi. Päätin inhota miestä sydämeni pohjasta, mutta ei kestänyt kuin puoli jaksoa ja olin taas myyty. Aivan samoin kävi myös uusimman tohtorin kohdalla ja Matt Smith on hauskin näkemäni tohtori tähän mennessä.


Aye, there'll be crimes there

Ylämaan kettu, alkuperäisnimeltään Hamish Macbeth on ikävä kyllä jo menneen talven lumia. Sarja perustuu ERITTÄIN löyhästi M. C. Beatonin romaaneihin. Itse asiassa luin yhden näistä kirjoista enkä tunnistanut siitä lainkaan sarjan hahmoja. Siitäkin huolimatta sarja itsessään on todella hyvä ja muistuttaa hieman Villiä Pohjolaa tai Twin Peaksia erikoisine tapahtumineen.
 
Robert Carlylen näyttelemä Hamish MacBeth on pienen, erikoisen Lochdubh nimisen Skotlantilaiskylän poliisi joka pyrkii kaikin keinoin välttämään ylennystä jotta ei joutuisi jättämään leppoisaa työtään. Sarjan keskiössä on mm. Hamishin, paikallistoimittaja Isobelin ja aristokraatti Alexandran välinen kolmiodraama ja erikoiset kyläläiset, joista mielenkiintoisin on selvännäkijä kyvyn omaava TV John.

 Get Lewis!

En koskaan päässyt kiinni Komisario Morse -sarjaan, mutta sen päätyttyä Morsen kuolemaan aloin seurata Lewisista (Kevin Whately), Morsen entisestä työparista kertovaa nimikkosarjaa Komisario Lewis. 

Oikeastaan sarjan kiinnostavin hahmo on Levisin työpari, konstaapeli James Hathaway (Laurence Fox), joka ennen poliisiksi ryhtymistään opiskeli teologiaa ja harkitsi papin ammattia. Älykkö Jamesin historiasta ilmestyy mielenkiintoisia koukeroita sarjan edetessä.  

The freedom french

Lista on kovin draamapainotteinen, joten sille täytyy nostaa edes yksi komediasarja. Maanalainen armeija iskee jälleen sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen ranskalaiskylään, jossa päähenkilö Renén (Gorden Kaye) kahvila toimii vastarintaliikkeen kokoontumispaikkana mutta joka on myös saksalaisupseerien suosima illanviettopaikka. Kaiken lisäksi René piilottelee vaimonsa Edithin (Carmen Silvera) kanssa kahvilan yläpuolella sijaitsevassa asunnossa kahta kielitaidotonta brittisotilasta. Tilanne on siis melko palonarka. Sarjan muita koomisia hahmoja ovat Renén anoppi, ranskan kieltä murhaava britti agentti Crabtree joka esiintyy kylän poliisina ja koko joukko naikkosia jotka pitävät Renétä jostain syystä täysin vastustamattomana.
Elämään ovat jääneet lausahdukset kuten "Listen very carefully, I will say this only once", "Shut up you stupid woman" ja suosikkini "Gyyd möyning". Niille jotka eivät ole sarjaa nähneet, nämä tuskin sanovat teille yhtään mitään. Sanon vain, sääli!

Now, turn left you will

Jos omistaisin GPS laitteen... jos ensinnäkään omistaisin autoa hankkisin ehdottomasti Vaderin gepsin ohjaajaääneksi. Yodan käyttö ohjaajana saattaisi lopulta käydä hermojen päälle, sillä lauseen sisältö saattaa aueta ajajalle liian myöhään. GPS valmistaja TomTom on tehnyt Lucasfilms yhtiön kanssa sopimuksen siitä, että he saavat käyttää neljää Star Wars hahmon ääntä GPS laitteissaan. Ääneen pääsevät Yoda, Darth Vader, C-3PO ja Han Solo.

Darth Vaderin äänityssessio

Yodan äänityssessio.

Oz here, Oz there, Oz, Oz everywhere

Hollywood on tällä hetkellä täysin hullaantunut Ihmemaa OZ:iin! /Film -sivulta on saanut lukea jos jonkinlaisista OZ projekteista pitkin vuotta. Sam Raimia (Spider Man -elokuvat, Evil Dead) on suunniteltu ohjaajan pallille Oz, the Great and Powerful -elokuvaan, joka olisi alkuperäisen OZ- elokuvan etko-osa ja Robert Downey Jr. näyttelisi mahdollisesti pääosaa. Tarina kertoisi miten kiertävän sirkuksen mukana ollut puoskari (Downey Jr.) päätyi myös Kansasista OZ:in ihmemaahan ja mahtavaksi OZ:in velhoksi.

Identtiset ohjaaja kaksoisveljet Michael ja Mark Polish (The Astronaut Farmer) suunnittelevat myös OZ etko-osaa. Elokuvan nimi on yksinkertaisesti OZ.


Netissä julkaistu teaseri Polish ohjaajaveljesten OZ -elokuvasta.


Drew Barrymore, joka tunnetaan ehkä paremmin näyttelijänä on suunnitellut jo pitempään ohjaavansa OZ jatko-osan Surrender Dorothy, jossa ilkeä noita ei kuollutkaan tarinan lopussa vaan selvisi ja aikoo nyt kostaa Dorothyn jälkipolvelle murtautuen OZ:in maasta nykypäivän New Yorkiin.
OZ:ille on valmistumassa ensi vuonna myös animaatio jatko-osa, jossa Dorothy palaa Kansasiin ja löytää sen tuhoutuneena tornadon jäljiltä. Koditon Dorothy tempaistaan takaisin OZ:iin, jonka asukkaat ovat pulassa ja tarvitsevat taas Dorothyn apua. Dorothyn äänenä on Glee -televisiosarjasta tuttu Leah Michele ja Peltimiehen, Linnunpelättimen ja Pelokkaan Leijonan ääninä ovat Kelsey Grammer, Dan Aykroyd ja Jim Belushi. Tässä linkki elokuvan sivuille.



Myös Warner Brothers -studiot yrittää uudelleen-buutata alkuperäisen tarinan, ainakin kahden elokuvan turvin, mutta tällä hetkellä projektit taitavat seistä suossa. 

Uusin tulokas OZ-markkinoille on Universal Studioiden suunnitelma tuoda Broadway menestysmusikaali Wicked valkokankaalle. Elokuun lopussa Helsingin Kaupungin teatteriinkin tuleva Wicked on kertomus Lännen pahan noidan ja Pohjoisen hyvän noidan Gildan nuoruusvuosista ja se sijoittuu aikaan ennen Dorothyn OZ:iin saapumista.