Movie Monday #80 - Pitäsköhän tää kokea myös kirjana..?

Palaan taas pätkittäin ja muodikkaan myöhässä Movie Monday-haasteblogin pariin.

Tässä Miss Shin laittama haaste: "Monet elokuvat eivät ole tuulesta temmattuja vaan perustuvat kirjoihin, hyviin tai huonoihin sellaisiin. Mikä on sinulle sellainen suosikkielokuva, joka pisti sinut lukemaan alkuperäisen tarinan?"

Olkoonkin vain vaikka kuinka yleinen vastaus, on se minunkin kohdallani Taru Sormusten Herrasta. Vastaan haasteeseen kuitenkin hieman käänteisesti sillä purin hampaani Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan ennen elokuvan näkemistä, mutta vasta siinä vaiheessa kun kuulin Peter Jacksonin tuovan Tolkienin suosituimman kirjallisen työn viimein valkokankaalle. Päätin että se on nyt tai ei koskaan.

Olin aiemminkin yrittänyt päästä kiinni Sormusten Ritarit -romaaniin, mutta kirjan alku ei tuntunut pääsevän käyntiin ja huomasin kerta toisensa jälkeen kiikuttavani romaanin takaisin kirjastoon, päästyäni hädin tuskin paria lukua pidemmälle.

Aluksi suhtauhtauduin luku-urakkaan kuin kotitehtävään. Se on nyt vaan pakko puskea läpi ennen kuin elokuvat tulevat teattereihin. Mutta sitten tarina sai minut otteeseensa ja ahmin trilogian muutamassa viikossa. Viimeistä lukua lukiessani itkin kuin pieni lapsi, ainoana lohtunani se että pian saisin nähdä Hobitit  & kumppanit elokuvateatterissa.

Movie Monday #75 - Sinut minä tahdon

Olen ollut pitkän aikaa todella laiska Movie Monday -haasteblogin vastaaja, mutta nyt kikattelin hykerryksissäni ääneen lukiessani viimeistä edellisen haasteen, johon piti ehdottomasti vastata. Hyvä Anzi! Täytyy muutenkin alkaa vastailemaan vaikka jälkikäteen blogin haasteisiin.

Eli haasteohjeistus oli "Kuka näyttelijä (tai miksei vaikka elokuvahahmo) haastaa sinun seksuaalisen suuntautumisesi? Kenet hyväksyisit muitta mutkitta sänkyysi, vaikka et yleensä tunne vetoa hänen edustamaansa sukupuoleen?"

Olemme muutaman ystävän kanssa tätä pohtineetkin ja koska minuun vetoavat miehiset malboromies starat, olisi "naisellanikin" macho piirteitä. Valintani on Lucy Lawless. Ensimmäisenä tulee mieleeni tietysti naisen tunnetuin roolihahmo, Xena soturiprinsessa (voisinko olla kliseisempi?). Vahva, huumorintajuinen ja hieman stoalainen. Lucy/Xena on minulle naispuolinen Maximus (Gladiaattori). Ja katsokaa nyt noita silmiä! OMG!

Movie Monday #10 - Who would you be?

Pienen Movie Monday -kesälomailun jälkeen palataan ruotuun bubblen antamalla haasteella.

Jokaiselta löytyy varmasti elokuva, jonka maailmaa on ihastellut niin paljon, että olisi halunnut hengittää sitä itse. Missä elokuvassa sinä haluaisit elää ja miksi? Olisitko joku kyseisen elokuvan nykyisistä hahmoista vai mieluummin joku sivustakatsoja? Rakentuisiko maailmasi vain tämän yhden elokuvan ja sen puitteiden varaan vai yhdistäisitkö aspekteja eri rainoista? Miten on ajallisen kontekstin laita, entä soundtrackin? Kuka ohjaisi elämääsi?

Pohdiskelin tätä asiaa pitkään. Toisaalta haluaisin olla todellinen kick ass hahmo, kuten Sarah Connor (Terminator 2) mutta luultavasti en selviäisi hengissä viittä minuuttia kauempaa, jähmetyttyäni T-1000 terminaattorin ajovaloihin kuin halvaantunut peura.

Ajatusasteella myös Keskimaa olisi lumoava paikka elää, mutta olen liiaksi vesihanojen, sähkön ja sisävessojen ystävä. Toisaalta Hobittien leppoisenlaiska elo vetoaa pian kesälomalta arkeen palaavaa puurtajaa...

Hei, mutta entäpä Tylypahka! Kuka ei haluaisi opiskella velhokoulussa? Toisaalta olen jo kärsinyt teinivuoteni ja kerta oli ihan tarpeeksi. Toinen vaihtoehto on ryhtyä opettajaksi... niin... siis opettaa teini-ikäisiä hormonikimppuja?

Ikävä toistaa itseään, mutta valitsen jälleen Jean-Pierre Jeunetin satumaisen Pariisin ja hahmokseni ihanaisen Amélien. Itsekseen ei olisi tylsää, kun omaan vilkkaan mielikuvituksen ja kerään lopulta ympärilleni ihanan ystäväjoukon ja lopulta myös sieluntoverikseni Mathieu Kassovitzin. Se, että en osaa kuin ranskan kielen alkeelliset alkeet ei haittaa, sillä mikä tahansa on mahdollista elokuvissa.

Kuva lainattu täältä!

Movie Monday #7 - Gone but not forgotten...

Lähes kaksiviikkoisen tauon jälkeen palaan blogini pariin uuden Movie Monday -haasteen kanssa (hieman jälkijunassa). Haasteena on valita edesmennyt elokuvatähti, joka on itselleni tärkeä.

Nelinkertainen Oscar-voittaja Katharine Hepburn erottui aikanaan edukseen Hollywoodin siloitelluista tähtösistä. Hän oli kipakka, teräväkielinen ja älykäs oman tiensä kulkija, eikä hän koskaan peitellyt ajatuksiaan vaan laukoi teräviä mielipiteitään ketään säästelemättä. Kun Barbara Walters kysyi häneltä eräässä haastattelussa, eikö Katharine, joka tunnetusti käytti vain housuja, omistanut yhtäkään hametta, näyttelijätär vastasi "Omistan yhden ja laitan sen päälleni hautajaisiisi".

Vuonna 2003 kuollut Katharine Hepburn oli valovoimainen näyttelijä ja hänen tähdittämiinsä lempielokuviini kuuluvat mm. Afrikan kuningatar, Skandaalihäät ja Arvaa kuka tulee päivälliselle.

Movie Monday #5 - Päässäni soi ja soi ja soi

Uusin Movie Monday haaste on elokuvamusiikki. Joidenkin elokuvien soundtrakit jäävät elämään aivan omaa elämäänsä. Esimerkiksi John Williamsin eeppiset elokuvasävellykset kuuluvat varmasti niiden tunnetuimpien joukkoon. Star Wars, Indiana Jones, E.T. ja monet muut tunnistaa heti, kun joku vasta hyräilee ensimmäisiä tahteja. Rönsyilevän riemukas musiikki Améliesta (Tiersen), haikeat sävellykset Gladiatorista, ja Viimeisestä Mohikaanista (Jones & Edelman) ja unta tai painajaista muistuttava musiikki Inceptionista (Zimmer), Abyssista (Silvestri) tai Saksikäsi Edwardista (Elfman)... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kamalan vaikeita haasteita!


Harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin musiikkiin, joka herättää minussa aina unenomaisen, epätodellisen olon. Elokuva on Kevin Costnerin tähdittämä Unelmien kenttä (Field of Dreams, 1989). James Hornerin aavemainen musiikki on yhtä tärkeä osa elokuvaa, kuin mikä tahansa muu osa-alue ja jo pelkästään sen kuuleminen tuo palan kurkkuuni. Alla Shoeless Joe ja Moonlight Graham -teemat.

Pikku tidbit: Horner sävelsi elokuvan musiikkia improvisoiden, joten kun studio halusi julkaista elokuvan soundtrakin, joutui hän katsomaan elokuvan lävitse voidakseen kirjoittaa musiikin scoren.

Movie Monday #4 - Itkupilli

Movie Mondayn uusin aihe on helppo, sillä itken yhtenään elokuvia katsoessani. Vaikeus ei ole siis löytää sitä elokuvaa joka saa minut itkemään, vaan yrittää pitää listaa kohtuullisissa mitoissa.


Shokki/raivo -itkut - Titanic (1997)
Olin varmasti aivan viimeinen ihminen, joka ei tiennyt miten elokuva päättyy... tai siis tiesin kyllä, että laiva luultavasti uppoaa jossain vaiheessa elokuvaa, jolleivat käsikirjoittajat aikoneet muokata historiaa radikaalisti. Kun Jack sitten upposi valtameren syvyyksiin olin aivan järkyttynyt. JÄRKYTTYNYT! Aloin vollottaa sillä sekunnilla eikä itkulle tuntunut tulevan loppua. Elokuvan jälkeen menin siskoni kanssa syömään ja kun ravintolan kovaäänisissä alkoi soida Celine Dionin 'My Heart Will Go On', ei itkusta ollut tulla loppua.

Muita samassa sarjassa: Viesti Mereltä (1999)

Ensimmäiset itkut - E.T. (1982)
Pojan ja ruma-söpön avaruusolion välinen ystävyys oli niin koskettava! Ensimmäinen näkemäni elokuva, jossa lapset olivat ajattelevia ja tuntevia hahmoja, eivätkä vain lasten karikatyyrejä. Muistan itkeneeni elokuvan loppukohtauksen aikana aivan hysteerisesti jonka seurauksena sain aivan karmean päänsäryn.

Muita samassa sarjassa Peter Pan (1953) (täällä selitys)

Vaikka se onkin animaatio -itkut - Toy Story 3 (2010)
Se, että elokuva on animaatio ei tarkoita, etteivätkö tekijät kykenisi saamaan siihen yhtä suurta tunnelatausta, kuin "oikeisiin elokuviin". Toy Story 3:n viimeinen kohtaus, jossa Andy luopuu lapsuudestaan avasi itkuhanat.

Muita samassa sarjassa Up (2009), Henkien Kätkemä (2001)

Sydän särkyy -itkut - In America (2003)
Tämä elokuva on täynnä sydäntä raastavia kohtauksia ja epätoivoa, mutta myös toivoa ja iloa. Se on yksi kauneimmista näkemistäni elokuvista.

Muita samassa sarjassa Kaunis Elämä (1997), Schindlerin Lista (1993)

Tässä siis vain murto-osa niistä elokuvista, jotka ovat saaneet minut herkistymään. Käykääpä lukemassa muidenkin kirjoituksia samasta aiheesta!

MovieMonday #2 Rakkain elokuvahahmo

Elokuvablogin Päivin uusi Movie Mondayn haaste tuntui mahdottomalta. Tehtävänä oli valita lempi elokuvahahmonsa. Siis yksi hahmo?!! Päätökseen päätyminen vaati useamman päivän sulattelua.


Amélie (2001)
Suloinen ranskatar omaa hurjan mielikuvituksen ja terävän mielen. Yhteistä meille on se, että meistä on helpompaa korjata muiden ongelmat, kuin omamme ja joskus oma arkuus voi seistä onnemme tiellä.

Movie Monday #1 Musikaali

Movie Monday on bloggareiden elokuva-aiheinen haasteblogi, joka tarjoaa joka viikko kutkuttavan elokuva-aiheisen haasteen kaikille halukkaille. Ensimmäisen haasteen aiheena ovat musikaalit. Ihanaa, rakastan musikaaleja! Päätin käsitellä aihetta valitsemalla muutamia lempi musikaalikohtauksiani.


Mouline Rouge - Come what may

Mouline Rogue tarjoaa katsojalle upeita kappaleita ja vaikka Ewan McGregor tai Nicole Kidman eivät ole ammattimuusikkoja, heidän eläytymisensä korvaa tämän pienen puutteen. Elokuva kertoo kauniista kurtisaani Satinesta ja tähän rakastuvasta köyhästä runoilija Christianista. Näiden kahden rakkaustarina on sydäntäsärkevä ja upeat sovitukset tutuista musiikkikappaleista täydentävät tarinaa. Valitsemani kohtaus sijoittuu elokuvan loppupuolelle, kun Satin valitsee rakastamansa Christianin rikkaan kosijan sijasta. Tässä kohtaus (ranskankielisellä tekstityksellä).

Annie Get Your Gun - Anything you can do

Annie Mestariampuja -musikaali perustuu löyhästi (erittäin löyhästi) Wild Bill Hickokin lännen shown tähtenä esiintyneen Annie Oakley elämään. Elokuvassa Annien (Betty Hutton) ja Frankin (Howard Keel) välinen suhde on paljon räjähtävämpi, kuin todellisessa elämässä.

Anniesta on tullut elokuvan aikana juhlittu ampujamestari ja se korpeaa macho-mies Frankia. Kumpikaan ei suostu myöntämään omia virheitään tai myöntämään toistensa paremmuutta. Tämä kulminoituu  Anything you can do -musiikkikohtauksessa.

West Side Story - America

Tästä musikaaliklassikosta oli vaikeata valita lempikappalettani, mutta lopulta suosikikseni valikoitui puertorikolaisnuorten laulama America, jossa ihannoidaan ja kritisoidaan Amerikan ihmemaata.
Tässä kohtaus.

My Fair Lady  - I've Grown Accustomed to Her Face

Vaikka Audrey Hepburn ei laulanutkaan elokuvassa omia kappaleitaan (yhtä lukuunottamatta), niin Rex Harrison lauloi, tai pikemminkin puhui. Kohtaus sijoittuu elokuvan loppupuolelle kun Eliza, jonka professori Higgins on kouluttanut sivistyneeksi leidiksi, kieltäytyy palaamasta tämän luokse. Tässä kohtauksessa Higgins koettaa selvittää itselleen tunteitaan Elizaa kohtaan.