Arvostelussa: Singin' in the Rain (1952)

Laulavat Sadepisarat -elokuva ei ole ainoastaan ensimmäinen näkemäni musikaali, se on myös lempielokuvani, numero uno!

Don Lockwood (Gene Kelly) ja Lina Lamont (Jean Hagen) ovat 20 -luvun Hollywoodin kuumimmat elokuvatähdet, joita elokuvissa käyvä yleisö jumaloi. Tähtiparin imago saisi kolauksen, jos yleisö tietäisi ettei Don voi sietää naistähteään, joka  taas on vakuuttunut heidän oleva pari.

Samaan aikaan elokuvatuotanto on kokemassa suurta mullistusta äänielokuvan myötä. Myös Donin ja Linan studio päättää tuottaa seuraavan filminsä äänielokuvana. Matkassa on kuitenkin mutka, Lina! Naisen ääni on kuin viisivuotiaalla lapsella, seikka jota on tähän mennessä salailtu eikä Linan ole sallittu puhua missään julkisissa tilanteissa.

Don tapaa nuoren näyttelijänalun Kathy Seldenin (Debbie Reynolds) paetessaan yli-innokasta fanilaumaa. Alun kivisen kohtaamisen jälkeen pari rakastuu, mutta he joutuvat pitämään suhteen salassa, jotta Donin studion ylläpitämä illuusio Donin ja Linan suhteesta ei vahingoittuisi.

Uuden elokuvan tuotanto törmää ongelmiin, pääasiassa Linan ääneen, jolle kukaan ei mahda mitään. Elokuvan ennakkonäytös on katastrofi, kun elokuvan dramaattiset kohtaukset vesittyvät Linan ja teknisten ongelmien vuoksi. Donin paras ystävä Cosmo (Donald O'Connor) keksii nerokkaan idean dubata Linan ääni Kathyn äänellä ja muokata olemassa olevasta elokuvasta musikaali.

Kaikki sujuu hienosti, kunnes Donin ja Kathyn suhde paljastuu Linalle ja se että studio aikoo paljastaa  Kathyn olevan Linan roolihahmon todellinen ääni. Lina uhkaa haastaa studion oikeuteen, ajaen sen konkurssiin, jollei Kathyn roolia salata ja Lina vaatii myös Kathyn ääneen yksioikeuden. Studio ja Kathy joutuvat taipumaan isoimman tähtensä vaatimukseen, mutta Kathy vannoo ettei anna Donille anteeksi, koska mies ei puolustanut häntä.

Elokuvan ensi-ilta on yleisömenestys ja näytöksen jälkeen yleisö vaatii Linaa laulamaan. Paniikissa nainen vaatii Kathyä laulamaan esiripun takana, samalla kun Lina aukoo suutaan yleisön edessä. Ratkaisevalla hetkellä Don, Cosmo ja studion johtaja avaavat näyttämöverhot, paljastaen hysteerisesti nauravalle yleisölle Linan huijauksen. Kathy yrittää paeta paikalta, mutta Don pysäyttää tämän yleisön avustuksella ja vannoo (tietysti) tälle rakkauttaan. Happilyeveraftertheend!

Laulavat Sadepisarat -elokuva on ihana, hyvää tuulta uhkuva musikaali jonka tarkoituksena oli alunperin toimia showcasena. Elokuvassa oleva musiikki on MGM -studion vanhojen elokuvien kappaleita ja ainoastaan yksi kappale, O'Connorin laulama klassikko Make 'Em Laugh on kirjoitettu  tätä elokuvaa varten. Aivan varmasti muistetuin musikaalikohtaus IKINÄ on Gene Kellyn tanssi läpi sateen elokuvan nimikkokappaleen kohtauksessa. Movie gold!

★★★★1/2
Vuosi:	1952
Ohjaus:	Stanley Donen, Gene Kelly
Pääosissa:	Gene Kelly, Donald O'Connor, Debbie Reynolds

Musical Moment - My Fair Lady

Sivustakatsojan Mamma Mia -kirjoituksesta sain innoituksen kirjoittaa yhdestä lempimusikaalistani, My Fair Ladysta.

Eliza Doolittle (Audrey Hepburn) on rääväsuinen kukkaistyttö, joka murhaa Shakespearen kieltä, vain avatessaan suunsa. Tätä mieltä on kielitieteilijä professori Henry Higgins (Rex Harrison), joka lyö vetoa ystävänsä eversti Pickeringin (Wilfrid Hyde-White) kanssa, että kykenee koulimaan Elizan puhekielen ja tavat sellaisiksi, että pystyisi uskottelemaan ylemmälle väestöluokalle Elizan olevan yksi heistä.

Pitkän uurastuksen jälkeen Eliza ja Higgins onnistuvat lähes mahdottomassa tehtävässään, mutta suuren koitoksen jälkeen, kun Higgins ottaa kaiken kunnian Elizan muodonmuutoksesta, Eliza saa tarpeekseen ja jättää Higginsin uhaten naida nuoren aristokraatti Freddyn (Jeremy Brett), joka on rakastunut Elizaan. Higgins tajuaa vasta Elizan lähdettyä kuinka paljon kaipaakaan tätä (I've grown a custom to her face). Elokuvan loppukohtaus on yksi elokuvahistorian ihanimmista, mutta myös raivostuttavimmista. "Where are my damn slippers!".

Arvostelussa: Annie Get Your Gun (1950)

George Sidneyn vuonna 1950 ohjaama musikaali Annie Get Your Gun (Annie Mestariampuja) perustuu erittäin, ERITTÄIN löyhästi Annie Oakleyn uraan mestariampujana. Betty Hutton korvasi aikoinaan Judy Garlandin Annien roolissa resuisena metsäläisenä, joka on uskomaton ampujakyky. Hänen taitonsa huomaa myös Buffalo Bill, jonka villin lännen show on saapunut Annien kaupunkiin. Shown ampuja sankari, itsekeskeinen ja omahyväinen Frank Butler (Howard Keel) ja tähän heti ihastunut Annie laittavat pystyyn ammuntakilpailun, jonka Annie Frankin nolostukseksi voittaa leikiten.

Buffalo Bill tarjoaa Annielle paikan villin lännen showssaan ja Annie, joka haluaa seurata Frankia, suostuu. Kiertueen aikana myös Frankin tunteet lämpenevät, mutta kun Anniesta tuleekin shown tähti, ei Frank kestä joutumista kakkosnumeroksi ja eroaa, siirtyen kilpailijan leipiin. Pajon melua tyhjästä ja loppu on tietenkin onnellinen. Minu tosin kaivelee se, että onnellinen loppu saadaan aikaiseksi vasta sitten, kun Annie häviää tahallaan Frankille ammuntakisassa, mutta koetan niellä tämän katkeran palan. Itse kun en koskaan ole sulattanut "oi, olen heikko ja avuton naisenpuolikas" ajattelumallia.

Elokuvan musiikista vastasi Irving Berlin ja filmin parhaimmat ja tunnetuimmat kappaleet ovat "There's no business, like show business" ja "Anything you can do". "They say it's wonderful" on myös yksi lemppareistani, sillä olin aiemmin kuullut kappaleen Doris Dayn laulamana.

Annie Get Your Gun elokuvaa ei kannata katsoa ajatuksella, että elokuva kuvaisi tarkasti oikean Annie Oakleyn ja Frank Butlerin elämää, sillä heidän suhteensa oli todellisuudessa vähemmän myrskyisä, ei tosin yhtään vähemmän rakkauden täyteinen. Musikaali on hauska ja Huttonin ja Keelon välillä on kunnon kemiaa. Kaiken kruunaa Berlinin musiikki. 

★★★★
Vuosi:	1950
Ohjaus:	George Sidney
Pääosissa:	Betty Hutton, Howard Keel, Louis Calhern