What a waste!

Oscar mutinaa (23. 01. 2008)

Huh, voisiko olla parempaa kokoelmaa karismaa ja testosteronia uhkuvaa joukkoa, kuin miespääosa ehdokkaat. Draamapitoisten elokuvien joukosta erottuu Depin Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi -musikaali, joka jatkaa Tim Burtonin ja Depin yhteistyötä ja jonka hahmo on yhtä erikoinen, kuin miehen edellisetkin roolihahmot. Näistä ehdokkaistahan Day Lewis ja Depp saivat tänä vuonna Golden Globe -palkinnot

Miessivuosa ehdokkaista löytyy kaksi Oscar neitsyttä eli Casey Affleck ja häntä 50 vuotta vanhempi Hal Holbrook. Viisaampaa ajatusta en näistä ehdokkuuksista sanoa, kun en ole kyseisiä elokuvia vielä nähnyt, tulipahan kuitenkin jotain triviaa tarjottua. Javier Bardem voitti Golden Globen osastaan elokuvassa No Country For Old Men.

Cate Blancettillahan on tänä vuonna jännät paikat, kun nainen on ehdolla sekä naispääosa että -sivuosa Oscarin saajaksi. Voisiko toinen kerta olla kuningattarelle onnekkaampi, kuin yhdeksän vuotta sitten, jolloin Blanchetin Elisabeth hävisi Paltrowille (Rakastunut Shakespear). Jos Globeista voi jotakin johtopäätöksiä vetää, niin Julie Christie ja Marion Cotillard ovat johtotähtiä. Ellen Pagen Juno on todella loistava, joten vaikka voitto olisikin epätodennäköistä, pidän pekkuja hänelle.

Naissivuosa-ehdokkaista en osaa sanoa muuta, kuin että Tilda Swinton on aina ollut mielestäni todella pelottava. Ei kauheasti apua, I know.

Animaatioelokuva ehdokkaat ovat kaksi söpö-eläin-animaatiota (tosi originaalia) ja Iranilais-ranskalainen yhteistuotanto, joka on luokiteltu draama-komediaksi. Persepolis on kertomus nuoresta iranilaistytöstä, jonka vapaa ja huoleton lapsuus muuttuu, kun islamilaiset fundamentalistit nousevat valtaan. Mustavalkoisessa animaatiossa paino on tarinalla, toisin kuin niin useissa muissa elokuvissa.

Golden Globeissa Persepolis ei ollut animaatioelokuva-ehdokkaana vaan parhaan ulkomaalaisen elokuvan ehdokkaana. Animaatio palkinnon vei Ratatouille.

Jaa'a. En osaa kommentoida ohjaaja ehdokkaita - rehellisyys kunniaan.

Paras ulkomainen elokuva - Suomi ei saanut ehdokkuutta, 'nuff said.

Dokumenttielokuvista voi vain sanoa, että jos Michael Moore voittaa jälleen Oscarin Sicko -elokuvallaan, toivottavasti mies osaisi pitää poliittiset palopuheensa jossakin toisessa tilaisuudessa.

Sovitettu käsikirjoitus -ehdokkaista iski silmään Sarah Polley, joka on tuttu aikoinaan Anna Ystävämme -sarjalle tehdystä jatkosta Tie Avonleahin. Kanadalais-syntyinen näyttelijätär on todellinen ammattilainen. Hän on ohjannut ja käsikirjoittanut näyttelemisen lisäksi jo useita elokuvia ja on vasta 28! No nyt iski vihdoin se ikäkriisi.

Paras elokuva -ehdokkaita ei tulisi arvostella, ennen kuin on ehtinyt näkemään kaikki filmit, suomessa mahdottomuus.

(Go Juno, go!)

Arvostelussa: Harry Potter ja Feeniksin Kilta (2007)

Hoijaa, vanhalle ihmiselle tällaiset keskiyönäytökset ovat aika rankka suoritus. Kahden tunnin yöunien jälkeen tämä päivä on mennyt sumussa.

No elokuvasta siis... niin. Minä tykkäsin, siskoni taas oli tyytymätön. Hänen mielestään elokuvasta oli karsittu kaikki keventävät piirteet. Itse en kaivannut elokuvaan mitään "ylimääräistä" joka ei olisi vienyt itse päätarinaa eteenpäin. Olen samaa mieltä niiden kritisoitsijoiden kanssa, jotka ovat valittaneet tarinan hurjasta etenemis vauhdista. Mihinkään ei oikein ehdi keskittyä, kun jotain uutta on jo tapahtumassa.

Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Tarinan suhteen on otettu muutamia oikeuksia, muutellen ja poistaen joitakin seikkoja, mutta elokuva ei siitä liiemmälti kärsi. Ne jotka uikuttavat siitä, ettei kirjaa olla suoraan liisteröity valkokankaalle saisivat olla kiitollisia. Kukaan ei varmasti jaksaisi istua elokuvateatterissa neljää ja puolta tuntia. Mielestäni elokuvasta olisi voitu hyvin poistaa Hagridin velipuoli Ruuaagh (tai jotakin sinne päin). Hahmolla ei ole ainakaan vielä ilmennyt olevan suurtakaan merkitystä. Toisaalta pitää odottaa ensi viikkoon, kun saan käsiini Deathly Hallowsin, jospa jätille onkin jokin suurempi rooli luvassa.

Elokuvan tekijät olivat aikoneet poistaa kotitonttu Oljon Feeniksin kilta-elokuvasta kunnes Rowling ilmoitti, että elokuvan tekijät saavat toki tehdä mitä haluavat, mutta jos he aikoisivat filmata myös viimeiset kaksi kirjaa, tulisi heillä olemaan todellisia ongelmia. Mietityään asiaa kaksi minuuttia, olivat käsikirjoittajat palauttaneet Oljon elokuvaan. Tästä jo voi vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä viimeisen kirjan suhteen.

Nautin elokuvan synkentyneestä maailmasta, joka muistuttaa paljon Azkabanin vankia. Elokuvan musiikki oli upeaa. Varsinkin alun lentokohtauksessa hyrisin innostuksesta, kun upea musiikki nostatti tunnelmaa. Nuoret näyttelijät vakuuttavat aina vain enemmän. Ensimmäisen elokuvan söpöily alkaa olla muisto vain.

Tämä elokuva tulee varmasti jakamaan katsojakunnan niihin jotka löytävät siitä kaikki mahdolliset viat ja niihin jotka osaavat nauttia elokuvasta omana itsenään, välittämättä sen teossa otetuista vapauksista. Itse nostan tämän elokuvan jaetulle ykkös-sijalle Azkabanin kanssa.

★★★1/2
Vuosi:	2007
Ohjaus:	David Yates
Pääosissa:	Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint

Arvostelussa: Pirates of the Caribbean - Maailman laidalla (2007)

Voi luoja. Olen varmaan niitä harvoja ihmisiä, joiden mielestä Pirates of the Caribbean trilogian toinen osa oli aikamoista sontaa. No nyt sarjan kolmososa on ylittänyt (vaiko alittanut?) senkin riman. Maailman laidalla oli lähes kolmituntinen kärsimysnäytelmä jota ryyditti salin happihukka ja vessahätä.

Koska en viitsinyt ostaa aikoinaan Kuolleen miehen kirstu DVD:tä, olin alkuvaiheessa hieman hukassa. Keitä tietyt hahmot taas olivatkaan? Mikäs nyt olikaan jutun juoni? Olen tyhmä ja hidas. Educate me, please! Homma oli päätöntä haahoamista laivasta ja satamasta toiseen. Kuka nyt olikaan pahis ja kenen puolella kukin taas olikaan? Lopulta en enää edes jaksanut välittää. Elokuvasta olisi aivan mainiosti voitu jättää pois noin tunnin verran materiaalia, jolla ei ollut lopulta minkäänlaista merkitystä koko tarinassa. Vaikka juttua riitti noin kolmeksi tunniksi, jäi moni asia vielä auki... tällä tietysti alustetaan tulevia jatko-osia. Elokuvan loppukohtauskin oli kuin suoraan Film Making for Dummies-käsikirjasta. "Näin alleviivaat mahdollisimman ymmärrettävästi, että jatkoa seuraa."

Anti olla. Pesen käteni Karabian piraattien jatko-osista. Päätän täten, että Mustan Helmen kiroukselle ei koskaan tehty jatkoa ja kaikki elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti.

THE END

★1/2
Vuosi:	2007
Ohjaus:	Gore Verbinski
Pääosissa:	Johnny Depp, Orlando Bloom, Keira Knightley, Geoffrey Rush

Kamerakateutta

Kävin viime viikolla Taidemuseo Tennispalatsissa katsastamassa Robert Doisneau - Pariisin kuvaaja valokuvanäyttelyn ja suomalaisen elokuvan 100-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn näyttelyn TÄHTITAIVAS - Filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta.

Doisneaun valokuvia katsellessa sitä ihaili miehen kykyä siepata tavallisten ihmisten ohikiitäviä hetkiä filmille. Seinältä luin Doisneaun ajatuksia valokuvauksesta, varsinkin kun kohteena ovat ihmiset. Hänellä ei kuulema ollut koskaan vaikeuksia löytää kuvauskohteita. Miehen mielestä täytyi vain odottaa kärsivällisesti paikallaan ja näytelmän henkilöt ilmestyvät lopulta paikalle. Ei onnistu. Jos jään vain odottelemaan sopivia kuvauskohteita on saldoni tunnin odottelun jälkeen ohi lentänyt pulu ja hypotermia.

Tähtitaivas-näyttelyssä huokailin tähtien potrettigalleriaa ihastellessa. Kyllä suomalaistähdet pesivät mielestäni mennen tullen Gary Grantit ja Monroet. Suomalaiselokuvan kulta-aikana tähdet näyttivät tähdiltä, aina tekoripsistä peroksiidi kutreihin. Mitä on vikaa pienessä pinnallisuudessa, kun on kyse viihdeteollisuudesta. Promootiokuvat olivat itsessään todellisia taideteoksia, valon ja varjon leikkiä. Olisin mielihyvin kiikuttanut kaikki näyttelyn potretit oman asuntoni koristeeksi.

Tällaiset näyttelyt innostavat kaivamaan kameran naftalista ja lähtemään pulujahtiin.

No niistä Oscareista

Se on niin ikävää kun opinnot ja työ tulevat häiritsemään ihmisen elämää jottei ehdi edes kommentoimaan tämän vuoden Oscareita. Juu en todellakaan valvonut yötä katsoen gaalaa. Takana ovat moiset päivät (tai tässä tapauksessa yöt). Olen niin junttiintunut, että vaadin vähintään kahdeksan tunnin yöunet, jotta seuraavana päivänä ruumiintoiminnot olisivat edes jonkin asteisesti hallinnassa.

Kiitokset VHS:lle, jotta pystyin katsastamaan Oscarit seuraavana aamuna. Erityisen kiitollinen olen kelaustoiminnolle, jonka avustuksella saatoin hypätä yli karmaisevat "kotistudio" osuudet. Siinä vaiheessa kun Janne Virtanen uhkaili lähteä studiosta jos Helen Mirren ei voittaisi parhaan naispääosan Oscaria, mutisin itsekseni että älä anna Mirrenin voiton pidätellä itseäsi. Se että Marjomaa on mielestäni ihan symppis kaveri ei tee hänestä hyvää juontajaa. Ne kerrat kun yritin antaa suomistudiolle mahdollisuuden vakuuttaa, aiheutui vain myötähäpeää. Ei voi mittään, olen ilkeä ihminen. Toisaalta olen Neloselle kiitollinen, että se on jo useampana vuonna lähettänyt gaalan suorana, joten on turha nipottaa... muuuutta nipotampa silti. Hei, minä olen maksanut tv-lupani!

Olen niin poikki ja nukkumaanmenoaikani on mennyt jo tunti sitten ohitse, että kirjaan vain leijailevia ajatuksia sen kummemmin kommentoimatta voittajia, ne kun eivät kuitenkaan aiheuttaneet suuria yllätyksiä.

Ellen oli juontotyössään mainio ja oikeastaan ainoa asia, joka teki gaalasta mitenkään muistettavan. Voittajissa ei ollut suuriakaan yllätyksiä. Ainoastaan miessivuosa Oscarin elokuvasta Little Miss Sunshine vienyt Alan Arkin nostatti kulmakarvoja. Ennakkosuosikki Eddie Murphy oli kuulemma lähtenyt lätkimään tilaisuudesta pian "häviönsä" jälkeen. Tsai jai.

Vau! Al Gore osaa oikeasti puhua pitkät pätkät ilman että vaivuttaa yleisöään uneen. Missä oli tämä luonteenpiirre presidenttikampanjan aikana?

Ihan hienoa että Scorsese sai vihdoin Oscarinsa. Vaikka Departed onkin loisto elokuva, tulee pakostakin tunne, että akatemialla oli jo paineita luovuttaa kultainen mies Scorseselle.

Inhoan Will Ferreliä, paitsi silloin kun hän esiintyy Oscar gaalassa. Joka vuosi ollut kultainen suoritus.

Jennifer Hudsonilla on mieletön ääni! Katsoin esiintymiset kahdesti lävitse, toisin kuin Randy Newmanin ja voittaja Melissa Etheridgen esitykset, jotka kelasin ohitse parin ensimmäisen soinnun jälkeen.

Ei siis mikään shokkihetkiä aiheuttanut tilaisuus, kuten viime vuonna, mutta ihan mukiinmenevä show. Kiitos Ellen.

Not too Shabby.