Trailer trash - Man of Steel

Tulossa teattereihin 26.6.

Arvostelussa - Croodit (2013)

Tube channel surfing

Bored Shorts Tv - Kid Snippets

Arvostelussa - Vieras / The Host (2013)

Elokuvavuosi 2013

Vuoden must see -lista alkaa täyttyä

24.3.2011

New York, osa 3




Paikalliset säätiedotukset pitivät yleensä yllättävän hyvin paikkaansa ja koska sunnuntaille oli luvattu sadetta, päätimme viettää sen sisätiloissa. Kohteeksemme valitsimme METin (Metropolitan Museum of Art), joka sijaitsee Central Parkin reunalla. Kävimme ostamassa sateenvarjot lähimmästä ruokakaupasta, jotka olivat ihan 4 dollarinsa veroiset, eli niillä olisi kannattanut heittää vesilintua.

Kuvassa esiintyvä sateenvarjo ei liity ylläolevaan juttuun. Kuva taltioitu matkan myöhemmässä vaiheessa.




































Kengät ja sukat märkinä kuljimme pitkin Fifth avenueta tuulen yrittäessa repi sateenvarjoa käsistä. Alue muistutti minua Helsingistä ja meni hetki, kun tajusin mistä se johtui. Siunattu hiljaisuus. Keskustassa autojen jatkuva tööttäily, sireenien ulvonta ja amerikkalaisille ominainen tapa puhua ERITTÄIN KOVAÄÄNISESTI (luultavasti siksi, että saisivat äänensä kuulumaan liikenteen metelin ylitse) oli alkanut raastaa hermoja varsinkin siinä vaiheessa, kun koko päivän talsimisien jälkeen pohjelihakset ovat lukossa ja jalat hiertymillä (hyvät kävelykengät on a ja o).

Metropolitan Museum of Art
Kello kymmenen aikaan MET oli turvoksisssa. Ensin jonotettiin lippuja (20 $), sitten jonotettiin kuulokkeita (7 $), (joiden kiinnostavin anti oli Eurooppalaisten maalareiden osastolla) ja sitten jonotettiin narikkaan. Kun sitten pääsimme itse museon puolelle, tuijoteltiin asiaankuuluvan pitkään ja hartaasti saviruukkuja, kaulakoruja, muumioita ja haarniskoita. Miekkoja, revolvereja, patsaita ja upeita, eri aikakausien mukaisesti sisustettuja huoneita.

Lopulta tämä kulttuurien ja historian kirjo vei voiton meistä ja päätimme katsastaa pohjakartasta, kuinka valtavat etäisyydet olimme museossa jo taittaneet. Naamat venähtivät, kun tajusimme nähneemme vasta murto-osan METin tarjonnasta ja kriisipalaverin jälkeen päätimme kiiruhtaa museon toiseen kerrokseen katsastamaan eurooppalaisen maalaustaiteen helmet. Alun "uuh" ja "aah" ihailujen jälkeen tahti alkoi kummasti kiristyä ja useat huoneet kävelimme turhia vilkuilematta suoraan lävitse. Niin ihana paikka, kun MET onkin, on se mielestäni museo New Yorkilaisille, eli ihmisille, joilla on mahdollisuus tutustua museon valikoimaan pitkällä aikavälillä.


 

Museokierroksen jälkeen oli sellainen tunne, että siinä oli tehty päivän työt, mutta olimme lupautuneet lähtemään siskoni New Yorkissa asuvan tuttavan kanssa illalliselle. Times Squarella, Marriot hotellissa oleva The View on 48 kerroksessa sijaitseva ravintola, joka pyörähtää akselinsa ympäri kerran tunnissa. Näin ruokailijat tai drinkillä pistäytyjät voivat ihailla kaunista näköalaa. Mekin olisimme voineet, jos ilma ei olisi ollut sateesta harmaa, mutta kokemuksena hauska paikka.

---- ---- -- -- ---- ---- -- -- ----- ----- -- -- ----- -----


Amerikkalaisia pitää erikseen informoida, että heidän juomansa kahvi on suurella todennäköisyydellä kuumaa.




Minä, kahvia juomaton teenlitkijä hurahdin matkan aikana muuten täysin Starbucksiin. Olen käynyt muissakin maissa kyseisen ketjun kahviloissa, mutta en koskaan tajunnut miksi niistä vouhotetaan. Vasta kun seisot Empire State Buildingin viereisessä kahvilassa ja tilaat ihan nonchalantisti "Tall, skinny, caramel macchiato please", tajuat mikä jutun juju on. Plussaa on myös se, että keskustassa liikkuessa näitä väsyneen-jalan keitaita on lähes joka toisessa kulmassa.

---- ---- -- -- ---- ---- -- -- ----- ----- -- -- ----- -----



The Grand Central Terminal on itsessään nähtävyys. Siskoa rupesi naurattamaan, kun minä ja viereinen nainen otimme synkronisoidusti yläkenotusasennon ja ryhdyimme räpsimään.

Aseman katosta löytyvät myös tähtimerkit.


Jatkoa seuraa...

Trailer trash - Captain America

Tässä on taas jotakin tiinasen aamukahvin ratoksi. Tykkäsin trailerin alkupuolesta enemmän kuin lopun action- amerikkalaisten henkselienpaukuttelu -jytinästä. Uskomatonta, miten ovat saaneet Chris Evansin näyttämään niin pieneltä.


Odotusarvo:
Ensi-ilta:19.8


22.3.2011

Trailer trash - Likainen Pommi

Suomalainen komedia, Likainen Pommi kertoo 28 -vuotiaasta Lissusta, joka työskentelee levy-yhtiön pr-managerina ja jonka niskoille vyörytetään "Likainen pommi" koodinimellä kulkeva 15 -vuotias teinisensaatio, PD. Paljon on kiinni tämän rämäpään miellyttämisessä, sillä lapsi-ihme on konkurssiuhan alaisuudessa olevan levy-yhtiön viimeinen toivo. Traileri on ainakin hauskan itseironinen.

Tätä elokuvaa muuten kuvattiin työpaikkani alakerrassa... pyysivät olemaan käyttämättä korkkareita, jotta kolina ei kuuluisi kuvauksiin. Hmph!



Odotusarvo:
Ensi-ilta: 23.9

21.3.2011

Hobitin kuvaukset viimein käyntiin

Taru Sormusten Herrasta elokuvien ajoista huomattavasti sutjakoitunut Peter Jackson poseeraa Hobitti -elokuvan lavasteissa. Pelkästään hobittikolon näkeminen tuo lämpimän läikähdyksen sydänalaan. Ihanaa! Vielä ihanampaa on se, että elokuvan kuvaukset ovat viimein pääseet käyntiin kaikista ongelmista huolimatta. Kaksiosaisen Hobitin osat tullaan alustavien suunnitelmien mukaan julkaisemaan vuosien 2012 ja 2013 loppupuolilla.


Trailer trash - Pirates of the Caribbean: Vierailla Vesillä

Ian McShane Mustapartana on todellinen bad-ass! Miehen pitää ehdottomasti tehdä enemmän pahiksen rooleja. Alla uusin traileri PotC: Vierailla vesillä -elokuvasta, joka paljastaa jo hieman enemmän elokuvan juonesta.



Odotusarvo:
Ensi-ilta: 18.5

Arvostelussa: Morning Glory (2010)

Morning Glory on ihan pidettävä komedia, kun ei liiaksi jää pohdiskelemaan sen arvomaailmaa.

Rachel McAdamsin näyttelemä Becky Fuller on nuori tv-tuottaja, joka on palkattu pelastamaan kakkosluokan aamushow Day Break. Ensimmäisenä tehtävänään hän antaa potkut shown niljakkaalle miesjuontajalle ja ryhtyy jahtaamaan kuuluisaa, kiven kovaa reportteri Mike Pomeroyta (Harrison Ford) täyttämään tyhjän position. Pomeroy pitää aamushow -virkaa arvonalennuksena, mutta palkkashekki auttaa muuttamaan miehen mielen, mutta ei asennetta.



Pomeroy on heti sotajalalla shown naisjuontajan, Colleen Peckin (Diane Keaton) kanssa kun mies kieltäytyy söpöilemästä kameran edessä. Show joutuu lakkautusuhan alle laskevien katsojalukujen seurauksena ja Becky päättää taistella luvut takaisin ylös, hinnalla millä hyvänsä. Luvassa siis päättömiä uutisreportaaseja sammakkojen pussailusta sumopainiin, juuri sellaista "uutisointia", jota Pomeroy inhoaa, mutta joka kiinnostaa katsojia. Elokuvaan on myös ympätty pakollinen romanssi tuottajakollega Adamin (Patrick Wilson) kanssa, joka jää usein soittelemaan lehdelle, kun Becky juokseen uutisten perässä.

McAdamsin Becky on niin siirappimaisen söpö, että häntä katsoessa tuntee joutuvansa sokerikoomaan. Vaikka Becky onkin pidettävä hahmo, tuntuu hänen maaninen ja paikoin häikäilemätön tapansa saada katsojia aika luotaantyöntävältä. Pomeroysta, joka haluaa tehdä oikeita uutisjuttuja hötön sijaan on taas tehty elokuvan pahis. Höttö rulaa ja todellinen uutisointi on äkäisten, vanhojen äijien juttuja. Jos tästä epäloogisuudestä pystyy pääsemään ylitse, on Morning Glory yllättävän viihdyttävä komedia.
★★
Vuosi:2010
Ohjaus:Roger Michell
Pääosissa: Rachel McAdams, Harrison Ford, Diane Keaton


19.3.2011

Peter Pan - uusi tuotantorynnäkkö

Fairytales are the new Comics!

Kiinnostavien sarjakuvasankareiden alkaessa huveta, on Hollywood kääntänyt katseensa satuhahmoihin. Punahilkan, Hannun ja Kertun sekä Lumikin jäljissä on tuotantomyllytykseen päätynyt Peter Pan, jopa VIIDEN projektin kautta.

The Hollywood Reporter kertoo, että John Swetnam on raapustanut käsikirjoituksen The.Never.Land, joka kertoo Wendyn ja Peter Panin tarinan Twilight-tyylisesti (voi itku!!). Toisessa Pan-projektissa tuottaja Jeff Raken ideana taas on perinteinen koko perheen seikkailuelokuva. 

Jo pidemmälle tuotantoportaassa päässyt projekti on Billy Rayn käsikirjoittama Pan, jonka pääosaan on jo kiinnitetty Channing Tatum. Elokuvassa uutena juonenkäänteenä Peter Panista ja Kapteeni Koukusta tehdään veljekset. 

Neljäs projekti, Neverland kääntää hahmojen roolit päälaelleen ja Panista tehdään lapsia ryöväävä roisto ja Koukusta tarinan sankari. Tästä tulee heti mieleeni Ridley Scottin Robin Hood -elokuva, jonka myös alunperin oli tarkoitus tehdä Nottinghamin sherifistä sankari ja Robinista roisto. Tämä siis ennen kuin Crowe pääsi sotkemaan asiat. 

Saman nimistä Neverland -projektia ollaan myös suunnittelemassa Peter Pan -minisarjaksi, joka keskittyy aikaan ennen J.M. Barrien näytelmän/kirjan tapahtumia. Sarjaan on jo alustavasti kiinnitetty mm. Rhys Ifans, Bob Hoskins (joka näyttelee jälleen Smeen roolin, kuten Spielbergin Hook -elokuvassa) ja Kira Knightley Helinän ääneksi.

Pari näistä projekteista kuulostaa aika kamalilta, mutta ehkä näistä löytyy muutama helmikin, jos koskaan pääsevät levitykseen saakka.

Trailer trash - Pom Wonderful Presents The Greatest Movie Ever Sold

Morgan Spurlock on ehkä tavalliselle elokuvakatsojalle se toinen tunnettu dokummenttielokuvien tekijä (tunnetuin tietysti Michael Moore). Tunnetuimmassa dokumentissaan Supersize Me hän ryhtyi kuukauden pituiselle Mäkkäridietille tutkien sen vaikutusta elimistöönsä. Jatkoa seurasi What Would Jesus Buy ja Where in the World is Osama Bin Laden? -dokumenteilla. Nyt Spurlockin uusin on dokumentti mainostamisesta, brändäyksestä ja tuotesijoittelusta elokuvissa, jonka hän on tuottanut ainoastaan mainoksista, brändäämisestä ja tuotesijoittelusta saaduilla rahoilla. Ei ehkä maailman syvällisin aihe dokumentille, mutta ainakin hauska.




Odotusarvo: 
Yhdysvaltojen ensi-ilta: ei tiedossa
Suomen ensi-ilta: ei tiedossa (jos tuleekaan elokuvalevitykseen)

18.3.2011

New York, osa 2

Lauantaina lähdimme isäntämme kanssa kuljeksimaan Chelseaan, jossa pistäydyimme mm. Chelsea Marketissa. Kauppahallimainen kompleksi, jonka sisäänkäynti vaati hieman etsimistä oli hurmaava, joskin tungos alkoi lopulta käymään hermoille. Hallista löytyi ravintoloita ja kahviloita, leipomoita ja ihania myymälöitä.

Jatkoimme päätöntä vaeletelua ja kuljimme mm. High Linen lävitse. Se on puisto, joka on rakennettu vanhan korotetun rahtijunalinjan päälle(!). Kasvuston lisäksi sille oli aseteltu hauskoja puisia kahden istuttavia lepotuoleja, joilla ihmiset paistattelivat päivää.



















Käväisimme syömässä lounaan, johon kuului kahvi tai tee ja cocktail (?!?)... siis puolen päivän aikaan (?!?). Tilasimme ruokamme ja siskoni kanssa valitsimme ruoka cocktailiksi Mimosat. Annoskoot olivat lähes aina valtavia ja lautasia tuli harvoin tyhjennettyä kokonaan, joka aiheutti pieniä tunnon tuskia.

Tässä siis juomasi tulevalle aterialle... luultavasti et jää janoisaksi.

Meille eurooppalaisille harvinaisempi tippaaminen vaati hieman tilanneopettelua. Helpoimmalla pääsi, kun ravintolassa jätti pöytään 20 % laskun loppusummasta. Ensimmäisenä aamuna kun olimme liikenteessä, kävimme syömässä aamiaiset dainerin tyyppisessä paikassa sillä erolla, että tilattiin ruoat tiskiltä ja veimme ne itse pöytään, ei siis pöytiin tarjoilua. Paikka ei kuitenkaan ollut mikään "mäkkäri", joten pään raaputtelua aiheutti se tipatako vaiko ei. Lopulta päätimme, että tippiä ei jätetä.

Yleensä tipataan taksissa: muutama dollari, hotellissa laukun kantajalle: dollari per laukku on ok, baarissa: dollari per drinkki ja ravintolassa: joko kaksi kertaa alvi tai se 20 % laskun loppusummasta. Viimeisimmässä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä yhden kerran laskun loppusummaan oli lisätty jo tippi, mutta alle oli vielä kirjattu ehdotettu tippi (!!). Yhdessä ravintolassa oli laskussa ehdotetut tippisummat helpottamaan onnetonta turistia. Ok palvelusta oli laskuun laitettu ehdotukseksi 8%, hyvästä palvelusta 12% ja erinomaisesta 18% laskun loppusummasta.

Masut täysinä lähdimme kävelemään West ja Greenwich Villageen, joka oli mielestämme kaupungin kauneimpia alueita. Pieniä kortteleita, joissa söpöjä taloja, pieniä liikkeitä, ravintoloita ja kahviloita. Väkeä oli lauantaina liikkeellä tuhottomasti ja tunnelma iloinen lämpimässä aurinkoisessa säässä, kun korkeat pilvenpiirtäjät eivät olleet estämässä sen pääsyä katutasoon.

Minulla oli tunne, että joku yritti kertoa minulle jotakin...

























































Jatkoimme matkaa alemmas Manhattania NoHoon ja SoHoon, josta bongasin Best Buy -elektroniikkaliikkeen ja tajusin, että uusi iPad tulisi sopivasti markkinoille tulevalla viikolla. Pyyhin mielessäni yli usean kenkäparin ja käsilaukun oston ja päätin laittaa ison osan matkabudjetistani sen ostamiseen... tästä seikkailusta sitten myöhemmin...

Marimekko oli kivasti edustettuna SoHossa!





Flatiron buildingissa asustelevilla on mieletön näköala.

































































Kun viimein raahustimme takaisin isäntämme asunnolle tuntui ajatus hotellille siirtymisestä aivan ylivoimaiselta. Yhdet oluet nautittumme lähdimme kuitenkin metsästämään taksia ja siirryimme The Pod hotellille. Koska huoneissa makaaminen ei ollut meille prioriteettina, valitsimme tämän hotellin sen sijainnin, hinnan ja Hotels.com sivustolla olleiden käyttäjien arvioiden perusteella. Otimme kerrossänky-huoneen, joka muistutti hieman laivan hyttiä sillä erotuksella, että vuoteet olivat leveämmät ja mukavammat ja molemmilla oli oma pikku televisio vuodeseinällä, jolta saattoi aamuisin katsella vaikka Angel -sarjaa yrittäessään pitää silmiään auki.

Näissä huoneissa ei ollut pientä lavuaaria lukuunottamatta omia pesutiloja vaan käytävältä löytyi neljä suihku/WC yhdistelmää, jotka olivat positiiviseksi yllätyksekseni erittäin siistit. Hotellista löytyy myös huoneita joissa omat kylpyhuoneet ja parisängyillä. Ainoa miinus oikeastaan tulee äänieristyksestä, tai siis sen puutteesta. Pe-la ja la-su välisinä öinä nuoriso oli liikenteessä ja käytävältä kuuli nuorten kikattelun ja kälätyksen yön pimeinä tunteina. Pelkäsin tämän jatkuvan joka yö, mutta muina öinä käytävät pysyivät kiitettävän äänettöminä.

The Pod hotel sijaitsi ydinkeskustassa, lähellä mm. Rockefeller Centeriä ja MoMaa.



































Jatkoa seuraa...

17.3.2011

New York, osa 1

New York oli upea kokemus. Opin kuitenkin sen, ettei se ole elokuvien tai tv-sarjojen New York, eivätkä niistä opitut säännöt myöskään aina päde Isossa Omenassa.

Tämä juliste tuli vastaan seisoessamme taksijonossa JFK:n lentokentällä. Kodack moment!

Ensimmäinen seikka joka hämmästytti matkaajia oli se, että turvatarkastukset maahan tultaessa tuntuivat kovin löyhiltä. Jonottaa sai kyllä sinne tänne tarkastuspisteille ja ilmeisesti JFK -lentokentän strategiana oli väsyttää kaikki vaaralliset matkaajat jonottamalla, jotta nämä niistä päästäkseen antautuisivat epätoivoissaan. Maasta poistuessa oli sitten vuorossa se tunnetumpi, riisu kengät ja vyöt ja kulje kaiken paljastavan skannerin lävitse -rutiini.

Parin ensimmäisen päivän majoituspaikan ikkunasta aukeava näkymä.
Pari ensimmäistä päivää punkkasimme siskoni tuttavan luona, joka jakoi avuliaasti hyviä vinkkejä vierailumme ajaksi. Hänen neuvojensa seurauksena päätimme hyljätä alkuperäisen idean viikon pituisen metropassin hankkimisesta. New Yorkissa pitää kävellä, muuten itse kaupunki jää näkemättä.

Keltaiset taksit betoniviidakon keskellä olivat niin herkullisia, että niitä oli pakko pysähtyä kuvaamaan vähän väliä.


Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään kohti Central Parkia pitkin Fifth Avenueta. Vähän väliä piti pysähtyä napsimaan kuvia, eikä ollut varmaan kenellekään epäselvää että turisteja tässä oltiin. Siskolla meinasi lopulta mennä hermot, kun pysähdyin jatkuvasti napsimaan kuvia iän ikuisista takseista. Tästä huolimatta muut turistit tulivat kysymään meiltä kolmesti tietä ja metroasemia.
















Central Park ei ollut kaikkein kauneimmillaan, koska puut olivat vielä paljaina. Vaikka New Yorkin kadut olivat täysin lumettomat, löytyi puiston portailta vielä lumipallon verran lunta ja pienet lammet olivat vielä jään peitossa. Söimme todella masentavat hodarit (2 $), pikkunen sämpylä ja nakki. Rip -off! Jos satutte siellä suunnalla pyörimään, älkää ostako noilta puiston vendoreilta hodaria! Tulee vaan vihaiseksi ja jää nälkäiseksi.

Muualla kuin Central Parkissa ei lumesta ollut tietoakaan.







Puistoa ympäröiviin taloihin olisi ihan kiva muuttaa asumaan... heti kun lotossa onnistaa...





Puiston lenkkireitti ympäri isoimman "lammen". Tuttu monista elokuvista ja tv-sarjoista.
Puistokierroksen jälkeen lähdimme etsimään Broadwayta, joka kulkee puiston eteläosista alkaen läpi Manhattanin, aina sen kärkeen saakka. Kuljimme lävitse Times Squaren, ihmispaljoutta ihmetellen, kohti Macy's kauppakeskusta. Tässä vinkki Nykiin menijöille, joista muutamia tunnenkin. Macy'sin Visitors Centeristä saa passia vastaan kortin, jolla saa suurelta osin ostoksista -10% alennusta. Kannattaa kysäistä joltain henkilökunnasta sen sijaintia, sillä tiskiä ei välttämättä bongaa kovin helposti.

Haettuamme omat ale-kortit, totesimme että kello on kuuden pintaan eikä siinä vaiheessa Jet lagin ja koko päivän talsimisen jälkeen jaksanut ajatellakaan ostosten tekemistä. Päädyimme majapaikkaamme, missä ehtoinen isäntämme hankki meille kiinalaista takeawayta ihan aitojen onnenkeksien kera. Keksien lupaukset olivat erittäin kryptisiä (kuten ennustusten kuuluukin). Petiin kaaduin jo kymmenen pintaan ja aamulla sitten heräsikin kukonlaulun aikaan.

Jatkoa seuraa...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews