Trailer trash - Man of Steel

Tulossa teattereihin 26.6.

Arvostelussa - Croodit (2013)

Tube channel surfing

Bored Shorts Tv - Kid Snippets

Arvostelussa - Vieras / The Host (2013)

Elokuvavuosi 2013

Vuoden must see -lista alkaa täyttyä

31.10.2005

Mitä-mitä-mitä?

Kiiltokuvan kaunis mies sieppaa naisensa käsivarsilleen ("kamalan-sovinistista-mutta-kuitenkin sykähdyttää"). Onnellinen pariskunta uppoaa kiihkeään suudelmaan ja ratsastavat auringonlaskuun ("ahkuikaunista"). THE END! Ah... juuh niin, missäkös ne mun tumppuni taas olikaan.

On ihanaa uppoutua täysin elokuvaan ja unohtaa täysin ympäristönsä. Viime aikoina näin on tapahtunut aika harvakseen. Syistä, ettei levityksessä ole ollut juurikaan sellaisia elokuvia, jotka kiskaisevat sinut penkistä ja heittävät suoraan tapahtumien keskelle. Toisena syynä ovat selkänojaan-potkiskelijat-kännyköihin-kälättäjät-ja-ääneen-kommentoijat: "Hei toi äijä ammuttiin just!". No shit Sherlock!
Millonka olenkaan edes nähnyt niin loistavan elokuvan, että olisin ollut leffan päätyttyä aivan täpinöissä. Eipä tule heti mieleen.
Anyone?

Las Películas - mitä ihmettä tämä blogijuttu oikein on?

Elokuvat. Ne ovat intohimoni. En ole elokuva fanaatikko, kriitikko tai alan ammattilainen, olen vain yksinkertaisesti ihminen joka nauttii pimeässä teatterisalissa istumisesta ja elokuvaan uppoutumisesta.

Minulle elokuvat ovat täyttä eskapismia. Melkeinpä kaikki mitä pyörii teattereissa kelpaa minulle. Vaikka olenkin jo menossa vinhaa vauhtia kohti kolmenkympin etappia ovat animaatiot yksi lempi-genreistäni. Aiemmin raahasin mukaani kaikki pienimmät serkkuni, kun-ei-muka- kehdannut-aikuis-seurassa-mennä. Nykyään ei tunnu missään mennä katsomaan aivan omassa seurassaan vaikkapa Wallace & Gromit: Kanin kirous ja istua parin seitsen vuotiaan vieressä, nauraen eri vitseille, kuin he.

Tunnustan. Kauhuelokuvat ovat minulle kauhistus. Muistan vieläkin, kun pari kaveriani saivat houkuteltua minut katsomaan I still know what you did last summer- elokuvan. Elokuvan edetessä valuin yhä alemmas ja alemmas penkissäni. Lopulta näköpiirissäni oli vain elokuva-screenin yläosa ja kaverieni kenkäparit. Asiaa ei auttanut yhtään se, että kaverit totesivat elokun loputtua: "Eipä ollut erityisen pelottava".
Toinen kauhuelokuva muistoni on se, kun ystäväni sai minut suostuteltua vuokraamaan ensimmäisen Scream-elokuvan. Samaan aikaan, kun kaverini, kauhuleffojen diggari, istui täysin coolina vieressä, minä nakertelin kynnen nysiäni ja ja päästellen tukahtuneita kurlutusääniä. Nämä kerrat saivat riittää. Olen kuitenkin sen verran masokisti, että käyn nykyään lukemassa kauhuelokuvien juonet www.themoviespoiler.com-sivuilta. Näin saan nauttia leffojen "loistavista"-juonista ilman, että tarvitsisin manikyyriä.

Vanhat hollywood-musikaalit ovat myös lähellä sydäntäni. Kun näin aikoinaan televisiosta Gene Kellyn "Singing in the rain" olin täysin myyty. Seuraavina viikkoina ajoin äitini mielipuolisuuden rajoille lallattamalla elokuvan kappaleita aamuin illoin. Tätä herätystä seurasi Bing Crosbyn ja Danny Kayen White Christmas, joka kuuluu joka joulun ohjelmistoon sekä Ihmemaa Oz. Vaikka muutamia vuosia sitten tehty Moulin Rouge oli upea elokuva, eivät tämän päivän Chicagot voi koskaan ohittaa entispäivien musikaaleja, ainakaan minun mielestäni.

Päätin aloittaa oman blogini, jossa kerron näkemistäni ja rakastamistani elokuvista. En siis pyri vääntämään niistä arvosteluja, ihmisten elokuvamaut kun ovat niin erilaisia. Tämä blogi on täysin omaksi ilokseni ja jos joku sattuu tätä lukemaan niin se vain on mukava asia. Nyt onkin mukavan harmaa päivä. Taidanpa käpertyä sohvan nurkkaan ja tutkiskella mitä elokuvia hyllystä löytyisi....

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews