Trailer trash - Man of Steel

Tulossa teattereihin 26.6.

Arvostelussa - Croodit (2013)

Tube channel surfing

Bored Shorts Tv - Kid Snippets

Arvostelussa - Vieras / The Host (2013)

Elokuvavuosi 2013

Vuoden must see -lista alkaa täyttyä

31.1.2007

Tulejo

On joitakin asioita, joita odotan kuin kuuta nousevaa. Näihin asioihin lukeutuvat mm. Harry Potterin viimeinen osa, joulu ja palkkapäivä.

Potterin tapauksessa sitä pelkää, että odotusta ei voi minkäänlainen tulos todella palkita. Jos olet odottanut jotakin asiaa vuosikausia, ovat odotukset nousseet aivan mielipuolisiin mittoihin. Samalla tiedän, että viimeisen kirjan luettuani se on loppu. Finito. T-t-t-that's all folks.

Rakastan joulua kuin hullu perunavelliä (vain hullu voi rakastaa perunavelliä). Viime vuoden puolella jouduin tosin hillitsemään siskoani, jotta hän odottaisi edes joulukuun puolelle ennen kuin pystyttäisi joulukuusensa (muovisen). Joulussa on vain se huono puoli, että hypetystä kestää puolisentoista kuukautta ja itse pääasia on ohitse parissa päivässä (yhdessä päivässä, jos olet alle kouluikäinen ja joulu loppuu, kun lahjat loppuvat).

Sama koskee palkkapäivää. Viimeisen viikon kituuttelen parin euron päiväbudjetilla ja odotan palkankantopäivää kuin suurtakin pelastusta ja ihan samassa jamassa sitä ollaan taas kolmen viikon päästä.

Mitä opimme tästä? Älä odota yhtikäs mitään.... No onpas positiivista.

29.1.2007

Ei minkään maailman logiikkaa

Hengenahdistusta, käsien hikoilua, päämäärätöntä haapuilua paikasta toiseen ilman että mihinkään osaa keskittyä.

Krapula-aamu?

Tupakkalakko?

EI

Nettiyhteys ei toimi!!!

Konetta buuttaillaan, ryömin pitkin kaapeleita, josko jokin johto olisi irrallaan, yritetään korjata langattoman verkon yhteyttä: repair, repair, REPAIR hittovieköön! Lopulta tuntien/päivien jälkeen kone täysin mystisestä syystä löytää jälleen tiensä verkkoon. En kyseenalaista ihmettä ja varovasti, henkeä pidätellen avaan sähköpostini. Se toimii sittenkin!

Nykyään omaa konetta ja nettiyhteyttä pitää täysin itsestään selvänä, mutta jos verkkoyhteys kaatuu, tuntuu kuin olisin täysin eristetty oikeasta maailmasta. Mitä jos juuri nyt pitäisi saada selville kuka oli Yhdysvaltojen kuudes presidentti. Ei siten, että tieto olisi ihan pakko saada selville, mutta kun joku sattui ääneen miettimään, niin miksipä en googlettaisi samantien. En muista, että näin olisi koskaan käynyt aikana ennen Internetiä. Harvemmin minuun iski mieletön himo alkaa penkomaan kymmenen vuotta vanhaa ja kymmenen metriä pitkää tietosanakirja rivistöä moisen pikku faktan takia.... Mietinpä vain minkälaiset ovat nykypäivänä tietosanakirjojen markkinat, jos nyt ei lueta mukaan Oxfordin opusta.

Verkkosurffaamisessani on harvemmin minkäänlaista logiikkaa. Haen jotakin tietoa, vaikkapa Kennedystä, Wikipedian sivulta huomaan linkin Apollo-avaruusohjelmaan. Mieleen muistuu elokuva The Right Stuff jonka olen nähnyt varmaan 15 vuotta sitten. Avaan Internet Movie Databasen ja etsin elokuvan sivun... ah ei elokuva kertonutkaan Apollo lennoista, mutta leffassahan oli mukana Ed Harris joka näytteli John Glenniä. Mitäköhän Harris on viimeaikoina puuhaillut. Jaa tehnyt elokuvan Copying Beethoven. Onko se joku elämänkerta vai? Jaha, fiktiivinen kuvaus Beethovenin viimeisitä vuosista. Päädyn lukemaan Beethovenin elämänkerran, aika traagista, että hän alkoi kuuroutua ollessaan vasta kaksikymmentävuotias....Lopulta olen jo unohtanut mitä olikaan alkujaan tekemässä ja naputtelen Takaisin-toimintoa sormet kipeänä.

Internetin ansiosta olen oppinut asioista, joita ei olisi muutoin tullut mieleenkään tutkia. Maailma oli noin viisitoista vuotta sitten paljon pienempi ja sulkeutuneempi... niin hyvässä, kuin pahassakin.

Ai niin ja Yhdysvaltojen kuudes presidentti oli John Quincy Adams (demokraattinen republikaani, (1825–1829) Kiitos Wikipedia (hakuaika 15 sekuntia).

10.1.2007

Suchet versus Caruso

Brittiläiset televisiosarjat ovat alkaneet houkuttaa, mitä enemmän ikää alkaa karttumaan. Tuntuu siltä, että sarjojen eteen nähdään Britanniassa enemmän vaivaa, kun budjetit eivät ole samaa luokkaa kuin rapakon takana ja kausien pituudet eivät pääse edes puoleen Amerikkalais-sarjojen noin 24 kappaleen vuosimäärästä.

Onko se vanhuus (hah), kun Poirotin verkkainen eteneminen vetoaa enemmän, kuin CSI Miamin nopeat leikkaukset. Jossain vaiheessa amerikkalaisia poliisisarjoja seuratessa iskee mieleen epäilys "Hei, eikös tämä jakso ole tehty joskus aiemminkin?"

Purkkinauretut komediasarjat, joissa toistetaan aina samaa kaavaa: Homelo-kaljamahainen-isä-plus-fiksu-mallimittainen-äiti-sekä-ah-niin-nokkelat-teini-ikäiset-kakarat aiheuttavat saman Déjà Vu fiiliksen. Mieluummin seuraan Brittiläistä Laakson kuningasta, joka on oikeastaan draama, mutta naurattaa silti enemmän, kuin mikään Amerikassa tuotettu sitcom.

Ainoa seikka jossa saarivaltio häviää amerikan serkuille on tosiaan se kausien lyhyys. Hauskuus loppuu heti alkuunsa, kun jutun makuun päästyäsi sarja katoaakin yllättäen ruudusta. AARGH!!!

Mutta loppujen lopuksi, mielummin sitä nauttii hyvin työstetyistä sarjoista pienemmissä määrin, kuin tuijottaa samaa jaksoa viikkotolkulla.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews