Trailer trash - Man of Steel

Tulossa teattereihin 26.6.

Arvostelussa - Croodit (2013)

Tube channel surfing

Bored Shorts Tv - Kid Snippets

Arvostelussa - Vieras / The Host (2013)

Elokuvavuosi 2013

Vuoden must see -lista alkaa täyttyä

13.7.2007

Arvostelussa: Harry Potter ja Feeniksin Kilta (2007)

Hoijaa, vanhalle ihmiselle tällaiset keskiyönäytökset ovat aika rankka suoritus. Kahden tunnin yöunien jälkeen tämä päivä on mennyt sumussa.

No elokuvasta siis... niin. Minä tykkäsin, siskoni taas oli tyytymätön. Hänen mielestään elokuvasta oli karsittu kaikki keventävät piirteet. Itse en kaivannut elokuvaan mitään "ylimääräistä" joka ei olisi vienyt itse päätarinaa eteenpäin. Olen samaa mieltä niiden kritisoitsijoiden kanssa, jotka ovat valittaneet tarinan hurjasta etenemis vauhdista. Mihinkään ei oikein ehdi keskittyä, kun jotain uutta on jo tapahtumassa.

Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Tarinan suhteen on otettu muutamia oikeuksia, muutellen ja poistaen joitakin seikkoja, mutta elokuva ei siitä liiemmälti kärsi. Ne jotka uikuttavat siitä, ettei kirjaa olla suoraan liisteröity valkokankaalle saisivat olla kiitollisia. Kukaan ei varmasti jaksaisi istua elokuvateatterissa neljää ja puolta tuntia. Mielestäni elokuvasta olisi voitu hyvin poistaa Hagridin velipuoli Ruuaagh (tai jotakin sinne päin). Hahmolla ei ole ainakaan vielä ilmennyt olevan suurtakaan merkitystä. Toisaalta pitää odottaa ensi viikkoon, kun saan käsiini Deathly Hallowsin, jospa jätille onkin jokin suurempi rooli luvassa.



Elokuvan tekijät olivat aikoneet poistaa kotitonttu Oljon Feeniksin kilta-elokuvasta kunnes Rowling ilmoitti, että elokuvan tekijät saavat toki tehdä mitä haluavat, mutta jos he aikoisivat filmata myös viimeiset kaksi kirjaa, tulisi heillä olemaan todellisia ongelmia. Mietityään asiaa kaksi minuuttia, olivat käsikirjoittajat palauttaneet Oljon elokuvaan. Tästä jo voi vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä viimeisen kirjan suhteen.

Nautin elokuvan synkentyneestä maailmasta, joka muistuttaa paljon Azkabanin vankia. Elokuvan musiikki oli upeaa. Varsinkin alun lentokohtauksessa hyrisin innostuksesta, kun upea musiikki nostatti tunnelmaa. Nuoret näyttelijät vakuuttavat aina vain enemmän. Ensimmäisen elokuvan söpöily alkaa olla muisto vain.

Tämä elokuva tulee varmasti jakamaan katsojakunnan niihin jotka löytävät siitä kaikki mahdolliset viat ja niihin jotka osaavat nauttia elokuvasta omana itsenään, välittämättä sen teossa otetuista vapauksista. Itse nostan tämän elokuvan jaetulle ykkös-sijalle Azkabanin kanssa.

★★1/2
Vuosi:2007
Ohjaus:David Yates
Pääosissa:Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint


25.5.2007

Arvostelussa: Pirates of the Caribbean - Maailman laidalla (2007)

Voi luoja. Olen varmaan niitä harvoja ihmisiä, joiden mielestä Pirates of the Caribbean trilogian toinen osa oli aikamoista sontaa. No nyt sarjan kolmososa on ylittänyt (vaiko alittanut?) senkin riman. Maailman laidalla oli lähes kolmituntinen kärsimysnäytelmä jota ryyditti salin happihukka ja vessahätä.



Koska en viitsinyt ostaa aikoinaan Kuolleen miehen kirstu DVD:tä, olin alkuvaiheessa hieman hukassa. Keitä tietyt hahmot taas olivatkaan? Mikäs nyt olikaan jutun juoni? Olen tyhmä ja hidas. Educate me, please! Homma oli päätöntä haahoamista laivasta ja satamasta toiseen. Kuka nyt olikaan pahis ja kenen puolella kukin taas olikaan? Lopulta en enää edes jaksanut välittää. Elokuvasta olisi aivan mainiosti voitu jättää pois noin tunnin verran materiaalia, jolla ei ollut lopulta minkäänlaista merkitystä koko tarinassa. Vaikka juttua riitti noin kolmeksi tunniksi, jäi moni asia vielä auki... tällä tietysti alustetaan tulevia jatko-osia. Elokuvan loppukohtauskin oli kuin suoraan Film Making for Dummies-käsikirjasta. "Näin alleviivaat mahdollisimman ymmärrettävästi, että jatkoa seuraa."

Anti olla. Pesen käteni Karabian piraattien jatko-osista. Päätän täten, että Mustan Helmen kiroukselle ei koskaan tehty jatkoa ja kaikki elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti.

THE END

1/2
Vuosi:2007
Ohjaus:Gore Verbinski
Pääosissa:Johnny Depp, Orlando Bloom, Keira Knightley, Geoffrey Rush


4.3.2007

Kamerakateutta

Kävin viime viikolla Taidemuseo Tennispalatsissa katsastamassa Robert Doisneau - Pariisin kuvaaja valokuvanäyttelyn ja suomalaisen elokuvan 100-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn näyttelyn TÄHTITAIVAS - Filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta.

Doisneaun valokuvia katsellessa sitä ihaili miehen kykyä siepata tavallisten ihmisten ohikiitäviä hetkiä filmille. Seinältä luin Doisneaun ajatuksia valokuvauksesta, varsinkin kun kohteena ovat ihmiset. Hänellä ei kuulema ollut koskaan vaikeuksia löytää kuvauskohteita. Miehen mielestä täytyi vain odottaa kärsivällisesti paikallaan ja näytelmän henkilöt ilmestyvät lopulta paikalle. Ei onnistu. Jos jään vain odottelemaan sopivia kuvauskohteita on saldoni tunnin odottelun jälkeen ohi lentänyt pulu ja hypotermia.

Tähtitaivas-näyttelyssä huokailin tähtien potrettigalleriaa ihastellessa. Kyllä suomalaistähdet pesivät mielestäni mennen tullen Gary Grantit ja Monroet. Suomalaiselokuvan kulta-aikana tähdet näyttivät tähdiltä, aina tekoripsistä peroksiidi kutreihin. Mitä on vikaa pienessä pinnallisuudessa, kun on kyse viihdeteollisuudesta. Promootiokuvat olivat itsessään todellisia taideteoksia, valon ja varjon leikkiä. Olisin mielihyvin kiikuttanut kaikki näyttelyn potretit oman asuntoni koristeeksi.

Tällaiset näyttelyt innostavat kaivamaan kameran naftalista ja lähtemään pulujahtiin.

28.2.2007

No niistä Oscareista

Se on niin ikävää kun opinnot ja työ tulevat häiritsemään ihmisen elämää jottei ehdi edes kommentoimaan tämän vuoden Oscareita. Juu en todellakaan valvonut yötä katsoen gaalaa. Takana ovat moiset päivät (tai tässä tapauksessa yöt). Olen niin junttiintunut, että vaadin vähintään kahdeksan tunnin yöunet, jotta seuraavana päivänä ruumiintoiminnot olisivat edes jonkin asteisesti hallinnassa.

Kiitokset VHS:lle, jotta pystyin katsastamaan Oscarit seuraavana aamuna. Erityisen kiitollinen olen kelaustoiminnolle, jonka avustuksella saatoin hypätä yli karmaisevat "kotistudio" osuudet. Siinä vaiheessa kun Janne Virtanen uhkaili lähteä studiosta jos Helen Mirren ei voittaisi parhaan naispääosan Oscaria, mutisin itsekseni että älä anna Mirrenin voiton pidätellä itseäsi. Se että Marjomaa on mielestäni ihan symppis kaveri ei tee hänestä hyvää juontajaa. Ne kerrat kun yritin antaa suomistudiolle mahdollisuuden vakuuttaa, aiheutui vain myötähäpeää. Ei voi mittään, olen ilkeä ihminen. Toisaalta olen Neloselle kiitollinen, että se on jo useampana vuonna lähettänyt gaalan suorana, joten on turha nipottaa... muuuutta nipotampa silti. Hei, minä olen maksanut tv-lupani!

Ellen ja Oscar


Olen niin poikki ja nukkumaanmenoaikani on mennyt jo tunti sitten ohitse, että kirjaan vain leijailevia ajatuksia sen kummemmin kommentoimatta voittajia, ne kun eivät kuitenkaan aiheuttaneet suuria yllätyksiä.

Ellen oli juontotyössään mainio ja oikeastaan ainoa asia, joka teki gaalasta mitenkään muistettavan. Voittajissa ei ollut suuriakaan yllätyksiä. Ainoastaan miessivuosa Oscarin elokuvasta Little Miss Sunshine vienyt Alan Arkin nostatti kulmakarvoja. Ennakkosuosikki Eddie Murphy oli kuulemma lähtenyt lätkimään tilaisuudesta pian "häviönsä" jälkeen. Tsai jai.

Vau! Al Gore osaa oikeasti puhua pitkät pätkät ilman että vaivuttaa yleisöään uneen. Missä oli tämä luonteenpiirre presidenttikampanjan aikana?

Ihan hienoa että Scorsese sai vihdoin Oscarinsa. Vaikka Departed onkin loisto elokuva, tulee pakostakin tunne, että akatemialla oli jo paineita luovuttaa kultainen mies Scorseselle.

Inhoan Will Ferreliä, paitsi silloin kun hän esiintyy Oscar gaalassa. Joka vuosi ollut kultainen suoritus.

Jennifer Hudsonilla on mieletön ääni! Katsoin esiintymiset kahdesti lävitse, toisin kuin Randy Newmanin ja voittaja Melissa Etheridgen esitykset, jotka kelasin ohitse parin ensimmäisen soinnun jälkeen.

Ei siis mikään shokkihetkiä aiheuttanut tilaisuus, kuten viime vuonna, mutta ihan mukiinmenevä show. Kiitos Ellen.

Not too Shabby.

16.2.2007

No ohhoh

Näin eilen televisiomainoksen jossa uhkailtiin minun jäävän paitsi sellaisesta laatuohjelmasta kuin Big Brother, jollen elokuuhun loppuun mennessä kipitä ostamaan itselleni digiboxia. Voi epätoivon määrää. Tuossa markkinointimies iski kyllä kirveensä kiveen ainakin tämän kuluttajan kohdalla. Jos BB:n menetys olisi ainoa uhka niin jäisi kyllä koko toosa ostamatta.

Televisiomainokset ovat television roskapostia, jota ilman sen toiminta ei kuitenkaan voisi jatkua, joten katsojan on vain tyydyttävä tilanteeseen. Joskus mainostoimistot onnistuvat kuitenkin tekemään mainoksia, jotka ovat oikeasti todella hyviä. Jotkut mainoksista saavuttavat suuremmankin kansansuosion, kuten mäkkärin taannoinen syökää kanaa tai kahvimainos, jossa poliisisedät uhkaavat liikennerikkojaa mörököllillä.

On minullakin muutamia suosikkeja. Niihin lukeutuvat useimmat Soneran petelius-sorvali perheen mainoksista, Saarioisten-Meidän äiti tekee teidän äitien ruoat-pätkä ja yksi uusimmista suosikeistani on älykäs www.fi-hakukoneen mainos, jossa suomalainen yrittää saada tietoa suomen kielellä. No ohhoh.

Kun kolmosella pyöritettiin vähän aikaa sitten potpuria vanhoista mainoksista, tuli ihanan nostalginen fiilis, siitäkin huolimatta että aikoinaan samat mainokset ärsyttivät yhtä paljon kuin Sotkamainokset.

Go figure!

5.2.2007

Olenko se vain minä, vai...? (05. 02. 2007)

On elokuvia joita jaksan katsoa yhä uudelleen ja uudelleen. Elokuvat eivät välttämättä ole kuitenkaan kaikkien suosiossa ja jaksan aina hämmästyä, jos joku ei jaa näkemystäni leffan ylivertaisuudesta.

Jotkut elokuvista ovat päässeet mentaaliselle top-listalleni riippuen tilanteista, jolloin olen ne nähnyt. Olisiko elokuva mielestäni niin loistava jollen olisi sattunut näkemään sitä juuri oikealla hetkellä ja juuri oikeanlaisessa mielentilassa.

Esimerkki 1. Vuokrasin aikoinaan siskoni kanssa Meg Ryanin tähdittämän komedian Ranskalainen suudelma (French kiss), joka oli aivan uusi tuttavuus. Katsoimme elokuvan vasta vuorokauden vaihteessa ja olimme muutenkin hysteerisessä tilassa. Elokuva oli mielestämme mielettömän hauska ja nauroimme itsemme kipeiksi. Emme voineet tajuta kuinka emme olleet ennen kuulleet elokuvasta. Ostin elokuvan itselleni ja suosittelin sitä kaikille. Olin aivan tolaltani, kun useimmat ystävistäni eivät ymmärtäneet elokuvan päälle |-|. Olisiko elokuva ollut mielestäni yhtä hauska, jos olisin katsonut sen toisena ajankohtana ja promille pitoisuus olisi ollut alhaisempi?

Esimerkki 2. Asuin aikoinaan jonkin aikaa aasiassa ja kaipasin kosketusta länsimaiseen hapatukseen. Menin siis elokuviin. Teatterissa pyöri Antonio Banderasin 13. Soturi. Elokuva oli mielestäni loistava, enkä millään tajunnut miksi se oli saanut murska-arvostelut. Elokuva täytti mielestäni kaikki kriteerit: Pääosassa oli Antonio Banderas, mukana oli komeita miehiä, tarina sijoittui pohjoismaihin, joka oli sillä hetkellä melkein sama asia kuin koti ja elokuvan pääosassa oli Antonio Banderas. Olisiko elokuva ollut mielestäni niin loistava, jollen olisi potenut koti-ikävää?

Esimerkki 3. Vuokrasin Kill Bill:n molemmat osat ja katsoin ne putkeen. Mielipiteeni istunnon jälkeen voidaan summata näin: mäentajuu! En ymmärtänyt ollenkaan miksi elokuvasta vouhkattiin niin paljon? Okei, olihan Killibilli ihan kelpo leffa, mutta ei herättänyt sen suurempia intohimoja. Jos en ..... okei tähän en osaa keksiä minkäänlaista tilannetta jolloin olisin perustanut elokuvasta.


Esimerkki 4. Olen nähnyt Titanicin, Braveheartin, Gladiaattorin ja itkenyt lohduttomasti ja lähes hysteerisessä tilassa jokaisen filmin lopussa. Olen myös päättänyt, etten enää koskaan katso kyseisiä elokuvia. Jos en olisi tällainen hysteriaan taipuva itkupilli, voisinko katsoa elokuvat uudelleen?

2.2.2007

Masentaako? Kokeile imuria!

junik kirjoitti masentuneisuudesta ja tuli mieleen että miksikä ihminen ei saisi masentua. Kunnon masennuskausi tekee välillä mielettömän hyvää, jos se ei ole sitä lääkittävää laatua. Välillä oikein kierisken itsesäälissä. Makaan sängyssä ja katson elokuvia, jotka puhdistavat kyynelkanavat kertaheitolla tai kuuntelen melankolista musiikkia ja päätän että maailma on paska paikka, kukaan ei ymmärrä ja totean etten ole saavuttanut mitään elämässäni. Kunnollisen episodin jälkeen tympäännyn jo itseeni ja kaivaudun vällyjen välistä, imuroin kämpän ja otan pitkä suihkun.

Ette kuule usko miten elämä näyttääkin paljon valoisemmalta, kun olen imuroinut villakoirat nurkista. En viitsi imuroida kovin usein koska muutoin sen henkisesti puhdistava vaikutus vähenisi.

Hauskaa faktaa viimeisestä Potterista

IMDB saitilta spottasin viimeiseen Potter-kirjaan liittyvän hauskan faktan.

J.K. Rowling viimeisteli Harry Potter And The Deathly Hallows kirjan kolmisen viikkoa sitten Skotlantilaisessa hotellissa ja jätti tapahtumasta muiston jälkeensä. Rowling oli raapustanut viiden tähden Balmoral-hotellihuoneessaan olleen marmori- rintakuvan taakse mustalla kynällä seuraavan viestin: "J.K. Rowling finished writing Harry Potter And The Deathly Hallows in this room (652) on Jan 11th 2007.".

Kuinkahan kauan teos pysyy tallessa. Jos hotelli ei pistä pystiä turvaan se voi hyvinkin lähteä jonkun fanaattisen Potter-fanin matkaan.

31.1.2007

Tulejo

On joitakin asioita, joita odotan kuin kuuta nousevaa. Näihin asioihin lukeutuvat mm. Harry Potterin viimeinen osa, joulu ja palkkapäivä.

Potterin tapauksessa sitä pelkää, että odotusta ei voi minkäänlainen tulos todella palkita. Jos olet odottanut jotakin asiaa vuosikausia, ovat odotukset nousseet aivan mielipuolisiin mittoihin. Samalla tiedän, että viimeisen kirjan luettuani se on loppu. Finito. T-t-t-that's all folks.

Rakastan joulua kuin hullu perunavelliä (vain hullu voi rakastaa perunavelliä). Viime vuoden puolella jouduin tosin hillitsemään siskoani, jotta hän odottaisi edes joulukuun puolelle ennen kuin pystyttäisi joulukuusensa (muovisen). Joulussa on vain se huono puoli, että hypetystä kestää puolisentoista kuukautta ja itse pääasia on ohitse parissa päivässä (yhdessä päivässä, jos olet alle kouluikäinen ja joulu loppuu, kun lahjat loppuvat).

Sama koskee palkkapäivää. Viimeisen viikon kituuttelen parin euron päiväbudjetilla ja odotan palkankantopäivää kuin suurtakin pelastusta ja ihan samassa jamassa sitä ollaan taas kolmen viikon päästä.

Mitä opimme tästä? Älä odota yhtikäs mitään.... No onpas positiivista.

29.1.2007

Ei minkään maailman logiikkaa

Hengenahdistusta, käsien hikoilua, päämäärätöntä haapuilua paikasta toiseen ilman että mihinkään osaa keskittyä.

Krapula-aamu?

Tupakkalakko?

EI

Nettiyhteys ei toimi!!!

Konetta buuttaillaan, ryömin pitkin kaapeleita, josko jokin johto olisi irrallaan, yritetään korjata langattoman verkon yhteyttä: repair, repair, REPAIR hittovieköön! Lopulta tuntien/päivien jälkeen kone täysin mystisestä syystä löytää jälleen tiensä verkkoon. En kyseenalaista ihmettä ja varovasti, henkeä pidätellen avaan sähköpostini. Se toimii sittenkin!

Nykyään omaa konetta ja nettiyhteyttä pitää täysin itsestään selvänä, mutta jos verkkoyhteys kaatuu, tuntuu kuin olisin täysin eristetty oikeasta maailmasta. Mitä jos juuri nyt pitäisi saada selville kuka oli Yhdysvaltojen kuudes presidentti. Ei siten, että tieto olisi ihan pakko saada selville, mutta kun joku sattui ääneen miettimään, niin miksipä en googlettaisi samantien. En muista, että näin olisi koskaan käynyt aikana ennen Internetiä. Harvemmin minuun iski mieletön himo alkaa penkomaan kymmenen vuotta vanhaa ja kymmenen metriä pitkää tietosanakirja rivistöä moisen pikku faktan takia.... Mietinpä vain minkälaiset ovat nykypäivänä tietosanakirjojen markkinat, jos nyt ei lueta mukaan Oxfordin opusta.

Verkkosurffaamisessani on harvemmin minkäänlaista logiikkaa. Haen jotakin tietoa, vaikkapa Kennedystä, Wikipedian sivulta huomaan linkin Apollo-avaruusohjelmaan. Mieleen muistuu elokuva The Right Stuff jonka olen nähnyt varmaan 15 vuotta sitten. Avaan Internet Movie Databasen ja etsin elokuvan sivun... ah ei elokuva kertonutkaan Apollo lennoista, mutta leffassahan oli mukana Ed Harris joka näytteli John Glenniä. Mitäköhän Harris on viimeaikoina puuhaillut. Jaa tehnyt elokuvan Copying Beethoven. Onko se joku elämänkerta vai? Jaha, fiktiivinen kuvaus Beethovenin viimeisitä vuosista. Päädyn lukemaan Beethovenin elämänkerran, aika traagista, että hän alkoi kuuroutua ollessaan vasta kaksikymmentävuotias....Lopulta olen jo unohtanut mitä olikaan alkujaan tekemässä ja naputtelen Takaisin-toimintoa sormet kipeänä.

Internetin ansiosta olen oppinut asioista, joita ei olisi muutoin tullut mieleenkään tutkia. Maailma oli noin viisitoista vuotta sitten paljon pienempi ja sulkeutuneempi... niin hyvässä, kuin pahassakin.

Ai niin ja Yhdysvaltojen kuudes presidentti oli John Quincy Adams (demokraattinen republikaani, (1825–1829) Kiitos Wikipedia (hakuaika 15 sekuntia).

10.1.2007

Suchet versus Caruso

Brittiläiset televisiosarjat ovat alkaneet houkuttaa, mitä enemmän ikää alkaa karttumaan. Tuntuu siltä, että sarjojen eteen nähdään Britanniassa enemmän vaivaa, kun budjetit eivät ole samaa luokkaa kuin rapakon takana ja kausien pituudet eivät pääse edes puoleen Amerikkalais-sarjojen noin 24 kappaleen vuosimäärästä.

Onko se vanhuus (hah), kun Poirotin verkkainen eteneminen vetoaa enemmän, kuin CSI Miamin nopeat leikkaukset. Jossain vaiheessa amerikkalaisia poliisisarjoja seuratessa iskee mieleen epäilys "Hei, eikös tämä jakso ole tehty joskus aiemminkin?"

Purkkinauretut komediasarjat, joissa toistetaan aina samaa kaavaa: Homelo-kaljamahainen-isä-plus-fiksu-mallimittainen-äiti-sekä-ah-niin-nokkelat-teini-ikäiset-kakarat aiheuttavat saman Déjà Vu fiiliksen. Mieluummin seuraan Brittiläistä Laakson kuningasta, joka on oikeastaan draama, mutta naurattaa silti enemmän, kuin mikään Amerikassa tuotettu sitcom.

Ainoa seikka jossa saarivaltio häviää amerikan serkuille on tosiaan se kausien lyhyys. Hauskuus loppuu heti alkuunsa, kun jutun makuun päästyäsi sarja katoaakin yllättäen ruudusta. AARGH!!!

Mutta loppujen lopuksi, mielummin sitä nauttii hyvin työstetyistä sarjoista pienemmissä määrin, kuin tuijottaa samaa jaksoa viikkotolkulla.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews