22.6.2011

Movie Monday #4 - Itkupilli

Movie Mondayn uusin aihe on helppo, sillä itken yhtenään elokuvia katsoessani. Vaikeus ei ole siis löytää sitä elokuvaa joka saa minut itkemään, vaan yrittää pitää listaa kohtuullisissa mitoissa.


Shokki/raivo -itkut - Titanic (1997)
Olin varmasti aivan viimeinen ihminen, joka ei tiennyt miten elokuva päättyy... tai siis tiesin kyllä, että laiva luultavasti uppoaa jossain vaiheessa elokuvaa, jolleivat käsikirjoittajat aikoneet muokata historiaa radikaalisti. Kun Jack sitten upposi valtameren syvyyksiin olin aivan järkyttynyt. JÄRKYTTYNYT! Aloin vollottaa sillä sekunnilla eikä itkulle tuntunut tulevan loppua. Elokuvan jälkeen menin siskoni kanssa syömään ja kun ravintolan kovaäänisissä alkoi soida Celine Dionin 'My Heart Will Go On', ei itkusta ollut tulla loppua.

Muita samassa sarjassa: Viesti Mereltä (1999)




Ensimmäiset itkut - E.T. (1982)

Pojan ja ruma-söpön avaruusolion välinen ystävyys oli niin koskettava! Ensimmäinen näkemäni elokuva, jossa lapset olivat ajattelevia ja tuntevia hahmoja, eivätkä vain lasten karikatyyrejä. Muistan itkeneeni elokuvan loppukohtauksen aikana aivan hysteerisesti jonka seurauksena sain aivan karmean päänsäryn.

Muita samassa sarjassa Peter Pan (1953) (täällä selitys)




Vaikka se onkin animaatio -itkut - Toy Story 3 (2010)

Se, että elokuva on animaatio ei tarkoita, etteivätkö tekijät kykenisi saamaan siihen yhtä suurta tunnelatausta, kuin "oikeisiin elokuviin". Toy Story 3:n viimeinen kohtaus, jossa Andy luopuu lapsuudestaan avasi itkuhanat.

Muita samassa sarjassa Up (2009), Henkien Kätkemä (2001)




Sydän särkyy -itkut - In America (2003)

Tämä elokuva on täynnä sydäntä raastavia kohtauksia ja epätoivoa, mutta myös toivoa ja iloa. Se on yksi kauneimmista näkemistäni elokuvista.

Muita samassa sarjassa Kaunis Elämä (1997), Schindlerin Lista (1993)




Tässä siis vain murto-osa niistä elokuvista, jotka ovat saaneet minut herkistymään. Käykääpä lukemassa muidenkin kirjoituksia samasta aiheesta!

8 kommenttia:

Ursula kirjoitti...

Hauskaa, olen nähnyt E.T.:n vain kerran, 80-luvulla kakarana ja pelkäsin niin samperisti!!!

Tuoppi kirjoitti...

ET:n se miekii valitsin :D

bubble kirjoitti...

Hauskaa että otit mukaan erilaisia itkuja 8)

Joku kirjoitti...

Tämä olisi ihan mahdoton, koska itken lähes joka elokuvassa, jossa nyt ylipäätään on mitään otollista tunnelatausta. Jopa eilen Evan Taivaanlahjaa katsoessa, mikä on jo aika surkeaa. Juuri edellispäivänä My Heart Will Go On soi lounaalla ravintolassa, ja ajattelin, että kas, vielä tätä soitetaan.

Mikä siinäkin sitten on, että elokuvia voi vollottaa vapaasti, mutta tosielämän asioissa on arkena/yleensä/useimmiten/välillä/en minä tiedä kuin joku helv.... puujumala, jota ei mikään liikuta suuntaan ja välillä toiseenkaan, itketä nyt varsinkaan - muka. Joku suojamekanismi? Kyllä tietysti itkeä saisi, jos ryhtyisi, mutta epäilen silti, että tämä jotenkin haittaa emotionaalista kehitystäni. Sorry tilitys.

5plitreel kirjoitti...

Titanic ... : ----(( Pitäisi katsoa uudestaan taas vaihteeksi. Joka vuosi se jotenkin aina putkahtaa katsomislistalle kun haluaa tunnerankaista itseään. Vielä pahemmin tämän tekee kyllä The Notebook.

Marja kirjoitti...

Ursula: Muista kanssa, että varsinkin E.T.:n alkukohtaus ja "avainmies" oli nuorempana aika pelottava... mä tosin en kato edes kauhuelokuvia, joten mitä se kertoo mun herkkyydestäni...

Tuoppi: E.T. on loistovalinta itkuelokuvaksi. Vollotan IHAN joka kertaloppukohtauksessa... hitit, unohdin listalta Unelmien kentän... siinä toinen elokuva, jonka lopussa itken joka kerta.

bubble: Oli pakko, ei osannut supistaa listaa. Nytkin potkin itseäni takamukselle, kun niin monia jäi listoittamatta...

Jokunen: En muista itkeneeni Evan Taivaanlahjaa katsoessa... olenko tunnekylmä, vai menikö jotain ohitse? Nykyään kun Dionin laulu soi radiosta, mä käännän kanavaa.. ei tosin itketä enää, ainakaan samasta syystä kuin aiemmin.

Mä en edes tarvitse mitään leffaa itkeäkseni ... kunnon raivokohtaus itkettää aina.

5plitreel: Mä en enää koskaan aio katsoa sitä elokuvaa. Soli sen verran shokkeeraava kokemus ensimmäisellä kerralla.

Joku kirjoitti...

Itkin sille ajatukselle, kun Morgan Freeman tarjoilijana selosti, että jos Jumalalta pyytää kärsivällisyyttä, antaako hän kärsivällisyyttä, vai tilaisuuden olla kärsivällinen, ja jos Jumalalta pyytää rakkautta, täyttääkö hän sydämen lämpimillä ja söpehmeillä tunteilla, vai antaako tilaisuuden rakastaa... jne.

En kyllä tod. usko, että olet tunnekylmä. :-)

Marja kirjoitti...

Jokunen: (Mun tekee aina mielessäni mieli lisätä Jaska ;))

Mä olen aina uskonut, että totuus tulee lasten ja Morgan Freemanin suusta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews