Trailer trash - Man of Steel

Tulossa teattereihin 26.6.

Arvostelussa - Croodit (2013)

Tube channel surfing

Bored Shorts Tv - Kid Snippets

Arvostelussa - Vieras / The Host (2013)

Elokuvavuosi 2013

Vuoden must see -lista alkaa täyttyä

31.1.2006

Oscar kilpajuoksu on alkanut

... tai johan se alkoi Globe-voittojen myötä, jotka toimivat usein hyvänä osviittana myös tulevien Oscarien saajiksi.

Suora linkki Oscar.com sivulle, josta kaikki ehdokkaat löytyvät on tässä: http://www.oscar.com/nominees/list.html

Oscar

Tulevia voittajia on vaikea omakohtaisesti arvioida, kun vasta muuta listatuista elokuvista on saapunut Suomeen. Jos pelkästään palkintosaldoja vertaillaan on helpompi vetää ihan tilastollisia johtopäätöksiä.

Parhaan miespääosa Oscarin saajaksi voisin veikkailla Capote elokuva nimiosaa näyttelevää Philip Seymour Hoffmania. Mies on vienyt palkinnon osastaan eri kriitikkojen palkintogaaloissa, kuin myös Golden Globen parhaan draamaelokuvan pääosassa sekä Screen actors guildin palkinnon.

Toinen suosikki on tietysti Joaquin Phoenix roolillaan elokuvassa Walk The Line. Mies on vienyt kotiinsa Golden Globen parhaasta miespääosasta komedia- tai musikaali elokuvassa. Muita voittoja ei miehellä vielä ole plakkarissa, mutta henkilökuvaroolit ovat aina akatemian mieleen.

Heath Ledger Brokeback Mountainista, David Strathairn Good Night, and Good Luckista ja Terrence Howard Hustle & Flowsta ovat myös ehdolla, mutta jos katsoo palkinto listaa on se suhteellisen pieni. Mm. Brockeback mountainistahan on sanottu ettei se oikeastaan ole näyttelijöiden vaan ohjaajansa loisto näyte, vaikkei kukaan olekaan väittämässä etteikövät näyttelijätyöt olisi ensiluokkaisia.

Parhaasta naispääosapalkinnosta kisaavat mm. Felicity Huffman elokuvasta Transamerica. Nainen on ollut voitokas ja saanut roolistaan mm. Golden Globen, sekä muutamia kriitikkopalkintoja. Oscar konkari Dame Judi Dench on myös ehdolla elokuvasta Mrs. Henderson Presents. Asiaan en osaa sanoa mitään, kun elokuvaa en ole nähnyt ja palkintoja ei roolista ole vielä tippunut.

Keira Knightleyn
ehdokkuus oli iloinen yllätys elokuvasta Ylpeys ja Ennakkoluulo, mutta epäilen silti suuresti että palkintoa tästä roolista tippuisi vaikka Knightley puhalsikin rooliin todellista eloa. Charlize Theron näytteli riutuvaa ja epäglamouria roolia elokuvassa North County ja vaikka akatemia tykkääkin tämän kaltaisista rooleista, epäilen ettei neiti Theron kykene tekemään 'Erin Brockovicheja'. Sitten on vielä Reese Witherspoon elokuvasta Walk The Line. Hän on voittanut mm. Golden Globen, useita kriitikkojen palkintoja sekä Screen Actors Guild palkinnon. Uskoisin, että Witherspoon ja Huffman ovat tässä kisassa vahvimillaan.

Parhaan ohjaajan ehdokkaat eivät ole suurikaan yllätys. Ang Lee Brokeback Mountain elokuvallaan on ehkä tässä vaiheessa vahvimmillaan, mutta mukana on myös muita vahvoja ehdokkaita, kuten Spielbeg elokuvastaan Munich, Clooney Good Night, and Good Luckilla, Bennett Miller Capotella ja Paul Haggis elokuvasta Crash. Mitään ei voi mennä vannomaan.

Parhaan elokuvan ehdokkaat eivät myöskään aiheuta kulmien nostelua, joka on täsmälleen sama kuin ohjaajien listassa. Pistäisin rahani Brokeback Mountainille, mutta kuten edellä olen toistellut, on vaikea arvostella kun ei ole nähnyt edes murto-osaa elokuvista. Mitään ei ole vielä kiveen hakattu ja akatemia saattaa myös tehdä päätöksiä, joka ei vastaa ennakko-odotuksia kuten vuonna 1998 jolloin draama-komedia Rakastunut Shakespeare vei parhaan elokuvan pakinnon Spielbergin Pelastakaa Sotamies Ryanilta. Oijoi, en ikinä unohda Spielbergin naamaa, kun voittaja julistettiin. Auts!

24.1.2006

Kaikki hyvä loppuu aikanaan


NBC on jälleen päättämässä yhden loistavista sarjoistaan, kun poliittinen draamasarja West Wing lopetetaan seitsemännen kauden päätyttyä. Lopettamisen syynä on alati laskevat katsojamäärät. Itse en osaisi kuvitella sarjan presidentiksi ketään muuta, kuin Josiah Bartletia näyttelevää Martin Sheeniä, joten sarja päättyy myös Bartletin presidenttikauden päättyessä. Sarjan käsikirjoittajat kertoivat, että ovat vasta äskettäin päättäneet kumpi presidenttiehdokkaista, demokraattien Santos tai republikaanien Vinic tulee voittamaan vaalit.


Barletin entistä kansiapäällikköä ja Santosin varapresidenttiehdokasta Leo McGarryä näytellyt John Spencer kuoli noin kuukausi sitten ja aiheutti myös pikaista ajatustyötä käsikirjoittajille. He kommentoivatkin asiaa siten, että tehtyään ensin surutyötä hyvän ystävänsä menetyksen vuoksi, heidän tulee nyt työstää sama surutyö myös käsikirjoitukseen. Käsikirjoittajat ovat myös neuvottelemassa sarjasta kolme vuotta sitten lähteneen Rob Lowen vierailusta sarjaan ennen sen päättymistä.

Aaron Sorkinin loistava sarja teki ainakin hetkeksi politiikasta taas kiinnostavaa ja on todellinen sääli että sarja päättyy. Toisaalta on parempi että sarja päättyy vielä ollessaan vedossa eikä näivettyä unholaan. Toivottavasti Sorkin luo pian jotain yhtä upeaa.

14.1.2006

Muisti tekee temppujaan

Tiedättehän sen tunteen, kun vekarana kesämökin takapihalla ollut kivilohkare oli lapsen mielessä kuin valtava vuori. Kun sitten palaat samalle paikalle vuosia myöhemmin on vuori kutistunut vain keskikokoiseksi kivenjärkäleeksi.

Mieleni on tehnyt samalla tavalla temppujaan myös televisio sarjojen kanssa. Penskana Ritari ässä tv-sarja oli viikon kohokohta, kun nykyään uusintoja katsellessa työntäisi mieluummin tikkuja kynsiensä alle, kuin kestäisi käkkäräpään kidutusta enää kauempaa.

Elokuvien suhteen aika on kullannut muistot useammin kuin kerran. Ensimmäisellä katsomiskerralla elokuva on mahtava ja päätän hankkia sen elokuvavarastooni heti sen ilmestyttyä videolle/dvd:lle. Kun näen elokuvan uudestaan tulee sitä ihmeteltyä että mitä kummaa siinä oli alunperin nähnyt, kun uudelleen katsottuna se tuntuu kovin keskenkertaiselta. Olen päätellyt, että jos menen katsomaan elokuvan ilman suurempia odotuksia ja elokuva osoittautuukin odotettua paremmaksi, syntyy kuvitelma että leffa on itse asiassa parempi kuin se onkaan.

Ostinpa männä viikolla Studio Julmahuvi DVD-kokoelman. Järki sanoi, että kannattaisi odottaa jonkin aikaa. Ostaisin sen sitten joskus vaikka alennusmyynnistä tai kirppikseltä. En kuitenkaan jaksanut odottaa enää kauempaa sillä mielestäni Studio Julmahuvi oli parasta kotimaista viihdettää... no sitten ikinä.

Kiiruhdin heti kotiin ja lykkäsin levyn soittimeen odottaen loistavaa viihdettä. Noh. Kyllähän sitä viihdettä riitti ja sarja oli hauska kuten muistinkin, mutta jotain puuttui. Ehkä se johtui siitä, että aikoinaan katsoin Julmahuvin jaksot isolla poppoolla, jolloin jaettu hauskuus monisti sarjan loistavuuden. Tai ehkäpä vuodet olivat kasvattaneet nälkää. Mitä kauemmin sarjan näkemisestä kului, sitä loistavammaksi sarja mielessä muuttui.

Ehdoton suosikkini Muksuluurin Touko pouko oli yhä yhtä loistava kun muistikuvissani ja usein sitä tuli hämmästeltyä Korpelan, Rasilan, Reinikaisen, Summasen ja paikoin vilahtaneen Volasen sekä muun tuotantotiimin kekseliäisyyttä. Todellista plussaa oli Pakkauksessa mukana ollut Mennen tullen sarja, jota en ollut aiemmin nähnytkään. Todellinen kymppi! Itse Studio Julmahuvi sarjaa tulee katsoa säästellen ja pienissä osissa, muutoin jaksoissa toistuvat vitsit alkavat pidemmän päälle puuduttaa.

Annan pakkaukselle arvosanan 8 1/2. Hyvää viihdettä ja parhaimillaan hyvässä seurassa nautittuna.

4.1.2006

Arvostelussa: Ylpeys & Ennakkoluulo (2005)

Kävin tänään katsastamassa elokuvan "Ylpeys ja ennakkoluulo". Päivä oli siihen täydellinen kaikessa harmaudessaan. Ensimmäisessä teatterissa näytös oli loppuunmyyty, joten talsin siskoni kanssa kaupungin toiselle laidalle, eli siis NIIN paljon teki mieli nähdä Austenin romaaniin pohjautuva elokuva. Pikku katsomo oli lähes täysi ja laskin, että yleisön joukossa oli jopa kokonaista kolme miestä!


Itse pidin minisarjasta ja mietin, voisiko elokuvaversio olla mitenkään parempi. Moni tavoin se olikin. Pääosan esittäjät, eli Keira Knightley Elizabeth Bennetinä ja Matthew MacFadyen herra Darcyna ovat paljon lähempänä esittämiensä henkilöiden ikiä, kuin televisiosarjassa. Pidin myös enemmän Knightleyn poikatyttömäisyydestä ja rajummasta tavasta näyttää tunteitaan, kuin Jennifer Ehlen Mona Lisamaisesta pidättyväisyydestä, vaikka se ehkä soveltuukin paremmin ajan mukaisiin käyttäytymissääntöihin. McFadyen on monin tavoin uskottavampi roolissaan Darcyna, kuin Colin Firth, vaikka molemmat tekevät roolistaan oman omissa versioissaan. McFadyen luo Darcysta miehen, joka ei tarkoituksella ole epämiellyttävä ja joka ei osaa käsitellä eikä näyttää tunteitaan Elizabethille, johon on rakastunut "vastoin parempaa tietämystään".

Se mikä toi helpotusta televisiosarjassa, mutta aiheutti tuskaa elokuvassa, oli se seikka, että sarjaa katsoessa sai välillä pitää hegähdystaukoja kohtauksista, joissa esiintyi rouva Bennet. Elokuva version Brenda Blethyn luo aivan yhtä karmaisevan hahmon rouva Bennetistä, kuin Alison Steadman tv-sarjassa. Blethyn tuo hahmoon kuitenkin hieman pehmeyttä, Steadmanin hahmo oli ainoastaan raivostuttava.

Nyt kun tässä rupesin näitä kahta versiota vertailemaan, huomaan, että elokuva version hahmot ovat verevämpiä ja elävämpiä, kuin sarjan näyttelijät. Hahmot tuntuvat todellisilta ihmisiltä, joihin nykypäivän katsoja voi paremmin samaistua, kuin pidättyväisiin hahmoihin, jotka esiintyivät tv-sarjassa. Jane Austenin perikunta olikin motkottanut siitä, että elokuvassa on liikaa seksuaalista latausta??? Luulisin Austenin nauravan kaikkein makeimmin, jos kuulisi mokomat kommentit.

★★1/2
Vuosi:2005
Ohjaus:Joe Wright
Pääosissa:Keira Knightley, Matthew Macfadyen



1.1.2006

Arvostelussa: FC Venus a.k.a. yllättävän viihdyttävä komedia

Päätimme viime perjantaina käydä katsomassa jonkin elokuvan, juhlistaaksemme uuden vuoden odotusta. Harvoin oli mahdollista tehdä tällaista koko perheen voimin, kun koko poppoo olisi yhdessä paikalla. Isälle emme saaneet myytyä ideaa Ylpeys ja ennakkoluulo-elokuvasta, mutta FC Venus ei aiheuttanut suurempia vastalauseita.

Yritin välttää lukemasta arvosteluita elokuvasta, sillä joskus ne joko luovat mielettömiä ennakko-odotuksia tai sitten aiheuttavat sen, etten menekkään katsomaan elokuvaa, joka loppujen lopuksi paljastuukin ihan hyväksi filmiksi. Näin kuitenkin puoli vahingossa, että Hesarin NYT-julkaisu oli tehnyt elokuvasta melko laimean arvostelun, jolloin tahtomattani odotukset laskivat hieman.

Elokuva tuotti kuitenkin positiivisen yllätyksen. No ok, olihan leffassa paljon stereotypioita, kuten lapsekas blondi-bimbo, jolta kuitenkin kuultiin useat parhaimmista "lainereista". Elokuvan juoni ei ollut kovinkaan syvällinen ja usein sitä jo tiesikin mihin suuntaan juttu oli menossa, mutta eihän elokuvasta oltukaan tekemässä mitään Ben Huria.



Elokuvan juonihan on perin yksinkertainen. Naisjoukko kyllästyy siihen, että heidän siippansa ja poikaystävänsä asettavat jalkapallon ja miesten oman ala-ala-ala liigassa pelaavan FC HeMan-joukkueen kaiken muun edelle. Viimeinen pisara on se, kun miehet hankkivat liput tuleviin jalkapallon MM-kisoihin saksaan aikeena jätää naiset rannalle ruikuttamaan. Minna Haapkylän esittämä Anna saa tarpeekseen ja esittää miehille vetoa. Jos naiset perustavat oman joukkuueen, harjottelevat pari kuukautta ja voittavat FC HeManit jalkapallo-ottelussa, miehet luopuvat jalkapallosta. Jos naiset häviävät miehille he lupaavat olla nalkuttamasta jalkapallosta enää koskaan. Arvata saattaa, että luvassa on hauskoja hetkiä katsojille, kun seurataan jalkapallosta mitään tietämättömien naisten treenausta. Miehet uskovat voiton olevan helppo nakki, mutta Annalla onkin pari ässää hihassaan.


Komedia on mielestäni vaikein elokuvalaji joten oli todella positiivisesti yllättynyt näkemästäni. Voittaa mennen tullen mm. muutaman vuoden takaisen Vieraalla maalla-elokuvan.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews