Muisti tekee temppujaan

Tiedättehän sen tunteen, kun vekarana kesämökin takapihalla ollut kivilohkare oli lapsen mielessä kuin valtava vuori. Kun sitten palaat samalle paikalle vuosia myöhemmin on vuori kutistunut vain keskikokoiseksi kivenjärkäleeksi.

Mieleni on tehnyt samalla tavalla temppujaan myös televisio sarjojen kanssa. Penskana Ritari ässä tv-sarja oli viikon kohokohta, kun nykyään uusintoja katsellessa työntäisi mieluummin tikkuja kynsiensä alle, kuin kestäisi käkkäräpään kidutusta enää kauempaa.

Elokuvien suhteen aika on kullannut muistot useammin kuin kerran. Ensimmäisellä katsomiskerralla elokuva on mahtava ja päätän hankkia sen elokuvavarastooni heti sen ilmestyttyä videolle/dvd:lle. Kun näen elokuvan uudestaan tulee sitä ihmeteltyä että mitä kummaa siinä oli alunperin nähnyt, kun uudelleen katsottuna se tuntuu kovin keskenkertaiselta. Olen päätellyt, että jos menen katsomaan elokuvan ilman suurempia odotuksia ja elokuva osoittautuukin odotettua paremmaksi, syntyy kuvitelma että leffa on itse asiassa parempi kuin se onkaan.

Ostinpa männä viikolla Studio Julmahuvi DVD-kokoelman. Järki sanoi, että kannattaisi odottaa jonkin aikaa. Ostaisin sen sitten joskus vaikka alennusmyynnistä tai kirppikseltä. En kuitenkaan jaksanut odottaa enää kauempaa sillä mielestäni Studio Julmahuvi oli parasta kotimaista viihdettää... no sitten ikinä.

Kiiruhdin heti kotiin ja lykkäsin levyn soittimeen odottaen loistavaa viihdettä. Noh. Kyllähän sitä viihdettä riitti ja sarja oli hauska kuten muistinkin, mutta jotain puuttui. Ehkä se johtui siitä, että aikoinaan katsoin Julmahuvin jaksot isolla poppoolla, jolloin jaettu hauskuus monisti sarjan loistavuuden. Tai ehkäpä vuodet olivat kasvattaneet nälkää. Mitä kauemmin sarjan näkemisestä kului, sitä loistavammaksi sarja mielessä muuttui.

Ehdoton suosikkini Muksuluurin Touko pouko oli yhä yhtä loistava kun muistikuvissani ja usein sitä tuli hämmästeltyä Korpelan, Rasilan, Reinikaisen, Summasen ja paikoin vilahtaneen Volasen sekä muun tuotantotiimin kekseliäisyyttä. Todellista plussaa oli Pakkauksessa mukana ollut Mennen tullen sarja, jota en ollut aiemmin nähnytkään. Todellinen kymppi! Itse Studio Julmahuvi sarjaa tulee katsoa säästellen ja pienissä osissa, muutoin jaksoissa toistuvat vitsit alkavat pidemmän päälle puuduttaa.

Annan pakkaukselle arvosanan 8 1/2. Hyvää viihdettä ja parhaimillaan hyvässä seurassa nautittuna.