Pohjoinen voi syödä miehen itsetunnon ja elämänhalun, kun työpaikat muuttavat Brasiliaan ja naiset Etelä-Suomeen. Inari (Pamela Tola) on kyllästynyt miehensä Jannen (Jussi Vatanen) saamattomuuteen. Miehen päivä alkaa puolelta päivin, jolloin mennään hakemaan kaverit ja suunnataan baariin. Inari pyytää Jannea ostamaan digiboksin (Inarin antamalla 50 -euron setelillä) ja kun saamaton nahjus ei onnistu edes tässä, Inari antaa viimeisen varoituksen. Jos digiboksia ei esitellä hänelle seuraavana aamuna klo 9.00, Inari ottaa ja muuttaa Tampereelle.
Mankuen ja kitisten Janne lähtee kahden ystävänsä, Kapun (Jasper Pääkkönen) ja Räihäsen (Timo Lavikainen) kanssa kohti Rovaniemeä ostamaan boxin Inarin isän liikkeestä. Matkan varrelle osuu torniolainen naisten vesipallojoukkue, venäläisiä turisteja, psykopaattinen Inarin ex-poikaystävä ja murhanhimoisia taksikuskeja.
Elokuvan alussa Jannea kohtaan on erittäin vaikea tuntea suurta sympatiaa. Kitisevä lapsi-mies ei tunnu ottavan Inarin lähtöä tosissaan, ennen kuin hän saa todellisen syyn taistella tämän rakkaudesta. Sen jälkeen mikään ei estä tätä uudelleensyntynyttä, tahdonvoimaa uhkuvaa miestä (hear me roar, *roar*) saavuttamasta Rovaniemeä ja digiboksia, jossa on HDMI ja nauhoittava ominaisuus.
Vatanen tekee vakaan, joskaan ei erityisen säkenöivän roolisuorituksen Jannena. Tolan Inari on vahva, mutta silti herkkä, enemmän äidin kuin vaimon roolissaan. Lavikaisen Roiha on varsin hellyttävä mammanpoika, jolla on enemmän haluja kuin äksöniä, sekä erittäin kompleksi äitisuhde. Elokuvan tähti omasta mielestäni oli Pääkkönen kyynisenä Kapuna, joka suomii sanan säilällä Jannea tämän saamattomuudesta, yrittäen omalla tavallaan kasvattaa parhaasta kaveristaan miestä. Kari Ketonen tekee hauskan puistattavan roolin Inarin ex-poikaystävänä, (todellinen sekopää) joka kaihoaa edelleen teini-iän ihastustaan.
Dome Karukoski on tehnyt loistosuorituksen ensimmäisessä komediaelokuvassaan. Tarina on hyvä, joskin ehkä hieman siirappinen loppua kohden, (jota itse en laske suuremin miinukseksi) ja erityiskiitos täytyy antaa elokuvan soundtrackille, joka sopi filmiin kuin nyrkki silmään. Viihdyttävä elokuva ja suosittelen katsastamaan tämän suomalaisen komedian toivon. Ei paineita Dome.
★★★★ | ||
Vuosi: | 2010 | |
Ohjaus: | Dome Karukoski | |
Pääosissa: | Pamela Tola, Jussi Vatanen, Jasper Pääkkönen, Timo Lavikainen |
15 kommenttia:
Tämä on kiikkunut odotuslistallani ekasta trailerista lähtien joten on hyvä kuulla että tämä on oikeasti hauska! Harvoin odotan suomalaisia elokuvia mutta tämä on niitä harvoja poikkeuksia. :D
Toivottavasti tämä tulee paikalliseen kinoon pian, ei ole rahaa raahautua Turkuun kun Potteriakin pitäisi päästä katsomaan. :P
Onnistunu suomalainen on kyllä harvinaista herkkua :D Kiinnostaahan tää taas kotikylän kulmienki tähden, tosin oon kuullu kavereilta että näyttelijöitten vääntämä murre ei mene ihan putkeen :D Vähän pelkäänki, että itteä moinen piirre häirittis liikaa, mutta eiköhän tää piä silti käyä katsastamassa
Harri: Tämä oli kyllä niin iloinen yllätys, että tämän varmaan hankin myös DVD:nä
Pia: Mulla on muutama pohjoisen tuttu ja vaikka en paikallista murretta haastelekaan, niin kuulosti muutama h -kirjain menevän hieman väärän tavun kohdalle. Itseäni ei se haitannut, kun en natiivi kielen hallitsija olekaan :).
Minä luotin Domeen. (Tai ainakin luulen, että kai nyt trailerissa mainittiin ohjaajan nimi, eli vähintäänkin alitajuisesti ohjaajan tiesin.) Toisin sanoen traileri ainakin oli lupaava. (Saa nähdä, joudunko kääntämään ennakkoasenteeni 180 asteella ympäri. ;-)
"Oli vähän muuttujia." :-D
Jokunen: Toivottavasti et joutunut :).
No en joutunut. En todellakaan joutunut.
Kiva-kiva-kiva :)!
Olihan tässä elokuvassa pari kohtaa, jotka mielestäni menivät vähän överiksi, mutta ajattelin, etten nyt viitsi niistä loukkaantua - "häräntappoase"-kohtaus nyt esimerkiksi - mutta hiukan piti joka tapauksessa etäännyttää itseä niissä kohdissa tapahtumista, että jaksoi pysyä mukana.
Toisaalta, kaipa äärimmäisyyksiin vieminen myös kuuluu genreen ja toisaalta on jollain tavalla tarpeenkin, tunteiden irrotteluksi, jollei elokuvan halua olevan pelkästään kevyttä "feelgoodia".
(Hauska sattuma(?) muuten oli, että tässä ihan jokin aika sitten vasta katsoin elokuvan O Brother Where Art Thou. ;-)
Yllätyin että tässä elokuvassa ei ollut tuota enempää överi-vetämisiä, joka tuntuu olevan suomalaisen komediaelokuvan vitsaus.
"(Hauska sattuma(?) muuten oli, että tässä ihan jokin aika sitten vasta katsoin elokuvan O Brother Where Art Thou. ;-)"
Oih, the saggy bottom blues alkoi heti soimaan päässä :).
Ei kun hetkinen... boys, ei blues.. kai?
Blues, boys? Same thing.
Dangjuu, nyt tää biisi soi mun päässäni lopun iltaa...
Tee hyvin, ei tarvitse erikseen kiitellä. :-D
Ei tämä kyllä niin hauska ollut kuin oli hypetetty. Farssissa toki kaikki menee pieleen, mutta oikeasti tämä oli tylsä elokuva.
Elokuva oli läpensä ontto ja sen kässäri oli varmasti kyhätty kokoon yhtenä päivänä. Vaikuttaa myös siltä, että näyttelijät ovat saaneet vapaat kädet improvisoida. Voi mitä laiskuutta sanon minä.
Noh, ei varmastikaan ole yhtäkään elokuvaa joka ei jossain määrin jakaisi makuja :). Itse pidin elokuvasta, mutta se on kyllä jakanut mielipiteitä myös tutavapiirissäni. Oikein hauskaa elokuvavuotta 2013 Sinulle ja toivottavasti vuoteen mahtuu monta hyvää elokuvaa.
Lähetä kommentti