5.2.2007

Olenko se vain minä, vai...? (05. 02. 2007)

On elokuvia joita jaksan katsoa yhä uudelleen ja uudelleen. Elokuvat eivät välttämättä ole kuitenkaan kaikkien suosiossa ja jaksan aina hämmästyä, jos joku ei jaa näkemystäni leffan ylivertaisuudesta.

Jotkut elokuvista ovat päässeet mentaaliselle top-listalleni riippuen tilanteista, jolloin olen ne nähnyt. Olisiko elokuva mielestäni niin loistava jollen olisi sattunut näkemään sitä juuri oikealla hetkellä ja juuri oikeanlaisessa mielentilassa.

Esimerkki 1. Vuokrasin aikoinaan siskoni kanssa Meg Ryanin tähdittämän komedian Ranskalainen suudelma (French kiss), joka oli aivan uusi tuttavuus. Katsoimme elokuvan vasta vuorokauden vaihteessa ja olimme muutenkin hysteerisessä tilassa. Elokuva oli mielestämme mielettömän hauska ja nauroimme itsemme kipeiksi. Emme voineet tajuta kuinka emme olleet ennen kuulleet elokuvasta. Ostin elokuvan itselleni ja suosittelin sitä kaikille. Olin aivan tolaltani, kun useimmat ystävistäni eivät ymmärtäneet elokuvan päälle |-|. Olisiko elokuva ollut mielestäni yhtä hauska, jos olisin katsonut sen toisena ajankohtana ja promille pitoisuus olisi ollut alhaisempi?

Esimerkki 2. Asuin aikoinaan jonkin aikaa aasiassa ja kaipasin kosketusta länsimaiseen hapatukseen. Menin siis elokuviin. Teatterissa pyöri Antonio Banderasin 13. Soturi. Elokuva oli mielestäni loistava, enkä millään tajunnut miksi se oli saanut murska-arvostelut. Elokuva täytti mielestäni kaikki kriteerit: Pääosassa oli Antonio Banderas, mukana oli komeita miehiä, tarina sijoittui pohjoismaihin, joka oli sillä hetkellä melkein sama asia kuin koti ja elokuvan pääosassa oli Antonio Banderas. Olisiko elokuva ollut mielestäni niin loistava, jollen olisi potenut koti-ikävää?

Esimerkki 3. Vuokrasin Kill Bill:n molemmat osat ja katsoin ne putkeen. Mielipiteeni istunnon jälkeen voidaan summata näin: mäentajuu! En ymmärtänyt ollenkaan miksi elokuvasta vouhkattiin niin paljon? Okei, olihan Killibilli ihan kelpo leffa, mutta ei herättänyt sen suurempia intohimoja. Jos en ..... okei tähän en osaa keksiä minkäänlaista tilannetta jolloin olisin perustanut elokuvasta.


Esimerkki 4. Olen nähnyt Titanicin, Braveheartin, Gladiaattorin ja itkenyt lohduttomasti ja lähes hysteerisessä tilassa jokaisen filmin lopussa. Olen myös päättänyt, etten enää koskaan katso kyseisiä elokuvia. Jos en olisi tällainen hysteriaan taipuva itkupilli, voisinko katsoa elokuvat uudelleen?

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews