24.3.2011

New York, osa 3




Paikalliset säätiedotukset pitivät yleensä yllättävän hyvin paikkaansa ja koska sunnuntaille oli luvattu sadetta, päätimme viettää sen sisätiloissa. Kohteeksemme valitsimme METin (Metropolitan Museum of Art), joka sijaitsee Central Parkin reunalla. Kävimme ostamassa sateenvarjot lähimmästä ruokakaupasta, jotka olivat ihan 4 dollarinsa veroiset, eli niillä olisi kannattanut heittää vesilintua.

Kuvassa esiintyvä sateenvarjo ei liity ylläolevaan juttuun. Kuva taltioitu matkan myöhemmässä vaiheessa.




































Kengät ja sukat märkinä kuljimme pitkin Fifth avenueta tuulen yrittäessa repi sateenvarjoa käsistä. Alue muistutti minua Helsingistä ja meni hetki, kun tajusin mistä se johtui. Siunattu hiljaisuus. Keskustassa autojen jatkuva tööttäily, sireenien ulvonta ja amerikkalaisille ominainen tapa puhua ERITTÄIN KOVAÄÄNISESTI (luultavasti siksi, että saisivat äänensä kuulumaan liikenteen metelin ylitse) oli alkanut raastaa hermoja varsinkin siinä vaiheessa, kun koko päivän talsimisien jälkeen pohjelihakset ovat lukossa ja jalat hiertymillä (hyvät kävelykengät on a ja o).

Metropolitan Museum of Art
Kello kymmenen aikaan MET oli turvoksisssa. Ensin jonotettiin lippuja (20 $), sitten jonotettiin kuulokkeita (7 $), (joiden kiinnostavin anti oli Eurooppalaisten maalareiden osastolla) ja sitten jonotettiin narikkaan. Kun sitten pääsimme itse museon puolelle, tuijoteltiin asiaankuuluvan pitkään ja hartaasti saviruukkuja, kaulakoruja, muumioita ja haarniskoita. Miekkoja, revolvereja, patsaita ja upeita, eri aikakausien mukaisesti sisustettuja huoneita.

Lopulta tämä kulttuurien ja historian kirjo vei voiton meistä ja päätimme katsastaa pohjakartasta, kuinka valtavat etäisyydet olimme museossa jo taittaneet. Naamat venähtivät, kun tajusimme nähneemme vasta murto-osan METin tarjonnasta ja kriisipalaverin jälkeen päätimme kiiruhtaa museon toiseen kerrokseen katsastamaan eurooppalaisen maalaustaiteen helmet. Alun "uuh" ja "aah" ihailujen jälkeen tahti alkoi kummasti kiristyä ja useat huoneet kävelimme turhia vilkuilematta suoraan lävitse. Niin ihana paikka, kun MET onkin, on se mielestäni museo New Yorkilaisille, eli ihmisille, joilla on mahdollisuus tutustua museon valikoimaan pitkällä aikavälillä.


 

Museokierroksen jälkeen oli sellainen tunne, että siinä oli tehty päivän työt, mutta olimme lupautuneet lähtemään siskoni New Yorkissa asuvan tuttavan kanssa illalliselle. Times Squarella, Marriot hotellissa oleva The View on 48 kerroksessa sijaitseva ravintola, joka pyörähtää akselinsa ympäri kerran tunnissa. Näin ruokailijat tai drinkillä pistäytyjät voivat ihailla kaunista näköalaa. Mekin olisimme voineet, jos ilma ei olisi ollut sateesta harmaa, mutta kokemuksena hauska paikka.

---- ---- -- -- ---- ---- -- -- ----- ----- -- -- ----- -----


Amerikkalaisia pitää erikseen informoida, että heidän juomansa kahvi on suurella todennäköisyydellä kuumaa.




Minä, kahvia juomaton teenlitkijä hurahdin matkan aikana muuten täysin Starbucksiin. Olen käynyt muissakin maissa kyseisen ketjun kahviloissa, mutta en koskaan tajunnut miksi niistä vouhotetaan. Vasta kun seisot Empire State Buildingin viereisessä kahvilassa ja tilaat ihan nonchalantisti "Tall, skinny, caramel macchiato please", tajuat mikä jutun juju on. Plussaa on myös se, että keskustassa liikkuessa näitä väsyneen-jalan keitaita on lähes joka toisessa kulmassa.

---- ---- -- -- ---- ---- -- -- ----- ----- -- -- ----- -----



The Grand Central Terminal on itsessään nähtävyys. Siskoa rupesi naurattamaan, kun minä ja viereinen nainen otimme synkronisoidusti yläkenotusasennon ja ryhdyimme räpsimään.

Aseman katosta löytyvät myös tähtimerkit.


Jatkoa seuraa...

1 kommentti:

Mikaela kirjoitti...

Kiitti, mä lähden elokuussa ja luen kiitollisena sun juttuja ;O) jos sais jotain tärppejä ;OP

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews