Se on nykyään ihan saletti että vaaditaan todella paljon, jotta menisin katsomaan mitään Tom Cruisen leffaa. Se on oikeastaan aika surku, sillä näyttelijänä Tom Cruisessa ei ole mitään vikaa. Collateral elokuvassa mies oli itseasiassa todella hyvä. Syyhän miestä koskevaan antipatiaan on tietenkin äijän totaalinen sekoilu julkisuudessa, Holmesin paksuksi pistäminen ja sen jälkeen heitteille jättäminen, älyvapaat mielipiteet masennuslääkityksistä ja niiden tuomitseminen jotka hakevat apua purkista ja viimeisimpänä, muttei vähäisempänä Scientologia, Scientologia, Scientologia (need I say more?). On ikävää, etten enää voi katsoa Tompan elokuvia ilman että ne saavat aikaan kakomisreaktion.
Rakastan elokuvaa White Christmas, joka kuuluu joka vuotiseen joulun odotukseeni. Järkytyin kuitenkin, kun muutama vuosi sitten sain kuulla, että Bing Crosby, mies jolla on mielestäni maailman lempeimmät silmät, hakkasi poikaansa. Aivan kamalaa. Miten voin enää virittäytyä joulun, lämmön ja rakkauden juhlaan katsomalla elokuvaa, jonka pääosaa näyttelee lapsen hakkaaja!
Notting Hill elokuva oli aikoinaan pilattu minulta jo ennen kuin se oli päätynyt elokuvateattereihin, kun kuulin, että pääosaa näyttelevä Julia Roberts inhosi vastanäyttelijäänsä Hugh Grantia ja vähätteli miestä kuvausten tauoilla. Miten ihmeessä sitä nyt voi uskoa, että pariskunta on tarkoitettu toisilleen valkokankaalla.
Paras tapa välttyä vastaavilta angsteilta olisi vältellä kaikkea informaatiota näyttelijöistä. Ikävä kyllä olen vain liian utelias.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LinkWithin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti