UP

Carl Fredricksen on katkeroitunut mies. Hänen rakas vaimonsa on kuollut, hän on yksinäinen ja nyt viranomaset yrittävät pakottaa hänet muuttamaan rakkaasta kodistaan vanhainkotiin. Carl päättää kapinoida ja lähteä etsimään (jossain) Etelä-Amerikassa sijaitsevaa Paratiisiputousta, jonne hän vaimonsa kanssa oli suunnitellut lähtevänsä siitä lähtien, kun tapasivat toisensa lapsina. Niinpä Carl nostattaa talonsa ilmaan tuhansien heliumpallojen voimin ja suuntaa kohti etelää. Suunnitelmiin ei kuulunut ottaa mukaan pientä partiolaispoika Russelia, joka oli jumittunut talon kuistille sen noustessa ilmaan. Voin paljastaa, että pari löytää tiensä Paratiisiputouksille ja matkan varrella Carl myös tajuaa mikä oikeasti on elämässä tärkeää (niin kuin hyvään piirrettyyn kuuluukin :) ).

Pixarin Up yllätti. Vaikka minua oli varoitettu että mukaan kannattaisi ottaa pussi nessuja, en ollut valmistautunut siihen että heti ensimmäisen vartin aikana joutuisin kaivamaan laukustani nenäliinaa. Vaikka elokuva on taattua Disney/Pixar tuotantoa, eli tarjolla on runsaasti nauruja ja jännitystä, on Pixar aivan selkeästi jo WALL-E:sta lähtien päättänyt mennä elokuvissaan pintaa syvemmälle ja uskaltaa erota ns. "tusina-piirretyistä". Elokuvassa oli myös yllättävän paljon väkivaltaa. Leffan pahis on psykopaatti joka ei epäröi ottaa vanhusta ja pientä lasta aseensa tähtäimeen. Hetkittäin mietin, että onko UP pienemmille lapsille ollenkaan.

UPia on kehuttu Pixarin parhaaksi elokuvaksi tähän mennessä, kuten WALL-E:ta sitä ennen. Rakastan näitä molempia, mutta mikään ei syrjäytä Toy Story 2:ta ja Nemoa Etsimässä omalta listaltani. UP ja WALL-E tulevat kyllä heti näiden perässä.

Kävimme katsomassa elokuvan alkuperäisellä kielellään ja 3D:nä. Erittäin harvoja kertoja lukuunottamatta olen yleensä pettynyt suomalaisiin dubbauksiin. Harva suomalainen ääninäyttelijä osaa eläytyä tarpeeksi, jotta monologi ei kuulostaisi monotoniselta.
Okei, okei, olen jo moneen kertaan lytännyt 3D elokuvat, mutta yritän jatkuvasti antaa niille mahdollisuuden vakuuttaa minut. Noh, onhan 3D kiva kikka, mutta aivan yhtä hyvin olisin voinut katsoa elokuvan 2D:nä. Vollottaessa lasit olivat myös tiellä, kun yritti tavoittaa silmiään tuli tuhrineeksi linssit. Noh, ehkä tästä viisastuin viimein... luultavasti en.