Tässä Miss Shin laittama haaste: "Monet elokuvat eivät ole tuulesta temmattuja vaan perustuvat kirjoihin, hyviin tai huonoihin sellaisiin. Mikä on sinulle sellainen suosikkielokuva, joka pisti sinut lukemaan alkuperäisen tarinan?"
Olkoonkin vain vaikka kuinka yleinen vastaus, on se minunkin kohdallani Taru Sormusten Herrasta. Vastaan haasteeseen kuitenkin hieman käänteisesti sillä purin hampaani Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan ennen elokuvan näkemistä, mutta vasta siinä vaiheessa kun kuulin Peter Jacksonin tuovan Tolkienin suosituimman kirjallisen työn viimein valkokankaalle. Päätin että se on nyt tai ei koskaan.
Olin aiemminkin yrittänyt päästä kiinni Sormusten Ritarit -romaaniin, mutta kirjan alku ei tuntunut pääsevän käyntiin ja huomasin kerta toisensa jälkeen kiikuttavani romaanin takaisin kirjastoon, päästyäni hädin tuskin paria lukua pidemmälle.
Aluksi suhtauhtauduin luku-urakkaan kuin kotitehtävään. Se on nyt vaan pakko puskea läpi ennen kuin elokuvat tulevat teattereihin. Mutta sitten tarina sai minut otteeseensa ja ahmin trilogian muutamassa viikossa. Viimeistä lukua lukiessani itkin kuin pieni lapsi, ainoana lohtunani se että pian saisin nähdä Hobitit & kumppanit elokuvateatterissa.
5 kommenttia:
Tuo Hermusten herra löytyy minultakin hyllystä, mutta toistaiseksi olen välttynyt sitä lukemasta. Se on nimittäin englantiversio, ja vaikka lontoota osaankin lukea kohtuullisen hyvin, niin jostakin syystä tämän kirjan kohdalla se kauhistuttaa minua... En tiedä miksi näin :D
Tuoppi, ihan turhaan. Se on juohevaa kieltä, ja mitä sitten, jos ei ihan joka sanaa välttämättä ymmärtäisi - ei tarvitsekaan. Tiedät suurin piirtein, mitä siinä tapahtuu, kyllä se kantaa. ;-)
Tuoppi: Pelko pois. Nopeasti aivot asennoituvat Tolkienin tekstiin vaikka olisi englanniksi. Jos minä otan kesälukemishaasteeksi ne Borrowsin Tarzanit, niin koitapa sinä päästä tämän trilogian vauhtiin :).
Joku: Just näin :).
Mun piti tonne Double Featuren puolelle kommentoidakin (mutten voinut, kun ei ole uskottavuutta (tunnuksia)), että...
Mars-kirjat olivat kyllä selvästi vahvemmin suosikkejani kuin tylsät Tarzanit. En niitä kaikkia harmi kyllä koskaan yhyttänyt (eivätkä ne kaikki ihan samaa tasoa olleetkaan kuin alkupään kirjat), mutta niissä oli sitä jotain. :-)
...mutta jospa kommentoin sen saman tänne.
Joku: Hyvä kun ilmoitit tuon. Olen hyvin luultavasti epähuomiossa sotkenut jonkun asetuksista niin, ettet päässyt kommenttiasi sen vuoksi sinne antamaan. Korjaan asian hetimiten... :D
Lähetä kommentti