26.7.2011

Arvostelussa: Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset osa 2. (2011)

Vuosikymmenen pituinen matka Harry Potter nimisen velhopojan kanssa on tullut päätökseen ja se on paras mahdollinen päätös. Kuoleman Varjelukset osa 2 on täydellinen vastakohta edelliselle elokuvalle, jonka hidastempoisuus sai jotkut katsojista turhautumaan. Viimeisessä elokuvassa hitaudesta ei ole tietoakaan ja reilu kaksituntinen eteni hengästyttävää vauhtia.

Harry (Daniel Radcliffe), Hermione (Emma Watson) ja Ron (Rupert Grint) jatkavat Voldemortin (Ralph Fiennes) sielun osia sisältävien hirnyrkkien (horcrux) metsästystä ja lopullinen kohtaaminen pimeyden velhon kanssa tapahtuu Tylypahkassa, joka ei ole enää se turvasatama jona sitä on totuttu pitämään. Katsojaa ei  myöskään säästellä, kun monet vuosien varsilla tutuksi tulleet ja rakastetut hahmot menehtyvät taistossa Voldemortin joukkoja vastaan.



Harry nousee viimeisessä elokuvassa todelliseen pääosaan, kun aiemmissa filmatisoinneissa velhopoika on useimmiten jäänyt muiden hahmojen varjoon. Aikuistuneen Harryn (parransänkineen) kohtaaminen Voldemortin kanssa on tietenkin elokuvan huipentuma ja pidin elokuvan tekijöiden päätöksestä jättää se näiden kahden väliseksi, ilman suuria todistajajoukkoja, kuten se oli kirjailija J.K. Rowlingin teoksessa kuvattu.

Suurin kritiikkini koskee sitä, että osa tärkeistä kohtauksista hoputetaan ohitse aivan liian nopeasti, ilman että niihin ehtii paneutumaan emotionaalisesti. Olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, kuinka kauniisti Kalkaroksen (Alan Rickman) viimeinen kohtaus oli toteutettu. Rickman pääsi viimein loistamaan, kun aiemmissa elokuvissa tämän hahmo oli erittäin alikehitetty verrattuna kirjoihin.




Paras kiitos elokuvantekijöille on varmasti se, etten toivoisi tarinan vielä päättyvän. Haikein, mutta tyytyväisin mielin jätän kuitenkin jäähyväiset J.K. Rowlingin luomalle ja  elokuvien tekijöiden toteuttamalle velhomaailmalle. Kiitos, hyvin tehty.

★★1/2
Vuosi:2011
Ohjaus:David Yates
Pääosissa:Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint, Ralph Fiennes, Alan Rickman, Michael Gambon, Helena Bonham Carter, Maggie Smith

2 kommenttia:

June kirjoitti...

<3 ;___; Koskahan itku ja haikeus kaiken päättymisestä loppuu?

Marja kirjoitti...

Itku oamlla kohdalla kyllä päättyi teatterin ovelle, mutta haikeus säilyy edelleen...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews