18.12.2012

Arvostelussa: Hobitti - Odottamaton matka (2012) (3D HFR)

Sisäinen LOTR superfanini on sitä mieltä, että Hobitti - Odottamaton Matka on täydellinen elokuva ja kaikki kritiikki sitä vastaan on vain ilkeiden panettelijoiden puheita. Ja sitten on se minä, joka näki Hobitti -elokuvan, josta löydän paljon kritisoitavaa.

Yksinkertaisesta elämästä nauttivan Bilbo Reppulin (loistavasti roolitettu Martin Freeman) elämä järkkyy, kun Gandalf -velho (Ian McKellen) päättää ravistella hobitin rauhaisaa eloa. Velho rekrytoi puolituisen tämän vastusteluista huolimatta mukaan seikkailuun avustamaan kääpiöjoukkoa taistelemaan Smaug-lohikäärmettä vastaan, joka aikoinaan valloitti ja ajoi kääpiöt maanpakoon Yksinäiseltä vuorelta. Kyseessä ei ole rauhallinen jalkapatikka, vaan joukkoa jahtaa myös hurja örkkiarmeija ja pahuus on sikiämässä metsien syvyyksissä. Bilbo kohtaa myös suloisen karmaisevan Klonkun (Andy Serkis) ja saa käsiinsä suursormuksen ymmärtämättä sen valtaisaa merkitystä koko Keskimaalle.



Hobitti-trilogia pohjautuu lastenkirjaan ja paikoitellen elokuvakin tuntuu olevan kohdistettu lapsille. Tilannekomiikkaa, vähemmän sujuvaa lapsekasta dialogia, tiskaavia kääpiöitä. Elokuvassa väkivaltakaan ei ole yhtä graafista kuin sormus trilogiassa. Kaikesta tästä huolimatta, se ei ole lasten elokuva. Tuntuu kuin elokuvan tekijätkään eivät olisi olleet varmoja siitä, kummalla puolen rajaa he liikkuvat.

Luvassa on paljon juoksemista, äkkipysäytyksiä, siirtymisiä jonnekin aivan muualle ja jälleen juoksemista. Tarinan kulku ei ole kaikkein jouhevinta, joka johtunee siitä että keskikokoinen lastenkirja on päätetty venyttää elokuvatrilogiaksi. Haastavaa. Kaikesta huolimatta Hobitti-trilogian ensimmäinen osa oli viihdyttävä, eikä kaikkein vähiten Richard Armitagen kääpiöprinssin vuoksi. *Gggrrrau!*



Sitten kritiikkiä 3D HFR:sta. HFR (high frame rate) tarkoittaa, että elokuvassa näytetään 48 kuvaa per sekunti, perinteisen 24  kuvan sijaan. Tämä tekee kuvasta realistisemman, kuin katsoisi oikeasti elävää kuvaa. Jackson on puolustautunut kritiikkiä vastaan sillä, että teknologian ansiosta elokuva vaikuttaa todenmukaisemmalta. Mutta minä olenkin katsomassa elokuvaa! En halua realismia. Yäk realismi!

Alussa HFR häiritsi erittäin paljon. Paikoin tuntui, kuin olisin katsonut tosi-tv:tä pikakelauksella. Vaikka kyseessä oli fantasiaelokuva, se vaikutti hyper-realistiselta. Aivot... ei... kestä... Mutta ehkäpä tämä on vain tottumiskysymys. Tuntuikohan ensimmäisistä värielokuvien katsojista samalta.

Hei, mutta on HFR:ssa myös positiivinenkin ominaisuus. 3D-elokuvaa katsellessa kuva on lasinkirkas! Ei kuvan väpätystä kun valkokankaalla on nopeita liikkeitä. En  tiedä onko tämä silti kään tarpeeksi positiivinen seikka, jotta suostuisin katsomaan tosi-tv:tä elokuvateatterissa. Olen edelleen vakaasti 2D-leirin nainen!




★★1/2
Vuosi:2012
Ohjaus:Peter Jackson
Pääosissa:Martin Freeman, Richard Armitage, Ian McKellen, Andy Serkis, Cate Blanchett, Hugo Weaving


5 kommenttia:

Reta kirjoitti...

Mielestäni 3D näytti paremmalta kuin koskaan, kiitos HRF!

Marja kirjoitti...

Kuten alimpana kommentoin, 3D HFR muodossa on parempi vaihtoehto, mutta koska oon vanha kränkkä, niin prefeeraan elokuvani 2D muodossa :).

Joku kirjoitti...

"Ja sitten on se minä, joka näki elokuvan."

:-D Tiedän, mitä tarkoitat.

"olen 2D-nainen"

Jes! Niin minäkin. ;-) Kun - eihän se ole realistista. Se on yksi tehokeino siinä missä muutkin. Se voi toimia tai ei, ja siitä voi pitää ja ei.

Hobitti oli ensimmäinen 3D-elokuvani (lukuun ottamatta lapsuuden tivolikokemuksia, ja fiiliskin oli välillä nk. kamera-ajojen kanssa ihan sama), ja Hobitit varmaankin nyt sitten kaikki katson samalla formaatilla ihan jo jatkuvuuden ja vertailun vuoksi, mutta siihen se jäänee; en minä siihen ole rakastunut.

(Tulee mieleen lukion äidinkielenopettajani, joka kysyttäessä, ovatko hänen kopionsa yksi- vai kaksipuolisia, vastasi: "monipuolisia". Tässä on vähän sama. Tuntuu, että olen nähnyt kolmiulotteisempia elokuvia mustavalkoisesta matkatelkkarista.)

"Gggrrrau!"

:-) Täytyykin kasvattaa tukkaa pidemmäksi. ;-)

*

Mutta miksi, miksi kaikki vaikuttavat puhuvan Hobitista lastenkirjana? Minusta juuri tähän perustavanlaatuiseen väärinymmärrykseen perustuu suurin osa siitä, miksi Hobitti on elokuvana sitä, mitä se on: sekavaa ja keskinkertaista silmäkarkkia.

Hobitti on yhtä vähän tai yhtä paljon lastenkirja kuin Taru Sormusten Herrasta. Jos niitä kohdeltaisiinkin samalla tavalla, myös elokuva olisi varmasti aivan toisennäköinen.

Ei sillä, etteikö tällaistakin elokuvaa minun puolestani olisi hyvin saanut tehdä (hyvä kai se on, että se on nyt tehty ja tehty tässä mittakaavassa, ja kuka minä sitä olisinkaan kieltämään). Ja toisaalta, voihan se olla, ettei LotR-trilogiaa olisi kannattanutkaan "tehdä uusiksi", vaan oli ihan hyvä kokeilla jotain muuta. Sanon vain, että ainakaan ensimmäisen elokuvan perusteella Jackson ei ole onnistunut (3D-)sadunkertojana ihan yhtä hyvin kuin eeppisen saagan kanssa. ;-)

Marja kirjoitti...

Omien muistikuvieni mukaan Hobittihan on lastenkirja ja sellaiseksi Tolkien sen tarkoittikin. Kun kustantaja toivoi sille jatkoa, sai hän Tolkienilta eeppisen Sormustriologian -joka taas oli mahdollisimman kaukana lastenkirjoista. Hobitin kieliasukin tuntui lapsille/nuoremmille lukijoille suunnatulta kun sen luin viitisen vuotta sitten.

Toisaalta luultavasti suurin osa LOTR-faneista odotti, että Hobitista olisi elokuvana tehty synkempi versio verrattuna kirjaan.

*

Hyvin olet onnistunut välttelemään 3D-näytöksiä! Itselläni se on joskus pakon sanelema vaihtoehto, jos 2D-näytökset eivät sovi omaan aikatauluuni.

*

Grrraaaau!

Joku kirjoitti...

Minä kun olen lukenut molemmat alkuperäiskielellä ja samalla mielikuvituksella, en huomannut tai ymmärtänyt eroa.

;-)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews