Kerroin ystävilleni että kokemustani voitaisiin verrata siihen, että menisit esimerkiksi Stingin konserttiin. Ensinnäkin paikkasi on sijoittunut loistavasti koripallojoukkueen taakse (itselläsi kun pituutta on kokonaiset 153 cm), jolloin saatat hyvällä tsägällä nähdä sankaristasi aina vilauksen silloin tällöin. Toiseksi, olet ostanut lipun konserttiin toiveenasi kuulla kaikki Stingin parhaat biisit ja pari klassikkoa Policelta. Niitä lauleskellessa olisi niin ihana verestää nuoruus/lapsuusmuistoja. Olet kuitenkin tajuamattasi ostanut liput keikalle, jolla Sting päättää esittää kaikki historian unholaan painuneet biisit ja näppäilee jostain älyttömästä syystä sitraa. Lopuksi mies vetää vielä pikakurssin joogan alkeista. "Hei, en minä tällaisesta pulittanut lippurahoja!"
Jos tämä täysin selkeä vertauskuva ei nyt jostain syystä sattunut avautumaan teille, niin selvennän.
Indiana Jones ja Kristallikallon valtakunta (kaamea suupala) ei tuntunut Indiana Jones elokuvalta. Kun Harrison Ford tuli kuvaan ensimmäisen kerran ja painoi fedora hatun päähänsä, ei mieleni kirkunut oh-my-god-toi-on-indy, vaan että Harrison Fordilla on päällään Indyn vermeet. Miehen replat kuulostivat välillä siltä, kuin hän olisi lukenut niitä lunttilapusta. Aina hetkitäin luulin nähneeni vilauksen vanhasta kunnon Indysta, mutta niitä tilanteita oli harvassa.
En halua tehdä tarkempaa arviota elokuvasta, minulla kun on tapana mennä hieman liiaksi yksityiskohtiin ja joku voi vielä haluta käydä katsomassa elokuvan. Toivottavasti muut eivät ole aivan niin pettyineitä lopputulokseen, kuin itse olin.... Huokaus.
| ★★1/2 | ||
| Vuosi: | 2008 | |
| Ohjaus: | Steven Spielberg | |
| Pääosissa: | Harrison Ford, Cate Blanchett, Shia LaBeouf, Karen Allen | |
 |  |  |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti