Arvostelussa: The A-Team (2010)

A-Team koostuu Rob Roysta, siitä yhdestä tyypistä joka oli Hang Overissa ja seukkaa Zelweggerin kanssa, Etelä-Afrikkalaisesta näyttelijästä joka teki depyyttinsä District-9 elokuvassa ja Show-painijasta. Jep, odotukset elokuvalle eivät olleet kovin korkeat mutta kaipasin aivotonta viihdykettä ja sitä sain.

A-Team elokuva on tavallaan tiimin alkutarina. Toisin kuin tv-sarjassa, jossa A-teamin lainsuojattomuuteen vain viitattiin alkumusiikin aikana, tämä elokuva keskittyy siihen miksi ryhmästä tuli lainsuojattomia. Elokuvan alussa ryhmä ajautuu yhteen Hannibalin (Liam Neeson) ja "Facemanin" (Bradley Cooper) suorittaessa tehtävää Mexicossa. Elokuvan uskomattomien yhteensattumien ansiosta B.A. Barcus (Quinton Jackson), entinen erikoisjoukkojen sotilas sattuu ajamaan halki autiomaan juuri kun Hannibal tarvitsee kyytiä matkallaan pelastamaan Facemania kiipelistä (What are the chances!). Murdocin (Sharlto Copley), sekopäisen kopterilentäjän Hannibal nappaa ryhmään paikallisen sairaalan suljetulta osastolta. Voilà, A-Team on koossa.

Siirtymä kahdeksan vuotta eteenpäin. Ryhmä on Irakissa komennuksella. CIA agentti Lynch ottaa yhteyttä Hannibaliin ja pyytää A-Teamia jäljittämään ja noutamaan irakilaisille joukoille päätyneet Yhdysvaltojen dollarin painolaatat. Tehtävä onnistuu, mutta toinen special ops -ryhmä pettää A-Teamin, varastaa laatat ja lavastaa Hannibalin ryhmän syylliseksi. A-Tiimin jäsenet tuomitaan sotaoikeudessa ja lähetetään eri laitoksiin kärsimään vankeusrangaistustaan. Puoli vuotta myöhemmin agentti Lynch ilmestyy Hannibalin luokse ja lupaa ryhmälle vapautuksen, jos nämä onnistuvat palauttamaan varastetut painolaatat. Niinpä ryhmän jäsenet pakenevat vankeudestaan ja ryhtyvät jäljittämään painolaattoja ja petturia.

(kuva on linkki lähteeseen)

Tähän elokuvaan ei kannata missään tapauksessa suhtautua ryppyotsaisesti, meno on sen verran järjetöntä. Heitin omatkin aivoni narikkaan heti alkumetreillä. Jos olet ihminen, joka vänkkää vastaan ettei kukaan voi oikeasti pudota lentokoneesta tankilla keskelle saksalaista pikkujärveä ja selvitä hengissä tehdäkseen jotain vieläkin järjettömämpää... sanon sinulle: Walk away my friend, walk away.

Minulla on hieman ristiriitaiset tunteet Liam Neesonin nykyisiä roolivalintoja pohtiessani. Yritän koko ajan ahtaa miestä Shindlerin Listan, Rob Royn ja jopa Episodi I:den Qui-Gon Jinnin vahvojen ja ajatelevien miesten muottiin mutta se on vaikeaa, kun Titaanien Zeus ja A-Teamin Hannibal sotkevat tämän kuvion. Ei pitäisi yrittää purkittaa näyttelijää tiettyyn kategoriaan.

Breadley Cooperin CV on täynnä samankaltaisia rooleja (pönttökomedioita), joissa yleensä nojataan hänen nättiin ulkonäköönsä. Mikäs siinätä, ihan mielellään häntä katselee ja A-teamissa hänen ja yksinäistä naisosaa näyttelevän Jessica Bielin välillä oli mielestäni ihan hyvää kemiaa. Mieluusti näkisin Cooperia myös hieman vaativammissa rooleissa.

Quinton 'Rampage' Jackson on ammatiltaan vapaapainija-sillointällöin-näyttelijä. Kovin kummoinen ei miehen suoritus ollut, mutta kuitenkin parempi, kuin olin odottanut. Sanotaanko, että se ei häirinnyt... onko se ilkeästi sanottu?

Murdockin roori oli Sharlto Copleyn neljäs elokuvarooli. Mies sai minusta muutaman heh-hehin irti, mutta en oikein ymmärrä muissa arvosteluissa näkemiäni suitsutuksia. Hauskimillaan hän oli imitoidessaan muita aksentteja, ainoa kerta jolloin hänen oma etelä-afrikkalainen aksenttinsa ei loista lävitse.

Agentti Lynchia näyttelevä Patrick Wilson on minulle tuttu ainoastaan Angels in America -minisarjasta ja Little Children elokuvasta, joissa mies näytteli surusilmäisiä rooleja, joten Lynchin sekopäinen hahmo oli minulle yllätys. En ole ihan varma oliko se positiivinen vai negatiivinen sellainen. Jessica Bielin agentti Sosa jäi kovin alikäytetyksi ja minua ärsytti se, että Sosan hahmo ärsytti minua... Grrr! Jos ulkona sataa, eikä teatterissa pyöri mitään parempaa, käy katsomassa A-team. Kelpo viihdettä.

★★★
Vuosi:	2010
Ohjaus:	Joe Carnahan
Pääosissa:	Liam Neeson, Bradley Cooper, Sharlto Copley