Pixar

Pixar on jo vuosia sitten vienyt paikan Disneyltä lempi animaatiostudiona ja odotan studion elokuvia aina vesi kielellä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki Pixarin elokuvat pääsevät lempielokuvieni listalle, sillä studio panostaa laadukkaan animaatiojäljen lisäksi myös loistaviin, alkuperäisiin tarinoihin.

 Pixar perustettiin vuonna 1979 osana George Lucasin Lucasfilm Ltd:tä. Vuonna 1986 Applen toimitusjohtaja Steve Jobs osti Pixarin ja kymmenen vuotta myöhemmin saman teki Disney yhtiö, kun Pixar ja Disney olivat onnistuneet sopimaan riitansa jotka johtuivat mm. luovista (krhm... rahallisista) erimielisyyksistä. Olin hämmästynyt kun vilkaisin Pixarin kokoillananimaatio -listaa. Elokuvia on tähän mennessä ilmestynyt vasta 11 kun lasketaan jo Yhdysvalloissa ilmestynyt ja elokuun lopussa Suomeen tuleva Toy Story 3. Tuontanto on niin laadukasta, että olisin voinut vannoa elokuvia olleen useampiakin. Laatu korvaa määrän, kerrankin menee oikein päin.
 

Ehdoton suosikki Pixarin elokuvista on minulle Toy Story 2. Harvinainen tapaus siitäkin syystä, että suomenkielinen dubbaus elokuvassa on mielestäni todella hyvä, ihme joka ei ole toistunut sen jälkeen. Näin kakkos-osan ennen ykköstä ja vaikka asian korjasinkin myöhemmin, ei ykkösen tarina mielestäni vedä vertoja sen seuraajalle.

Toisella sijalla on Nemoa etsimässä, jossa oikeasti oli kamala suomidubbaus. Noh, Ellen DeGeneresin ja Albert Brooksin suorituksia on lähes mahdotonta päihittää tai suomidubbauksen tapauksessa päästä edes mailin etäisyydelle. Pidin tarinassa myös siitä ettei mukaan oltu kirjoitettu sitä ainaista arkkivihollista. Valtameren ylitys on ihan tarpeeksi vaivalloista ilman että mukaan olisi pitänyt keittää vielä ylimääräisiä vaikeuksia.

The Incredibles oli jotain ihan uutta, jotain hieman synkempää, vinoutunutta ja aikuismaisempaa. I like! Poissa olivat söpöt pikkueläimet, hirviöt ja lelut ja kuvaan astuivat keski-iän kriisistä kärsivä entinen supersankari, hänen entinen-supersankari-vaimonsa, hyperaktiivinen poikansa ja teini-iän angstista kärsivä tytär, jolla on muitakin ongelmia kuin alkava akne. Elokuva oli jo selkeästi tarkoitettu kypsemmälle yleisölle.

Hyppäys muutama vuosi eteenpäin ja Pixar tuo yleisölle helmensä Wall-E ja UP. Yhtiö on löytänyt tasapainon söpöyden (Aaaaaw - huokauksen arvoinen robotti ja söpö puhuva koira) ja "aikuisten tarinoiden" (parisuhde-on-hankalaa-ja-sen-eteen-täytyy-tehdä-töitä ja joskus-menetämme-ne-joita-rakastamme) välillä. On kuitenkin yksi asia, josta olen kaikista eniten kiitollinen Pixarin käsiskirjoittajille ja se on se, etteivät Pixarin hahmot koskaan puhkea laulamaan kesken kohtauksen! Kiitos siis Pixar ja odotan Toy Story 3:a tämän vuoksi sitäkin suuremmalla innolla.