1.10.2010

Viisi... kirjoihin perustuvat elokuvat on hyvä juttu

Tiedän, että on monia, MONIA upeita elokuvia, jotka perustuvat kirjoihin (kuten myös erittäin, ERITTÄIN huonoja elokuvaversioita), mutta tälle listalle valitsin vain ne elokuvat, jotka olin myös lukenut kirjana.
One ring to rule them all
No tottakai Taru sormusten herrasta! Kun kuulin, että kirjasarjasta oltiin tekemässä elokuvaa, otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että nyt viimeinkin luen Tolkienin trilogian loppuun saakka. Aiemmilla kerroilla Sormusten ritarit oli jäänyt kesken jo heti alkumetreillä, mutta halusin lukea kirjat ennen kuin elokuvaversiot saataisiin valkokankaalle. Tuossa vaiheessa aikaa oli pari vuotta, joten ajattelin ehtiväni kahlata kirjasarjan läpi viimeistään siihen mennessä. Luin kirjat kahdessa viikossa.
Tolkienin Sormus-trilogia on upea teos, joka on kuitenkin paikoitellen pitkäveteinen ja sekava. Peter Jacksonin ohjaama trilogia onnistui selkeyttämään ja virtaviivaistamaan Tolkienin tekstin huimaksi, koskettavaksi ja viihdyttäväksi seikkailuksi. Uskoisin, että myös Tolkien olisi otettu elokuvan tekijöiden saavutuksesta.


Hope Can Set You Free
Ensin rakastuin elokuvaan Shawshank redemption (Rita Hayworth - Avain pakoon) ja vasta myöhemmin sain kuulla, että se perustuu Stephen Kingin (Really!?!) novelliin. Elokuva seuraa novellin tarinaa melko tarkasti, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Elokuvan loppu on viety pidemmälle, kuin novellissa, joka ei olisi välttämättä ollut tarpeen, mutta itse pidin elokuvan lopusta. Joskus sitä vain haluaa nähdä elokuvan päättyvän Happily ever after.


Who AM I
The Bourne Identity
perustuu Robert Ludlumin romaaniin, josta elokuva on nostanut esiin kirjan pääjuonen. Muistan kävelleeni elokuvanäytöksestä suu auki ja typertyneenä. Olin juuri nähnyt toimintaelokuvan joka oli paitsi viihdyttävä, mutta myös älykäs!
Bourne elokuvia saatiin vielä kaksi jatko-osaa (jotka myöskin perutuivat Ludlumin romaaneihin), mutta ne eivät koskaan yltäneet aivan ensimmäisen elokuvan tasolle.


Evolution, revolution
Lähes kaikista Michael Crichtonin kirjoista on tehty elokuvia, eikä mikään ihme. Miehen kirjojen aiheet ovat aina mielikuvitusta kutkuttavia, mutta alkuperäiset teokset tuntuivat toisinaan enemmänkin tietokirjallisuudelta, sillä ne olivat aina ahdettu täyteen faktoja, kaavoja ja viittauksia mihin-lie tieteellisiin tutkimuksiin. Elokuvat ovat kuin for Dummies -versiot höttöaivoille. Oma suosikkini elokuvista on Steven Spielbergin ohjaama Jurassic Park, jossa esihistorialliset hirmuliskot herätetään uudelleen henkiin kaukaisella saarella, hullun miljonäärin päähänpistosta.


A single man in possession of a good fortune, must be in want of a wife
Ylpeys ja Ennakoluulo on oma suosikkini Jane Austenin kirjoista. Itsenäinen ja omapäinen (oman aikansa rajoissa) Elizabeth Bennet yhtä elävä niin kirjassa, kuin vuden 2005 elokuvaversiossakin. Pidän erittäin paljon myös vuoden 1995 minisarjasta, mutta Elizabeth tuntuu elokuvaversiossa vähemmän pidättyvältä ja monalisamaiselta. Mr. Darcy, jota aikoinaan ihannoin, saisi minut luultavasti nyt hermoromahduksen partaalle stolaisella olemuksellaan.

4 kommenttia:

Joku kirjoitti...

Tämä merkintä paljastaa, että minulla on "kauheita" aukkoja elokuvallisessa yleissivistyksessä. On tiettyjä perusleffoja, jotka "kaikkien" oletetaan nähneen, mutta minulta puuttuu muutamia joukosta. Toisaalta, onpahan, mitä odottaa.

"One ring to rule them all"
...and in the darkness bind them.

Apropoo, olitkos sinä Hobitin lukenut? Jos et, aiotko lukea sen ennen vai jälkeen elokuvan?

Miksi?

Miten niin "tietysti" juuri niin päin? ;-)

"paikoitellen pitkäveteinen ja sekava"

Hmm?

Minusta Taru sormusten herrasta tarjoaa kelpo lukemista useammallekin kerralle - seuraavalla kerralla voi lukea toisin, ja saada ihan erilaisen lukukokemuksen.

En tosin kiistä, etteivätkö myös elokuvat olisi hyvin onnistuneita.

"Hope Can Set You Free / Shawshank redemption"

Koska tämä keikkuu niin tukevasti IMDB:n TOP 250 -listan ykköstilalla, tietyllä tavalla tunnen epäröintiä katsoa tätä - ikään kuin pelkäisin, että sen jälkeen kaikki muut leffat ovat vain pykälän tai useamman huonompaan suuntaan, tai ikään kuin jollain tavalla en haluaisi "ahmia" kaikkea "parasta" elämässä "heti" (vielä?), vaan "säästää" sitä "oikeaan hetkeen" (myöhempään?). (Tämä näkyy mahdollisesti muissakin asioissa elämässäni.) Kuulostaakohan tuollainen suhtautuminen millään tavalla järkeenkäyvältä, tai vaihtoehtoisesti ainakin käsitettävältä?

"Who AM I / The Bourne Identity"

Ohoo, tuollaista en osannut odottaa. Koko sarja on vielä katsomatta.

"Evolution, revolution / Jurassic Park for Dummies"

Tämä on yksi niistä "peruselokuvista", jotka minulta ovat kokonaan näkemättä.

"A single man in possession of a good fortune, must be in want of a wife / Pride and Prejudice"

Oh yes. Tämän olen sentään nähnyt, ja tietysti pidin. :-)

Marja kirjoitti...

Kyllä, paikoitellen pitkäveteinen ja sekava :)

Yksinkertaisesti hyppäsi yleensä yli kaikki kaikki Tolkienin runolliset laulun rallatukset. Runot kirjallisuutena eivät ole koskaan olleet minun juttuni, selvästikin olen aivan liian kärsimätön ja haluan päästä kiinni "asiaan!". No se on minun menetykseni varmastikin :).

Kyllä, Hobitin olen lukenut aikoinaan heti Sormus trilogian perään. Ihana!


Kyllä, ehdottomasti suosittelen katsomaan Rita Hayword, avain vapauteen elokuvan. Lupaan että et kadu ja jos kadut, niin kerro mulle, jolloin voin kertoa sulle yksityiskohtaisesti miksi et oikeasti katunut :).

Ensimmäinen Bourne -elokuva on todella hyvä toimintaelokuva. Erilainen, mutta hyvä. Ehkä juuri siksi.

Jurassic Park on edelleen hyvä ja digidinot toimii vielä mainiosti, lahes 20 -vuotta myöhemmin.

Ylpeys ja Ennakkoluulo. Oletkos kirjaa lukenut? Aikoinaan kun olin inissyt yhden kerran liikaa siitä, että minulla ei ollut mitään tekemistä, niin siskoni iski Austenin kirjan käteeni ja käski tukkia suuni. Toimi ja kirjakin oli hyvä :).

Joku kirjoitti...

Hmm. Jonkun pitäisi selvästikin viedä sinut siihen leirinuotio- tai juhlatunnelmaan ja laulaa ne runot, jotta pääsisit nauttimaan niistä elävänä kokemuksena. (Ei ehkä minun, koska yleensä on parempi, jos en laula. ;-)

Heh, "yksityiskohtaisesti". Ymmärrän. :-)

Lienen lukenut. Aivan varma en ole, mitä kaikkia Austenin teoksista olen lukenut, ja onko jokin "pääteoksista" mahdollisesti vielä lukemattakin, mutta jonkin verran nyt joka tapauksessa olen lajityypin kirjoja lukenut.

Marja kirjoitti...

Hei, mä olen entinen partiolainen, joten olen harrastanut sekä leirinuotion ympärillä kökkimistä, että laulamista :). Ja kyllä, jotkut ovat yksinkertaiseksikin syyttäneet :).

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews