Whose line is it anyway?

Syksyllä olleen Art goes kapakka-tapahtuman aikaan Impro-ryhmä Stella Polaris järjesti ravintola Elitessä ilmaisen, noin tunnin pituisen näytöksen, jota päätimme siskon kanssa mennä katsomaan, kun oli muutenkin nälkä. Oli hyvä, että olimme ehtineet kaluta pääruoat ja siirtyä jälkiruokiin siinä vaiheessa, kun ryhmä aloitti esityksen, sillä syömisestä ei olisi tullut mitään nauraa räkättäessä. Esitys koostui hulvattomista lauluista ja sketseistä, jotka ryhmä improvisoi yleisön avustuksella. Esityksen jälkimainingeissa päätimme mennä ostamaan heti seuraavana päivänä liput ryhmän esitykseen. Ohjelma lehtisessä oli kaikenlaisia esitystyyppejä, lyhyistä sketseistä koostuvia esityksiä, sekä kokonainen näytelmä. Ostimme liput näytelmään ja lippu poltteli taskussa kuukauden verran nostattaen ennakko-odotuksia ylimaallisiin sfääreihin. Noh, eipä olisi kannattanut.

Esitys alkoi samoin, kuin Eliten ohjelmassa, yleisöltä pyydettiin tyyli ja aloituspaikka jonka jälkeen näyttelijät improvisoivat näytelmän. Esityksessä oli hetkensä ja pari kertaa nauratti oikein kunnolla, mutta nämä hetket jäivät ikävän harvoiksi. On kovin vaikeaa venyttää yhtä ideaa puoleentoista tuntiin, varsinkin jos samalla pitää miettiä kuumeisesti mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Improvisaatio on mahtava viihdelaji, kun osaa lopettaa ajoissa. Tässäkin näytelmässä loppua kohden jutut alkoivat kiertää jo vesirajan alapuolella ja katsojista henki kiusaantunut tunnelma.

Näytelmän jälkeen tuli mieletön ikävä Neil Hardwikin 90-luvun alussa tuottamaa Nyhjää tyhjästä-sarjaa, jossa joukko näyttelijöitä mm. Ulla Tapaninen ja Mikko Kivinen improvisoivat sketsejä ja lauluja yleisön antamien aiheiden ja tyylien mukaan. Jokaisessa jaksossa oli vähintään pari loistavaa ideaa ja sarjaa katsoessa elovuosia lisääntyi roppakaupalla.

Hardwik oli varmasti keksinyt idean pari vuotta aiemmin Briteissä aloittaneesta Whose line is it anyway-sarjasta ja jota jatkettiin myöhemmin Yhdysvalloissa Drew Careyn juontamana. Kalastelin Youtubesta sarjan sketsejä ja niitä katsellessa pahin Nyhjää Tyhjästä ikävä alkoi hellittää.

Nykyään kun televisiosta pusketan kaiken maailman P***a uusintoja, voitaisiin kaivaa arkistojen uumenista uusinta esitykseen Hardwikin loisto tuotos tai jospa mies saataisiin houkuteltua tuottamaan päivitetty versio Nyhjäisystä, joka on mielestäni yksi parhaista suomalaisista (vai pitäisikö sanoa suomalais-brittiläisistä) viihdeohjelmista.