 |
Megan (Melissa McCarthy), Becca (Ellie Kemper), Helen (Rose Byrne), Rita (Wendi McLendon-Covey),
Lillian (Maya Rudolph) ja Annie (Kristen Wiig)
|
Annien ja Lillianin vakaa ystävyys joutuu koetukselle, kun Lillian ilmoittaa ystävälleen kihlauksestaan.
Annie, joka elää kädestä suuhun oman bisneksensä mentyä nurin, tuntee jäävänsä täysin ulkopuoliseksi parhaan ystävänsä elämästä, kun tämä siirtyy liikkumaan "parempiin piireihin" uuden ystävänsä Ah-olen-niin-täydellinen Helenin (Rose Byrne) kanssa. Vielä kun Annien kaasokeikka ei oikein ota sujuakseen, tuntuu maailma potkivan tyttörukkaa täysillä päähän. Helpotusta ankeuteen tuo syötävän suloinen poliisi Nathan (Chris O'Dowd), mutta tajuaako Annie onnensa ajoissa?
Morsiusneitojengiin lukeutuvat myös turhautunut kotiäiti Rita (Wendi McLendon-Covey), vaaleanpunaisten ruusulasien läpi maailmaa katsova Becca (Ellie Kemper) ja ... en oikein osaa kuvailla Lillianin sulhon sisarta Megania (Melissa McCarthy). Hänet on vain nähtävä valkokankaalla uskoakseen. Kaikki he ovat todellisia naisia, eivat naisten karikatyyrejä (no ainakaan ihan kaikki). Kuinka virkistävää!
En muista koska olisin nauranut elokuvateatterissa näin paljon ja hetken kuluttua tuntenut valtavaa myötähäpeää... voi sitä myötähäpeää... (huomasin, ettei elokuvateatterissa pysty tukkimaan korviaan ilman, että kuulisit silti mitä tapahtuu) ja samantien nauranut taas itseni täysin läkähdyksiin (siis ei todellakaan naisellista hihitystä vaan tarvitaan-kohta-lisähappea-hirnumista). En ole koskaan nähnyt vastaavaa elokuvaa, jossa pystyisin samaistumaan hahmoihin näin täydellisesti. Vaikka Annie rakastaakin parasta ystäväänsä ja toivoo tälle pelkkää hyvää, se että toinen etenee elämässään ja itse jää jälkeen, voi tuntua hyvin karvaalta.
Suurkiitos siis Wiigille, joka on käsikirjoittanut kaikien aikojen parhaan naiskomedian ja kiitokset Paul Feigille, elokuvan ohjaajalle joka on onnistuneesti tuonut sen valkokankaalle. Nyt voin vihdoin henkäistä helpotuksesta ja toivoa, ettei kukaan enää pitäisi Sex and the City -elokuvia todellisten naisten mallina.
| ★★★★ | ||
| Vuosi: | 2011 | |
| Ohjaus: | Paul Feig | |
| Pääosissa: | Kristen Wiig, Maya Rudolph, Rose Byrne, Melissa McCarthy, Wendi McLendon-Covey, Ellie Kemper, Chris O'Dowd | |
 |  |  |
12 kommenttia:
Oi, olipa kivan kuuloinen arvio! En olis varmaan korvaanikaan lotkauttanut tälle leffalle, mut nyt tekee mieli katsoa :)
Mun on tehnyt mieli katsoa tää jo vähän aikaa, eniten juuri Melissan takia (suuri Gilmore Girls-fani kun olen).
Tämä on niin helmi, että! Ja todellakin, Bridesmaids kertoo enemmän aidoista naisista kuin viimeisen viiden vuoden Hollywood-komediat yhteensä. Minäkin samastuin näihin neitoihin, vuoroin Wiigiin, vuoroin Annieen. Jopa Byrne tekee loistosuorituksen tekemällä Helenistä edes vähän surkuteltavan.
Sen verran nauratti, että (vähäiset) vatsalihakset meinasivat sanoa sopimuksensa irti :D
bubble: Suosittelen erittäin lämpimästi!
ravenwares: Melissa oli aivan hulvaton ja ei voisi olla kauempana Gilmoren tyttöjen ajoista.
cinefiliaa: Taju meinasi mennä välillä, kun ei kyennyt vetämään keuhkoihin happea naurukohtausten vuoksi. Tämän menen ehkä jopa katsastamaan toistekin teatteriin!
Onks se noin hyvä?
Jokunen, tää kyllä jakaa mielipiteitä. Naiset tuntuvat enemmän tykkäävän (paitsi ne, joilla ei ole huumorintajua).
Siis? Ilmeisesti tuokin on katsottava ihan itse. :-D
Näin kannattaa yleensäkin tehdä :D!
Mun pettämätön mielipiteeni on, että se oli TOSI hyvä :).
Pettämätön mielipide on paras.
Koin vahvaa sympatiaa Heleniä kohtaan, rikas tyttörukka. Olisin mielelläni kestänyt nähdä/kuulla vähän enemmän Beccan elämästä.
Lillian jäi minusta elokuvassa jotenkin kovin ohkaiseksi. Annieta taas en kai oikein siltikään tajua, vaikka koko elokuva kertookin hänestä.
Jotenkin näin Meganinkin kaikkineen "todellisempana" henkilönä. (Sattumalta leffasta tullessa muuten näin "Meganin" 15 v vanhempiensa tmv. auton vierellä...)
Jäin lisäksi miettimään, miksei minulle elokuvan aikana syntynyt juurikaan tunnesidettä Ritaan, edes jonkinlaista myötäelämistä avioliiton turhautumassa. Saatoinko vain "tyytyväisenä" jättää hänet elämään omaa avioliittohelvettiään ("itsepähän lähdit"), sympatiatta (like the cold and heartless bastard that I am?)? (Ja mitäköhän se mahdollisesti kertoo suhtautumisestani perhe-elämään, vai voineeko yhden yksityiskohdan perusteella vetää tästä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä?)
Elokuva oli kyllä "vähän" ylivedetty, mutta jos kiusallisuuskertoimesta selviää, ei moittimista.
No niin, nyt on tämäkin ihan itse nähty. Ymmärränköhän nyt jotain enemmän todellisten naisten sielunelämästä, vaiko vielä entistäkin vähemmän? :-?
Olen törmännyt aika paljon tähän, että miehet eivät ymmärrä Annieta, kun taas itse tajuan häntä täysin (miinus lähes touretten syndroomaa lähentelevät avautumispurkaukset ;)).
Rita ja Becca jäivät molemmat elokuvassa hieman "sivuun" ja olivat enemmänkin edustamassa vain kahta muuta "naistyyppiä".
Kiusallisuuskertoin on elokuvassa ERITTÄIN korkea, myönnän suoraan, mutta nauroin elokuvan aikana enemmän kuin naismuistiin.
Ehkä elokuvan "hauskuuden" ymmärtäminen on jossain sukupuolirajalla. Itse en taas tajunnut Hangover -elokuvien loistavuutta.
No juuri sitä ehkä eniten en tajua, muuten kai sittenkin kyllä luulisin (jos osaan katsoa läpi sinne asti?). (Melko vahva ehkä? ;-) Nauroin kyllä minäkin.
Itse en ole aikonut edes katsoa Hangover-elokuvia, enkä aio, kun taas tämä totta kai piti ainakin jossain vaiheessa katsastaa. Sellainen sukupuoliraja. :-P
Lähetä kommentti