Downton Abbey keskittyy Crawleyn perheen ja näiden palvelusväen elämään ensimmäisen maailmansodan aattona, sen aikaan ja sodan jälkeisenä aikana. Koska Crawleyn kaikki kolme lasta ovat tyttöjä, antiikkisten perimissääntöjen vuoksi kartano, omaisuus ja titteli tulee periytymään lähimmälle miessukulaiselle. Tarina alkaa, kun Matthew Crawley (Dan Stevens) saa kirjeen Granthamin kreiviltä (Hugh Bonneville), jossa hänelle ilmoitetaan hänen olevan tittelin seuraava perijä. Matthew matkustaa sisukkaan ja uudistusmielisen äitinsä (Penelope Wilton) kanssa Downton Abbeyhin tutustumaan sukulaisiinsa ja ravistellen samalla kaavoinhin kangistunutta ylhäisöä. Kuten aravattavissa, perheen naispuoliset jäsenet eivät ole asiasta innoissaan vaikka kreivin amerikkalainen vaimo Cora (Penelope Wilton) alkaakin heti punoa avioliittojuonia tulevan perijän ja tyttärensä Maryn (Michelle Dockery) kanssa. Herkullisin hahmo on ehdottomasti kreivin itsevaltainen äiti, kreivitär Grantham (Maggie Smith).
Samaan aikaan seurataan myös "alakerran väen" elämää. Tämän vuoksi sarja muistuttaa kovasti 70-luvun tv-sarjaa, Kahden kerroksen väkeä vaikka Downton ei dramaattisista käänteistään huolimatta olekaan yhtä epätoivoisen masentava, kuin edellä mainittu sarja. Palveusväen tarinan keskiössä ovat kreivin miespalvelvelija, lempeä Mr. Bates ja palvelijatar Anna, joiden herkkä romanssi kehittyy sarjan edetessä.
Sarja elää omituisessa aikakuplassa. Ensimmäisen kauden aikana (7 jaksoa) edetään ajassa yli kaksi vuotta ja kun toinen kausi alkaa (9 jaksoa) on aikaa kulunut näiden välillä taas kaksi vuotta. Toinen kausi itsessään kattaa neljä vuotta. Jos tarinassa ei esiintyisi historiallisia tapahtumia, voisi luulla, että aikaa olisi kulunut korkeintaan vain muutamia vuosia.
TV1 esittää tällä hetkellä loistavan sarjan toista kautta perjantai-iltaisin ja kolmas kausi, joka keskittyy kuohuvalle 20-luvulle ja joka saa ensi-iltansa Englannissa tänään (16.9.), esitetään Suomessa 6.11. alkaen.
2 kommenttia:
Downton Abbey on kyllä ihana sarja enkä malta odottaa kolmatta kautta. Jo pelkkä alkumusiikki saa hyvälle päälle. Itse olen tosin samaa mieltä tuosta aikakuplasta. Päivämääriä saisi hieman enemmän vilahdella että pysyisi mukana missä nyt mennään. Muodista kyllä näkee jonkin verran, mutta kaikki eivät ole perillä 20-luvun muodista.
Mä ihmettelin jossain vaiheessa, että ei kai se maailmansota voi vielä loppua, kun se vasta alkoi. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa tajusin, että hei hetkinen, paljonkos tässä on aikaa oikein kulunut.
Lähetä kommentti