NBC:n The Tonight Night Show oli ollut todellinen instituutio jo vuosikymmeniä, kun Conan O'Brien peri shown Jay Lenolta vuonna 2009. Seitsemän kuukautta myöhemmin Conan hivutettiin pois showsta ja Leno palautettiin takaisin ohjaimiin, koska studion mielestä Conan ei ollut tuonut katsojia samalla tavoin kuin edeltäjänsä. Katkera O'Brien lähti showsta 45 milj. dollarin eropaketin ja sopimuksen kanssa, joka esti miestä esiintymästä televisiossa seuraavaan puoleen vuoteen.
Mies päätti, ettei moinen sopimus estäisi häntä tekemästä rakastamaansa työtä ja taustajoukkojensa kanssa hän ilmoitti lähes heti shown päätyttyä tulevasta komediakiertueesta
"The Legally Prohibited From Being Funny on Television Tour". Conan O'Brien Can't Stop -dokumentti kuvaa kiertueen taustoja alusta alkaen, eikä se peittele Conanin katkeruutta siitä, mitä NBC ja Leno tekivät hänelle. Välillä tämä purkautuu maanisina kohtauksina ja agressiivisena huumorina.
Itse kiertue näyttää olevan miehelle samanaikaisesti pelastus ja helvetti. Valtavan ihmisjoukon edessä esiintyminen on selvästi se mitä mies rakastaa tehdä, mutta kun hän poistuu palvovan yleisön edestä, tuntuu kuin kaikki adrenaliini valuisi viemäriin. Rakastava yleisö yrittää myös rakastaa miehen kuoliaaksi, sillä Conan ei kykene sanomaan ei yhdellekkään nimmarin metsästäjälle. Kaikki haluavat palan "Cocosta" ja tämä ajaa miehen nääntymyksen partaalle, jonka mies purkaa myös lähipiiriinsä ja työntekijöihinsä. Conanin maaninen esiintymistarve tuntuu olevan autopilotilla, on hän lavalla tai ei ja lähipiiri tuntuu välillä toimivan tämän yleisönä, koettaen näin pitää miestä hyvällä tuulella. Suoraan sanottuna Conan tuntuu välillä todelliselta paskiaiselta, mutta katsoja, tai ainakin minä ymmärrän häntä. Joskus raivo, suru ja stressi purkautuvat siten, että rakkaimmatkin läheiset joutuvat siitä kärsimään.
Dokumentille täytyy antaa kiitosta siitä, ettei se pyri peittelemään O'Brienin puutteita tai kiillottamaan miehen marttyyrin mainetta. Lenon ja Conanin välisellä konfliktilla ei mässäillä ja ainoastaan O'Brien näpäyttää entistä mentoriaan sanallisesti, kukaan muu dokumentissa ei siihen leikkiin ryhdy. Elokuva on raaka ja rehellinen ja saa vain arvostamaan O'Brienia ja tämän työtiimiä entistäkin enemmän.
