Ensimmäinen
X-Men elokuva (2000) on minulle todella rakas ja asetti riman todella korkealle sitä seuraaville "sarjiselokuville".
X-Men 2 (2003) oli mukiinmenevä jatko-osa, mutta
X-Men Last Stand (2006) oli niin katsojien kuin tekijöidenkin ajan ja rahan tuhlausta.
X-Men: First Class kertoo kuinka kaikki alkoi. Kuinka Charles Xavierista (
James McAvoy) tuli Professori X, Erik Lehnsherrista (
Michael Fassbender) Magneto ja Ravenista (
Jennifer Lawrence) Mystique. Erikin voimat ilmenevät tämän lapsuudessa, toisen maailmansodan aikana puolalaisella keskitysleirillä. Charles taas on rikkaan perheen kasvatti, älykkö playboy ja Raven on Charlesin identiteettikriisistä kärsivä kasvattisisar.
Charles, Erik ja CIA yhdistävät voimansa yhteistä vihollista, Sebastian Shawta (
Kevin Bacon) vastaan. Tämän uskomattomat voimat omaavan mutantin aikeena on yllyttää suurvallat ydinsotaan, edistäen mutanttien evoluutiota. Erik ja Charles, joiden välille syntyy erittäin läheinen ystävyyssuhde, näkevät oman rotunsa tulevaisuuden täysin eri tavoin. Charles haluaa uskoa mutanttien ja tavallisten ihmisten yhteiseloon ja kyyninen Erik taas uskoo ihmisten lopulta tuhoavan sen mitä eivät ymmärrä. Charlesin ja Erikin suhde on kuvattu erittäin kauniisti ja sen vuoksi onkin sydäntäsärkevää tietää ennalta tulevat tapahtumat... varsinkin sen, ettei Ian Mckellen näytä yhtään niin hyvältä, kuin Fassbender.
Kaksikko alkaa rekrytoimaan uusia mutantteja kouluttaakseen heistä hallituksen agentteja ja tässä vaiheessa nähdään myös lyhyt, mutta minussa innostuksen vinkaisun aiheuttanut cameo eräältä tulevalta X-Manilta. Rekrytoidut nuoret mutantit sisältävät lentokykyisen, tulisia räkäpalloja sylkevän Angelin, itsensä mihin tahansa olosuhteisiin sopeuttavan Darvinin, tappavia hula-hula -vanteita ampuvan Havokin, makeimmat tarttumajalat omaavan Beastin ja ääniaaltoja aseennaan käyttävän Bansheen. Nuorukaiset jäävät sivuosaan, mutta on heillä sentään enemmän vuorosanoja, kuin Shawnin apulaisilla, ilmiintymistaitoisella Azazella (oliko
ilmiintyminen verbi ennen J. K. Rowlingia?) ja pyörremyrskyjä synnyttävällä Riptidella.
Elokuva kärsii muutamista täysin tarpeettomista juonenkäänteistä ja tarina olisi kaivannut karsintaa edetäkseen jouhevammin. Vuoden -62 Kuuban ohjuskriisiin sidottu juoni ja Erikin natsirikollisjahti ovat kiintoisia aiheita, mutta kun tarkoituksena on vielä perustaa uusi mutanttiryhmä ja pelastaa maailma ydinsodalta, alkaa juonenkäänteitä olla liikaa.
X-Men: First Class on hyvä elokuva. Jos joku olisi käytellyt editointisaksia innokkaammin, se voisi olla erinomainen.