Arvostelussa: Looking For Eric (2009) (Hyvän tuulen elokuva osa 4)

Eilen oli Finnkinon ale-hinta päivät ja päätimme kaverin kanssa mennä katsomaan elokuvan, jota ei luultavasti olisi tullut katsottua, jos lipusta olisi pitänyt maksaa täysi hinta. Tämä osoittautui loistavaksi ideaksi, sillä muuten olisi meiltä saattanut jäädä näkemättä todellinen helmi, Looking for Eric.

Steve Evetsin esittämä Eric herätti minussa sympatiat ensi minuutilla, kun mies on jumittunut ajamaan liikenneympyrässä, tarkoituksena mitä ilmeisemmin päättää päivänsä (eikös kuulostakin hyväntuuliselta elokuvalta?). Hyvin pian ilmenee, että Eric on epätoivoinen mies. Hän työskentelee postinkantajana, mutta tahti alkaa hidastua ja kolleegat säälittelevät selän takana. Ericin toinen vaimo on lähtenyt lätkimään, jättäen miehen huollettavaksi kaksi poikapuolta, Ryanin ja Jessin. Ericillä ei ole minkäänlaista auktoriteettia poikiin ja nämä kävelevätkin isäpuolensa ylitse joka asiassa (aina vaan paranee). Ericillä on yksi oma lapsi, ensimmäisen vaimon, Lilyn kanssa saatu Sam, joka on pienen vauvan yksinhuoltaja. Eric ja Lily suostuvat vastahakoisesti hoitamaan vuorottain Samin vauvaa, kun tämä suorittaa opintojaan. Eric oli aikoinaan jättänyt Lilyn raukkamaisella tavalla, eikä häpeältään kestäisi tavata naista. Tästä kaikesta siis johtui alun itsemurhayritys-rundi liikenneympyrässä.

Ericin ystävät, aivan loistava kokoonpano, ottavat toimekseen yrittää nostaa miehen masennuksesta ja yksi läheisimmistä kavereista, Meatballs (John Henshaw), joka lukee itseään kehttävää kirjallisuutta (kauppahylly psykologiaa), pitää mielikuvaistunnon, jossa kaverit miettivät henkilöä, johon haluaisivat samaistua. Eric valitsee idolinsa, entisen ManU jalkapallopelaajan, Eric Cantonan. Myöhemmin Eric käy huoneessaan yksinpuhelua Cantonan julisteen kanssa, kun pelaaja ilmestyy yhtäkkiä hänen huoneeseensa. Cantona, joka on oikeassakin elämässä tunnettu erikoisista sanalaskuistaan ja kryptisistä lausahduksista, alkaa haastaa Ericiä ottamaan elämäsä takaisin ja rakentamaan itsetuntoaan, aloittaen kohtaamalla Lilyn, jota Eric selvästi vielä rakastaa. Lilyn ja Ericin suhde alkaa lämmetä ja Ericin kasvanut itsetunto auttaa häntä myös laittamaan poikapuolensa kuriin, joihin hän on selvästi kiintynyt. Alkanut noususuhdanne uhkaa romahtaa, kun Eric saa selville, että vanhempi pojista, Ryan, on sekaantunut paikallisen jengin puuhiin. Tässä vaiheessa Eric tajuaa viimein kääntyä ystäviensä puoleen Cantonan kehotuksesta ja huomaa, että hänen ei tarvitse kohdata kaikkia ongelmiaan yksin.

Looking for Eric oli todella iloinen yllätys. Samalla erittäin koskettava ja hauska. Kuten jo mainitsinkin, Steve Evets on loistava roolissaan ja saa katsojan helposti puolelleen. Evetsin silmät kuvastivat niin hyvin Ericin väsymyksen ja epätoivon, että teki mieli juosta miehen luo ja lohduttaa että kyllä kaikki tulee vielä hyväksi. Myös Eric Cantona, joka esitti elokuvassa itseään, oli yllättävän hyvä. Itse en tiedä juurikaan mitään jalkapallosta tai miehen näyttelijän urasta. Erikin ystävän Meatballsin roolin näyttelevä John Henshaw oli loistava. Buldoggia muistuttava mies oli loistava self-help kirjoja ahmivana posteljoonina. Muistan nähneeni Henshawn pari viikkoa sitten Sydämen asialla -sarjassa niin iljettävässä roolissa, että kun tajusin miehen olevat tässä elokuvassa, epäilin hetken pystyisikö hahmo saamaan minua puolelleen. Helposti sai.

Luin jostain (kyynisen?) elokuva-arvostelun, jossa teilattiin elokuvan heppoisuus ja onnellinen loppu. Miksi? Eikö maailmassa ole tarpeeksi masentavia asioita? Mitä vikaa on tarinassa, joka saa aidosti hyvälle tuulelle?

★★★★
Vuosi:	2009
Ohjaus:	Ken Loach
Pääosissa:	Steve Evets, Eric Cantona, Stephanie Bishop

Trailer trash - Clash of the Titans

Sam Worthington näyttää oleva ihan kaikkialla. Ensin noteerasin miehen Terminaattori nelosessa, sitten John Cameronin Avatarissa ja seuraavaksi teattereihin on tulossa todellinen testosteroni jyristys, vuoden 1981 Clash of the Titans -elokuvan uusintaversio. Kiinnostusta herättää myös miehen kiinnitys Jules Vernen kirjaan pohjautuvaan 20,000 Leagues Under the Sea: Captain Nemo -elokuvaan Nemon rooliin. Vähemmän innostaa se, että elokuvan ohjaimissa on Terminaattori nelosen ohjaaja McG... siis todella, joka kerta kun luen tuon nimen tulee kakomisreaktio. Aikuinen ihminen, joka ei ole musiikki artisti käyttää moista kutsumanimeä! :crazy:. Nemon rooliinhan oli ihan tunkua, kun Will Smith ja Dwayne -the Rock- Johnson olivat myös ehdolla. Alla on kuitenkin Clash of the Titans elokuvan traileri. Muistuttaa aikalailla musiikkivideota. Vetoaa kuitenkin alhaisiin aisteihini. Hrrrrrr....

Arvostelussa: Ilta Kaupungilla (1987)

Kun Ilta Kaupungilla tuli teatterilevitykseen olin noin seitsemän vuotias. Siskoni kävi katsomassa sen ja referoi juonen minulle, saaden sen kuulostamaan maailman parhaimmalta elokuvalta IKINÄ! Pari vuotta myöhemmin elokuva tuli videolle. Nii'in lapset, siihen aikaan elokuvien videolle (VIDEOLLE!) tulo kesti tuskallisen kauan. Siskoni kävi vuokraamassa elokuvan ja olin onneni kukkuloilla. Se todella OLI paras elokuva IKINÄ (siihen astiseen 9 -vuoden ikään mennessä).

Tässä en edes yritä välttää spoilereita, joten

** SPOILER ** ** SPOILER ** ** SPOILER ** ** SPOILER ** ** SPOILER ** ** SPOILER ** ** SPOILER ** ** SPOILER ** ** SPOILER **

Chris Parker (Elisabeth Shue) joutuu babysitter -keikalle, kun hänen poikaystävänsä peruu treffit viimehetkellä. Hoivattavat ovat 8 vuotias nenäkäs, Thor sarjakuvahahmoa fanittava Sara ja 15 vuotias Brad, joka on ihastunut toivottomasti Chrisiin. Kun lasten vanhemmat lähtevät kaupungille illanviettoon, tunkee paikalle vielä Bradin ystävä, kävelevä-hormooni Daryl.

Tilanne saa äkkikäänteen, kun Chrisin ystävä Brenda soittaa kaupungin bussiasemalta ja kertoo aikoneensa karata kotoa, mutta tulleensa katumapäälle. Hän pyytää, että Chris tulisi hakemaan hänet ja henkistä kiristystä käyttämällä lapset pääsevät mukaan Brendan hakureissulle.

Matkalla kaupunkiin autosta puhkeaa rengas eikä mukana ole vararengasta tai rahaa. Pelastajaksi osuu koukkukätinen (kirjaimellisesti) rekkakuski John Pruit, joka lupaa hinata auton korjaajalle ja maksaa renkaan. Alkuepäröinnin jälkeen Chris päättää ottaa avun vastaan. Matkalla korjaamolle John bongaa kotitalonsa edestä vieraan auton. Epäillen vaimonsa leikkivän "piilota salamia" vieraan miehen kanssa, John ryntää taloonsa asetta heilutellen. Kun talossa alkaa ammuskelu päättävät Chris ja lapset vaihtaa maisemaa ja hyppäävät vieressä olevaan autoon, jota juuri sopivasti ollaan ryöstämässä.

Nyt poppoo huomaa olevansa varastetun auton kyydissä ja päätyvät Joe nimisen pikkuvarkaan mukana rikollisliigan pyörittämään 'autokorjaamoon'. Rikollisjengi ei ole innoissaan siitä, että lapsijoukko on päätynyt heidän päämajaansa ja päättävät hoidella heidät kokoontumisensa päätteeksi.

Kuten arvata saattaa, ottavat sankarimme jalat alleen ja ryömivät katon rajassa olevien parrujen avulla pakoon. Muiden huomaamatta Daryl on napannut mukaansa rikollisten Playboy lehden, jonka sivuille on kirjattu raskauttavia todisteita rikollisia vastaan ja kun lasten ja lehden katoaminen huomataan, alkaa takaa-ajo.

Chris ja lapset pakenevat rikollisia läpi kaupungin jääden mm. kahden tappelevan jengin välienselvittelyn todistajiksi, yöclubille laulamaan babysitter bluesin ja niin edespäin törmäten mitä hurjimpiin tilanteisiin hengästyttävällä tahdilla. Miksei tällaisia elokuvia tehdä enää! Tai ainakaan näin hyvin ja elokuva on kärsinyt ajan hampaissa yllättävän vähän.

Vuokrasin aikoinaan elokuvaa videovuokraamoista tasaisin väliajoin, kunnes se katosi valikoimista. Olinkin onnesta soikea, kun bongasin elokuvan DVD:nä ulkomaisesta verkkokaupasta ja vielä suomiteksteillä! Yhä se vain on hyvä ja yksi lemppareistani.

★★★★
Vuosi:	1987
Ohjaus:	Chris Columbus
Pääosissa:	Elisabeth Shue, Maia Brewton, Keith Coogan

Roger Rabbit 2?

Ohjaaja Robert Zemeckis on alkanut vihjailla yhden lapsuuteni lempielokuvan jatko-osalla, Roger Rabbit 2:lla. Käsikirjoitus on kuulema jo työstössä, joten asia ei ole enää pelkän ajatuksen tasolla. Myös Bob Hoskins olisi mahdollisesti palaamassa ihanan renttumaisen etsivä Valiantin rooliin. Vielä kun The Goonies -elokuvasta saataisiin alkuperäisellä kokoonpanolla loistava jatko-osa, olisi onnellisuuteni taattu! Noh, noh...

UP

Carl Fredricksen on katkeroitunut mies. Hänen rakas vaimonsa on kuollut, hän on yksinäinen ja nyt viranomaset yrittävät pakottaa hänet muuttamaan rakkaasta kodistaan vanhainkotiin. Carl päättää kapinoida ja lähteä etsimään (jossain) Etelä-Amerikassa sijaitsevaa Paratiisiputousta, jonne hän vaimonsa kanssa oli suunnitellut lähtevänsä siitä lähtien, kun tapasivat toisensa lapsina. Niinpä Carl nostattaa talonsa ilmaan tuhansien heliumpallojen voimin ja suuntaa kohti etelää. Suunnitelmiin ei kuulunut ottaa mukaan pientä partiolaispoika Russelia, joka oli jumittunut talon kuistille sen noustessa ilmaan. Voin paljastaa, että pari löytää tiensä Paratiisiputouksille ja matkan varrella Carl myös tajuaa mikä oikeasti on elämässä tärkeää (niin kuin hyvään piirrettyyn kuuluukin :) ).

Pixarin Up yllätti. Vaikka minua oli varoitettu että mukaan kannattaisi ottaa pussi nessuja, en ollut valmistautunut siihen että heti ensimmäisen vartin aikana joutuisin kaivamaan laukustani nenäliinaa. Vaikka elokuva on taattua Disney/Pixar tuotantoa, eli tarjolla on runsaasti nauruja ja jännitystä, on Pixar aivan selkeästi jo WALL-E:sta lähtien päättänyt mennä elokuvissaan pintaa syvemmälle ja uskaltaa erota ns. "tusina-piirretyistä". Elokuvassa oli myös yllättävän paljon väkivaltaa. Leffan pahis on psykopaatti joka ei epäröi ottaa vanhusta ja pientä lasta aseensa tähtäimeen. Hetkittäin mietin, että onko UP pienemmille lapsille ollenkaan.

UPia on kehuttu Pixarin parhaaksi elokuvaksi tähän mennessä, kuten WALL-E:ta sitä ennen. Rakastan näitä molempia, mutta mikään ei syrjäytä Toy Story 2:ta ja Nemoa Etsimässä omalta listaltani. UP ja WALL-E tulevat kyllä heti näiden perässä.

Kävimme katsomassa elokuvan alkuperäisellä kielellään ja 3D:nä. Erittäin harvoja kertoja lukuunottamatta olen yleensä pettynyt suomalaisiin dubbauksiin. Harva suomalainen ääninäyttelijä osaa eläytyä tarpeeksi, jotta monologi ei kuulostaisi monotoniselta.
Okei, okei, olen jo moneen kertaan lytännyt 3D elokuvat, mutta yritän jatkuvasti antaa niille mahdollisuuden vakuuttaa minut. Noh, onhan 3D kiva kikka, mutta aivan yhtä hyvin olisin voinut katsoa elokuvan 2D:nä. Vollottaessa lasit olivat myös tiellä, kun yritti tavoittaa silmiään tuli tuhrineeksi linssit. Noh, ehkä tästä viisastuin viimein... luultavasti en.

Jee! Toy Story 3

Ihanaa Pixar, ihanaa!

Ok, en yleensä ole mikään jatko-osien kannattaja, mutta koska pidin Pixarin Toy Story 2:sta enemmän kuin ykkösosasta, annan tämän yhtiölle anteeksi. Ensi kesänä on siis teattereihin tulossa lelujen elämästä kolmas osa, joka pitkään oli tuotantolimbossa. Disney halusi, Pixar ei. Sitten Disney osti taas Pixarin ja se oli selvää kauraa se.
Alla on Movie-list sivustolle laitettu traileri kyseiselle elokuvalle.

"To the infinity, and beyond!"