Olin lauantaina ystäväni kanssa nauttimassa laiskaa aamua lähikahvilassa, kun viereisestä pöydästä alkoi kuulua äänekästä mässyttelyä. Vilkaisin pöytää, jossa pariskunta pyrki ilmeisestikin puhdistamaan toistensa kitarisoja. Yritimme jättää pariskunnan huomiotta ja jatkaa omaa jutusteluamme. Hetken kuluttua hiljaisuus laskeutui viereiseen pöytään ja kuvittelin pariskunnan siirtyneen kielikontaktista tuijottelemaan toisiaan syvälle silmiin. Helpottuneena kykenin jälleen tarttumaan sämpylääni, kun kuvotus ei enää vääntänyt vatsaani.
Ehdin haukata palan sämpylästäni kun äänekäs maiskutus alkoi jälleen. Yritin huomaamatta peittää pariskunnan puoleisen korvani ja kuulla samalla ystäväni äänen. Sämpylä makaa lautasellani sillä olen menettänyt ruokahaluni. Tilanteesta on syntynyt tahtojen taistelu. Ystäväni kanssa olemme päättäneet, että emme luovuta mukavaa paikkaamme, kaipa pariskunta pian saa tarpeekseen toisistaan. Tätä kärsimystä kestää kaksi tuntia, kunnes rakastunut pari poistuu paikalta.
Minulla ei ole mitään julkisia hellyydenosoituksia vastaan. On ihanaa, kun pariskunnat kulkevat kaduilla käsikkäin, halailevat tai vaihtavat hellän suudelman, mutta äänekäs maiskuttelu, joka muistuttaa enemmänkin seksin esiastetta on minusta soveliaampaa yksityisissä tiloissa. Kuten ystäväni sanoikin, tämän tulisi kuulua jo sivistyssääntöihin. Epäilen, että kukaan kahvilassa ollut nautti esityksestä, vaikka pari itse olisikin saanut tilanteesta kiksejä. He eivät voineet edes vedota siihen, että kyseessä olisi ollut teini-ikäisten näyttämisen innosta, sillä osapuolet olivat noin kolmenkymmenen ja viidenkymmenen ikäisiä.
Ehkä kyseessä oli antropologinen tutkimus?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LinkWithin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti