Ensimmäiset viisi minuuttia tuijotin telkkaa huuli pyöreänä, yrittäen päättää oliko kyseessä dokumentti, vaiko mokumentti. Seuraavan viiden minuutin jälkeen en enää välittänyt, sillä elokuva imaisi minut totaalisesti mukaansa. Minä, joka 10 vuotiaana tuskallisen harjoittelun jälkeen opin soittamaan akustisella kitaralla ainoastaan tuiki, tuiki tähtönen, revittelin ilmakitarasooloja elokuvan upean soundtarckin tahtiin.
Dokumentissa Amerikka on kuohuksissa. Vuodesta 1996 lähtien on Oulussa järjestetty Ilmakitaran maailmanmestaruuskisat, eikä Yhdysvalloista, rokin ja ilmakitaruuden syntymaasta ole ollut kisassa tähän mennessä yhtäkään edustajaa. Kaksi kaverusta pistää pystyyn USA:n ilmakitara mestaruuskisat ja innokkaiden osallistujien määrä yllättää jopa järjestäjät. Voittaja saa palkinnoksi matkan Ouluun ilmakitaran maailmanmestaruuskisoihin. Voittajalle asetetaan isot odotukset, tuleehan hänen pelastaa yhdysvaltojen maine Rokin ja ilmakitaruuden valtiaana.
Alun uhoilun jälkeen tunnelma muuttuu, kun kilpailijat ympäri maailmaa saapuvat Ouluun, jossa ilmakitara on ihmisiä yhdistävä tekijä. Kilpahenki on edelleen ilmassa, mutta se on enemmänkin ystävien välistä uhoilua. Maailmanrauha onkin ilmakitaran maailmanmestaruuskisojen perimmäinen sanoma.
Suosittelen ehdotomasti hyväntuulen dokumenttina kaikille. Jos teillä on huumorintajua ja musiikki sydämmessänne, ette voi pettyä.
"To ere is human. To air guitar is divine"
-Bjorn Turoque
★★★1/2 | ||
Vuosi: | 2006 | |
Ohjaus: | Alexandra Lipsitz | |
Pääosissa: | Dan Crane, David S. Jung, Hadia Ackerman |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti