Amélie Poulain (Audrey Tautou) on heikkohermoisten ja etäisten vanhempien herkkä lapsi, joka kasvaa yksinäiseksi aikuiseksi lohtunaan rikas mielikuvitusmaailma. Amélien elämä järkkyy kun hän kuulee Lady Dianan ja Dodi Al Fayedin kuolleen Pariisin auto-onnettomuudessa. Hän pudottaa hajuvesipullonsa korkin joka osuu kylpyhuoneen seinälaattaan, irroittaen sen paikaltaan. Laatan takaa Amélie löytää vanhan peltirasian joka sisältää lapsen aarteita ja hän päättää selvittää rasian omistajan joka on aikoinaan asunut Amélien asunnossa. Kun hän toimittaa aarteen jo ikääntyneelle miehelle saaden tämän liikuttumaan kyyneliin, Amélie päättää omistaa elämänsä hyvien tekojen suorittamiselle.
Osansa salaisen hyväntekijän mielikuvituksellisista avunteoista saavat mm. Amélien naapuri "Lasimies", jonka luut ovat niin hauraat, ettei hän voi poistua asunnostaan, lähikaupan herkkä, hieman jälkeenjäänyt kauppa-apulainen Lucien, talon emännöitsijä rouva Wallace joka potee särkynyttä sydäntä ja Amélien luulosairas työtoveri Georgette. Amélien oma elämä kokeen mullistuksen kun hän törmää metroaseman valokuva-automaatin alta revittyjä valokuvia metsästävään Ninoon (Mathieu Kassovitz).
Amélie on kaunis elokuva niin tarinallisesti, kuin kuvauksellisestikin. Jean-Pierre Jeunetia onkin kritisoitu siitä, että hän on editoinut elokuvasta kaiken vähemmän kauniin kuten seinägraffitit. Mutta kyseessähän onkin satu ja siksi Pariisin kaunistaminen (jos se edes on enempää mahdollista) on mielestäni ihan hyväksyttävää. Amélie ja Nino ovat mielestäni yksi elokuvahistorian ihanimmista pareista ja Amélien laitan DVD soittimeen aina silloin kun tarvitsen vakuutusta siitä, että elämässä on jotakin kaunista, oli se sitten vain elokuvaa.
| ★★★1/2 | ||
| Vuosi: | 2001 | |
| Ohjaus: | Jean-Pierre Jeunet | |
| Pääosissa: | Audrey Tautou, Mathieu Kassovitz | |
 |  |  |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti