1.2.2011

Arvostelussa: Hella W (2011)

Toivoin Hella W -elokuvalta paljon. Toivoin että Juha Wuolijoki olisi onnistunut luomaan kiinnostavan tarinan tämän värikkään naisen elämästä. Tiina Weckström on Hellan roolissa elokuvan ainoa kokonainen hahmo. Matleena Kuusniemi Hellan Vappu -tyttärenä ja Pirkka-Pekka Petelius ohjaaja Eino Salmelaisena ovat valkokankaalla vain käymässä ja hahmot jäävät pintapuolisiksi. Hannu-Pekka Björkmanin VAPO -etsivän fanaattista vendettaa Hellaa kohtaan en oikein ymmärtänyt. Jos jotain positiivista elokuvasta voisi sanoa, niin elokuvan kuvaus on kaunista, yksityiskohdat tarkkaan mietitty ja lavastus autenttista...se tosin on harvoin suomalaisen elokuvan ongelma.

 
Hella W:tä katsoessa tuntui, että koko ajan meni jotakin ohitse. Tätä elokuvaa rasittaa sama seikka, kuin aikoinaan Koivusalon Sibeliusta. Molempia elokuvia katsoessa tuntui, kuin hahmojen elämät olisivat vain yksittäisiä hetkiä, jotka on siirretty elokuvaan.  *Naps* Hella juhlii ihailijoidensa ympäröimänä, *naps* juopunut aviomies hoippuu kadulla, *naps* ero, *naps* muutto, *naps* hyppäys kaksikymmentä vuotta eteenpäin... ja niin edespäin.


Elokuvassa keskitytään aikaan Suomen itsenäistymisestä, 40 -luvulle saakka, jolloin Hellan epäiltiin olevan venäläisten agentti ja avustavan itänaapuria. Hella katsoi toimivansa vain Suomen hyväksi, yrittäessään neuvotella rauhaa Suomen ja Venäjän välille, mutta lopulta Suomen politiikan kärki käänsi naiselle selkänsä ja tämä sai syytteen maanpetoksesta. Minua olisi kiinostanut enemmän se, kuinka Hella nousi asemaansa Suomen suurena näytelmäkirjoittajana tai hänen elämästään sotavuosien jälkeen, jolloin hän nousi eduskuntaan ja toimi Yleisradion pääjohtajana.

No ei jotain pahaa, jos ei jotain hyvääkin, sillä elokuvan "innoittamana" kiirehdin lähimpään elokuvia myyvään ketjuliikkeeseen, josta ostin Hellan näytelmäkäsikirjoitukseen pohjautuvan Juurakon Hulda -elokuvan. Kaikesta paatoksestaan huolimatta, se oli nautittavampi elokuvakokemus kuin Hella W. Huvittavaa on se, että elokuvan DVD kannnessa alkuperäiskäsikirjoittajaksi mainitaan yhä Juhani Tervapää, joka oli Hellan käyttämä salanimi aikana, jolloin hän ei saanut julkaistuksi töitään omalla nimellään. Onneksi jälkipolvet tietävät paremmin.

1/2
Vuosi:2011
Ohjaus:Juha Wuolijoki
Pääosissa:Tiina Weckström, Hannu-Pekka Björkman, Matleena Kuusniemi



3 kommenttia:

cinefiliaa kirjoitti...

Minuakin rasitti hyppiminen: jos Hellan koko elämä haluttiin filmatisoida, miksei formaatiksi valittu minisarjaa?

Hella näytelmäkirjailijana ja kovana bisnesnaisena kiinnosti mutta innostuin elokuvan kuluessa myös kovasti Hellan roolista poliitisessa lähihistoriassa.
Se tapaaminen Neukkujen Tukholman suurlähettilään Aleksandra Kollontain kanssa oli aika feministivau~.
Lopulta se jäi, kuten niin moni muu osio elokuvassa, liian lyhyeksi ja irralliseksi.

Pakko nähdä Juurakon Hulda~

Marja kirjoitti...

Juurakon Huldakin on elokuvana aika feministivau! Voin lainata DVD:n sulle joku päivä, jos et sitä ennen saa sitä jostain käsiisi.

cinefiliaa kirjoitti...

Jeejee, mahtavaa~

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

 
Design by Free WordPress Themes | Bloggerized by Lasantha - Premium Blogger Themes | Affiliate Network Reviews