Minä, kuten varmaan tuhannet muutkin olen ollut lapsena Aku Ankka -lehden tilaaja. Iän karttuessa muut mielenkiinnon kohteet ajoivat Ankka-lehden ohi ja postiluukusta löytyi Akun sijaan Suosikki ja Cosmopolitan. Don Rosan ankkakertomukset olivat kuitenkin seikka jota jäin kaipaamaan kun lopetin Akun tilauksen.
Keno Don Rosan, amerikkalaisen sarjakuvataiteilijan ankkakertomukset ovat aivan eri luokkaa kuin Ankka -lehden tai -pokkareiden tusinatarinat. Rosa tekee tarinoitaan varten ahkeraa taustatyötä kuin kuka tahansa kirjailija ja kertomukset ovat usein kuin viihdyttävään sarjakuvakertomukseen pakattuja tarinoita historiallisista tapahtumista.
Rosan omaperäinen piirrostyyli vilisee hauskoja yksityiskohtia joka myös jakaa lukijakuntaa. Pidän itse miehen "käsialasta" ja Rosan piirtämien hahmojen ilmeikkyys on joskus jopa parempaa kuin kertomusten terävä dialogi. Rosan Ankka-tarinat voivat olla myös koskettavia, siitä hyvänä esimerkkinä oikealla oleva sivu (kuvan klikkaus vie alkuperäiseen lähteeseen) kohtauksesta jossa Roope sisarineen lähtee Skotlannista kohti Amerikkaa, heidän edesmenneiden vanhempien jättäessä heille hyvästejään.
Rosan suururakka, Roopen Ankan Elämä ja Teot on kokoelma ankkakertomuksia jotka alkavat Roopen lapsuudesta Glasgowssa ja kertovat hänen menestyksen etsinnästään Amerikassa, Yukonissa, Afrikassa, Australiassa ja lopulta kuinka tuleva miljardööri päätyi Ankkalinnaan joka hänen sinne saapuessa oli vain kahden tönön kyläpahanen. Rosa on kirjottanut useita hauskoja yksittäisiä tarinoita Roopen ja ankanpoikien seikkailuista, mutta omia suosikkejani ovat hänen historialliset tai mytologioihin perustuvat tarinanasa, kuten esimerkiksi Kalevalaan perustuva tarina Sammon salaisuus.
Monien lukijoiden suruksi Rosa ilmoitti vuonna 2008 vetäytyvänsä eläkkeelle eikä hän ole julkaissut uutta materiaalia vuoden 2005 jälkeen. Huonontunut näkö ja kiistat kustantajan kanssa saivat Ankkataiteilijan päätymään ratkaisuunsa. Onneksi Rosa on uransa aikana kirjoittanut ja piirtänyt runsaasti upeita ankkatarinoita joita jaksaa lukea yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti