Viimeiset pari viikkoa olen saanut paniikkikohtauksia kun silmiini on sattunut nettiarvosteluita Inceptionista ja hakkasin hysteerisenä läppärini näppäimistöjä välttyäkseni näkemästä mitään paljastavia juoniselityksiä. Jouduin laittamaan sormet korviini ja lallallallattelemaan kun joku elokuvan nähneistä halusia avautua minulle sen loppuratkaisusta joten päätin että elokuva on nähtävä niin nopeasti kuin mahdollista. Tällainen itsesensuuri on kovin uuvuttavaa. Elokuvateatteriinkin saavuimme viime minuuteilla jotta välttyisimme vahingossakaan kuulemasta edellisestä näytöksestä poistuvien katsojien kommentteja. Sanon, että kannatti! Hot DAMN!
Elokuvan kolme kulmakiveä, aivoja kutkuttava tarina, mieletön näyttelijäkaarti ja silmiähivelevät erikoisefektit... kaikki ovat kohdallaan. Vihje niille, jotka ovat vasta menossa katsomaan Inceptionia. Ottakaa mukaanne sudoku-sanaristikko-shakki aivonne. Niitä tarvitaan kun pyritte pysymään mukana juonessa, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään heitä-aivot-narikkaan -elokuva. Christopher Nolan työsti elokuvan käsikirjoitusta vuosikymmenen ajan ja se näkyy. Inceptionin kaltaista monisyistä juonta tuskin tulisi keksittyä aamukahvin ääressä.
Dom Cobbin (DiCaprio) työnä on tunkeutua "kohteidensa" alitajuntaan ja varastaa sieltä tarvittavia tietoja. Avukseen hän tarvitsee "arkkitehdin" joka luo unen maiseman, jonka sisään uhri tuodaan narkoosin avulla ilman että hän tajuaa uneksivansa. Cobbin ongelmana on kuitenkin hänen kuollut vaimonsa Mal (Marion Cotillard) joka ei tahdo pysyä poissa miehen alitajunnasta, vaarantaen usein Cobbin ja hänen kumppaniensa työskentelyn. Unista poistuminen tapahtuu äänimerkin avulla, joka on tässä tapauksessa Edith Piafin musiikki... wink, wink jonka varmasti moni tajuaa, sillä Cotillardhan näytteli Piafia laulajan elämänkertaelokuvassa Pariisin Varpunen. Subtle, not!
Jos elokuvaa haluaa kuvailla lyhyesti, sanoisin sen olevan ryöstökeikka -elokuva à la Italian Job ja Ocean's 11 sekoitettuna Matrixilla. Keikalla mukana ovat Arthur (Joseph Gordon-Levitt - Kolmas Kivi Auringosta, (500) Days of Summer) joka vastaa keikkojen taustatietojen selvityksestä, Adriane (Ellen Page - Juno) joka on ryhmän uusi "arkkitehti", Eames (Tom Hardy - Elizabeth), imitoitsija, joka kykenee omaksumaan unitilassa kenen tahansa hahmon, Yusuf (Dileep Rao - Avatar), kemisti joka vastaa uneen vaivuttavien ainesten luomisesta ja keikan toimeksiantaja Saito (Ken Watanabe - Viimeinen Samurai). Kohteena on Robert Fischer (Cillian Murphy - Sunshine) valtavan yritysimperiumin herkkäsieluinen perijä jonka alitajuntaan Sato haluaa istuttaa ajatuksen siitä että Fischer haluaa hajoittaa yhtiönsä voidakseen seisoa omilla jaloillaan ja samalla sopivasti eliminoiden Saton pahimman kilpailijan.
Moista ajatuksen istutusta ei ole aiemmin onnistuneesti yritetty ja tämän vuoksi uhrin alitajuntaan täytyy tunkeutua syvemmälle kuin koskaan aiemmin on tehty. Mitä tästä seuraa on todellinen mielen labyrintti jonka läpi luovimiseen vaaditaan katsojan täysi keskittyminen. Meno on niin vauhdikasta että pari kertaa huomasin pidätteleväni hengitystä ja vasta hapen puute muistutti asiasta.
Elokuvan lopusta on ollut paljon keskustelua (jota olen vältellyt kaikin tavoin) joka onkin kunnon twist. Toisaalta en ymmärrä puhetta siitä, että elokuva pitäisi nähdä kahdesti, jotta sen ymmärtäisi. Olen joko niin yksinkertainen, että en tajunnut etten tajunnut elokuvaa tai sitten olen vain välkympi kuin ... tajusinkaan. Itse näen että on kaksi mahdollista loppuratkaisua ja katsoja itse päättää kumpaan haluaa uskoa... tai tekee kuten minä ja ystäväni, jotka aloimme puhua kuin viimeistä päivää teorioistamme heti kun lopputekstit alkoivat rullata valkokankaalla.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset olivat kunnioitettavat. DiCaprio on loistava, kuten tavallista, ja tekee roolinsa vaivattomasti. Jotkut ovat kritisoineet, että hän tekee sen liiankin vaivattomasti joka on mielestäni hevonkukkua. Kuinka paljon tuskaisemmin rooli muka pitäisi näytellä jotta hän olisi uskottava? DiCaprio on omassa mielessäni kuin Gary Grant, joka ei koskaan "näytellyt" vaan oli näyttelemänsä hahmo.
Ellen Page on vakuuttava roolissaan, toimien samalla tasolla katsojan kanssa kokiessaan "unimaailman" ensimmäistä kertaa. Uudeksi näyttelijäihastuksekseni nousee Gordon-Levitt (IIHOOKUU!) joka on kaikista muista dramaattisista roolisuorituksistaan huolimatta ollut minulle aina Tommy Solomon Kolmas Kivi Auringosta -sarjasta. Hän on Mister Cool with a capital C!. Cobbin vaimoa Malia näyttelevä Cotillard on samanaikaisesti koskettava ja kauhistuttava hahmo. Roolisuoritus on ehdottomasti palkinnon jos toisenkin arvoinen. Koomisena elementtinä toimii Tom Hardyn näyttelemä Eames, joka on kuin helpotava henkäys välillä hyvinkin intensiivisten kohtausten keskellä. Watanaben Sato on ristiriitainen hahmo, josta ei oikein saa selvää onko hän lintu vaiko kala. Sato on kuitenkin mies josta on helppo pitää, motiiveistaan huolimatta.
Inception on ehdottomasti omalla listallani vuoden paras elokuva ja muut perässä tulijat saavat tehdä kovasti töitä päästäkseen edes lähelle samaa tasoa. Katsokaa Inception ja kertokaa näytittekö tekin sen jälkeen Hangon keksiltä. Omalla naamalla on näköjään vieläkin hölmistyneen onnellinen ilme.
| ★★★★ | ||
| Vuosi: | 2010 | |
| Ohjaus: | Christopher Nolan | |
| Pääosissa: | Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon-Levitt, Ellen Page | |
 |  |  |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti