Harvoin kohdalle osuu oikeasti näin hyväntahtoista komediaa. Nykyään lähes jokainen "komedia" kategorian alle laitettu elokuva on kohdennettu 12-16 vuotiaille pojille ja elokuvien "komedia" -osuus koostuu yleensä alapäähuumorista, että ehheee...
Tina Fey ja Steve Carell ovat molemmat näyttelijöitä joista on helppo pitää. He ovat viehättäviä, mutta eivät yltiöseksikkäitä. He eivät ole enää nuoria, mutta eivät myöskään vanhoja. Carell ja Fey hallitsevat loistavasti komedianäyttelijöille elintärkeän komedia-ajoituksen ja mikä myös on tärkeää, he tekevät Fostereista oikeasti aidon pariskunnan jolloin katsojasta tuntuu että Fey ja Carell voisivat hyvinkin olla aviopari jonka mönkään mennyt treffi-ilta satuttiin taltioimaan filmille. Elokuvan komedia ei nojaa hauskoihin one-linereihin vaan hyvään näyttelijätyöhön.
Fosterin pariskunta on jumittunut parisuhteessaan. Yhteisen lapsivapaan päivän järjestäminen viikoittain pitäisi olla henkireikä, mutta kumpikaan ei jaksa panostaa siihen. Vasta kun ystäväpariskunta laittaa lusikat jakoon toisiinsa tylsistymisen vuoksi, päättävät he kerrankin panostaa viikottaiseen treffi-iltaansa. Phil (Carell) päättää viedä vaimonsa Clairen kaupungin suosituimpaan ravintolaan illalliselle. Ongelmana on vain pöytävarauksen puute, jonka Fosterit ratkaisevat esiintymällä Tripplehorn nimisenä pariskuntana, joka ei ole tullut lunastamaan pöytävaraustaan.
Kaikki sujuu hyvin, kunnes paikalle ilmestyy kaksi kaksi miestä, jotka syyttävät Tripplehorneina pitämiään Fostereita erään muistitikun varastamisesta, joka mitä ilmeisimmin sisältää jotakin epäilyttävää. Kun Fosterit eivät onnistu vakuuttamaan miehiä todellisista identiteeteistään ja tilanne alkaa käydä uhkaavaksi, Phil ilmoittaa muistitikun olevan keskuspuiston venevajassa. Sinne päädyttyään Fosterit onnistuvat harhauttamaan miehiä ja tästä seuraa varmaan historian hauskin venepakomatka. Pakomatkan varrella kohdataan myös roolinsa paidattomana vetävä Mark Wahlberg ja nähdään hulvaton kaksoisauto takaa-ajokohtaus. Nauroinkin elokuvaa katsoessani varmaan triplasti sen, mitä missään elokuvassa tämän vuoden aikana. Toivon tosiaan ettei tämä elokuva jää viimeiseksi Fayn ja Cerellin yhteisprojektiksi, nyt kun hyvän makuun on päässyt.
| ★★★ | ||
| Vuosi: | 2010 | |
| Ohjaus: | Shawn Levy | |
| Pääosissa: | Steve Carell, Tina Fey | |
 |  |  |
2 kommenttia:
Ihme haku. Vaikka tiesin, että olit kirjoittanut Date Nightista, ei löytynyt mitään, Tina Feyllä ei myöskään. Ei ihan Holbrooke, Grantin, Grant Holbrooken, tasoista hakuteknologiaa...
Leffa lähti kunnolla käyntiin vasta puolen tunnin kohdalla - itse asiassa aika tarkalleen tuosta alimmaisen kuvan paikkeilta. ;-) Alkuunkin toki mahtui omat hetkensä, mutta parhaimmat jutut koettiin leffan keskivaiheilla. Kannatti tämä kuitenkin katsoa, ehd.
Jäin vain miettimään, miksi tämä jaksoi katsottaa, vaikka toinen tässä vilkuilemani, yksi toisen maailmansodan alle sijoittunut musikaali pikemminkin kiusaannutti naiivilla kerronnallaan - sillä naiivihan tämäkin tarina oli, á la "ei tuollaista oikeasti tapahdu"...
Ero taitaa olla siinä, ottavatko elokuvan tekijät itsensä vakavasti... Tässä sitä vikaa ei ollut. :-)
Seuraa muuten törkeää sarjakommentointia.
Jep, ihan oikeassa olet, että "toiminta" alkoi vasta ravintolakohtauksesta, mutta itse pidin myös elokuvan alustuksesta. Mikä oli tämä musikaali josta puhuit? Nyt jäi raksuttamaan ihan tyhjää....
"Seuraa muuten törkeää sarjakommentointia."
Jeps, mun sähköposti on mennyt tukkoon ilmoituksista :)!
Lähetä kommentti